Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Tapa- ja moraalikasvatus

Tapa- ja moraalikasvatus

Kotineuvola
10.5.2019
Elina Hermanson

Jo pieni lapsi tarvitsee tietoa ihmisyyteen liittyvistä käyttäytymistavoista ja -normeista. Lapsella on alkeet myötäsyntyiseen oikeamieliseen omatuntoon, mutta sitä täytyy kasvattaa ja tukea, jotta hän alkaisi luottaa siihen. Kun pöytään tuodaan kakku, jokaisen tulee saada yhtä suuri pala, ellei hän erikseen halua pienempää. Lasta pitää opettaa kunnioittamaan toisen persoonaa, mielipiteitä ja fyysistä koskemattomuutta. Toisen omaa ei saa ottaa eikä turmella.

Lapsen on opittava tietämään, mikä on luvallista, mikä kiellettyä, mikä sopivaa, mikä sopimatonta, mikä laillista ja mikä laitonta. Hyvät käytöstavat avaavat sosiaalisia mahdollisuuksia: saamme ystäviä, kun lähellämme on helppoa olla. Omalla olemuksellamme meillä on mahdollisuus luoda joko viihtyisyyttä tai epäviihtyisyyttä ympärillemme.

Yhteiset ateriat ovat luonteva tapa opettaa sosiaalisia tapoja. Ruoka syödään ruokapöydässä, ei sohvalla tai missä sattuu. Odotetaan, että kaikki ovat saaneet ruokaa, ennen kuin aloitetaan; noustaan pöydästä vasta, kun on saatu siihen lupa. Keskustelussa odotetaan omaa puheenvuoroa, eikä ruoka suussa puhuta. Kukaan ei selaa kännykkää, kun tarkoitus on olla vuorovaikutuksessa fyysisesti läsnä olevien henkilöiden kanssa.

Kyse ei ole hienostelusta, vaan aivan arkisista asioista. Kirkossa hiljennytään tai ainakin sallitaan muiden hiljentyminen. Julkisella paikalla ei kosketella omia sukupuolielimiä. Jos yskityttää, pistetään käsi suun eteen, ja mennään sen jälkeen mahdollisimman nopeasti pesemään käsi. Tervehdittäessä katsotaan silmiin. Kyläiltäessä vieraassa kodissa kunnioitetaan vierailukohteen tapoja, vaikka ne poikkeaisivatkin omista; kengät riisutaan eteisessä, jos perheessä on niin tapana. Astiat viedään keittiöön ja isäntäväkeä tarjoudutaan auttamaan.

Suuri osa tapakasvatuksesta siirtyy sanattomasti vanhemman antaman mallin avulla, mutta lapset pitävät myös ääneen lausutuista säännöistä. Säännöistä voi poiketa, mutta se vaatii, että ensin säännöstä on tullut tapa. Kun poikkeustilanteessa sallitaankin vaikkapa sohvalla syöminen, lapsi ymmärtää, että kyseessä on erityistapaus.

Emme enää elä yhtenäiskulttuurissa, jossa kaikki ympärillämme olevat uskoisivat samaan jumalaan tai pitäisivät samoja asioita tärkeinä tai tavoiteltavina. Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus opettaa lapselleen, mitä asioita he arvostavat ja mitä he eivät hyväksy, mihin he uskovat ja mitä he pitävät moraalittomana. Jos vanhemmat eivät tuo esiin arvojaan, lapsi on alttiimpi uskomaan esimerkiksi kaupallisen median viesteihin. Oman vakaumuksen esilletuominen ei estä lasta myöhemmin kypsymästä omaan vakaumukseensa.