Etusivu » Hampaiston kehitys ja suun terveydenhuolto

Hampaiston kehitys ja suun terveydenhuolto

Kotineuvola
1.7.2012
Elina Hermanson

Vastasyntyneen suun ja leukojen limakalvot ovat sileät, kosteat ja väriltään vaaleanpunaiset. Ylä- ja alaleuoissa kaartuvat suun luiset hammasharjanteet. Niiden kätköissä ovat jo varsin pitkälle kehittyneet maitohampaat. Jos äiti saa tetrasykliini-nimistä antibioottia raskauden alkupuolella, kaikkien maitohampaiden hammaskiilteeseen syntyy värjääntymisvaurioita. Hampaiden niin sanottu mineralisoituminen on pitkä prosessi: pysyvien hampaiden mineralisaatio jatkuu kruunuissa (hampaiden näkyvissä osissa) keskimäärin kahdeksanteen ikävuoteen asti ja juurissa pitkälle kuudenteentoista ikävuoteen asti. Viisaudenhampaan kehitys on kaikkein hitainta. Niin kauan kuin hampaiston kehitys on kesken, se on varsin altista esimerkiksi reikiintymään.

Alaetuhampaat puhkeavat ensimmäisinä keskimäärin kuuden–kahdeksan kuukauden iässä. Kaikki etuhampaat ovat puhjenneet vuoden ikään mennessä. Tyttöjen ja poikien välillä ei ole merkittäviä eroja; kahden–neljän kuukauden vaihtelu molempiin suuntiin on normaalia. Hampaiden puhkeamista seurataan, vaikka puhkeamishäiriöt ovat harvinaisia. Jotkut yleissairaudet, muun muassa kilpirauhasen vajaatoiminta, Downin syndrooma ja eräät harvinaiset pään ja kasvojen alueen oireyhtymät, saattavat viivästyttää hampaiden puhkeamista.

Yksi noin 3 000 lapsesta syntyy hammas suussaan. Yleensä ne ovat ennenaikaisesti puhjenneita oikeita maitohampaita, mutta ne ovat löysästi kiinni limakalvossa ja juuri on kehittymätön. Niinpä hammas irtoaa helposti ja voi ajautua lapsen hengitysteihin, jolloin se voi olla vaaraksi lapselle. Myös lapsen imiessä hammas on hankala, joten se on syytä poistaa.

Hampaiden puhkeamiseen voi liittyä paikallista tulehdusta, lievää kuumetta, ärtyneisyyttä, kuolaamista ja ruokahalun lyhytaikaista huononemista. Puruleluista voi olla apua ärtyneen ja kutisevan ikenen hoidossa. Joskus puhkeavan hampaan kohdalle ilmestyy ikeneen tarkasti rajautunut, kivuton, nestetäytteinen, läpikuultava, yleensä sinertävä pullistuma. Se sisältää kudosnestettä ja häviää itsestään viikossa tai parissa, viimeistään hampaan puhjetessa, ja on siis vaaraton.

Lapsi kannattaa totutella hammasharjaan jo vauvaiässä. On olemassa erityisen pehmeitä vauvaharjoja tätä varten. Hammastahnaa ei yleensä suositella ennen kuin lapsi oppii kontrolloimaan nielemistään eli lapsi osaa sylkeä huuhteluveden pois. Fluorin käytöstä saa lisäohjeita hammashoitolasta. Fluoriliuokset samoin kuin isot määrät hammastahnaa ovat myrkyllisiä pikkulapsille, joten ne on säilytettävä niin, ettei lapsi saa niitä omin päin käsiinsä.

Ohje karieksen ("hammasmädän") ehkäisemisestä
Hampaiden pinnoille liimautuvat bakteerit käyttävät ravintonaan sokeria ja synnyttävät happoja, jotka liuottavat hampaiden pintaa. Happohyökkäys kestää aterian tai välipalan jälkeen noin puoli tuntia kerrallaan. Hyökkäyksen haittavaikutuksia voidaan torjua hampaita vahvistamalla, estämällä bakteerien ravinnonsaantia tai poistamalla bakteereja.
Vahvista hampaita
Fluori suojaa hampaita reikiintymiseltä. Jos alueella talousveden fluoripitoisuus on korkeitaan 0,8 ppm, suositellaan harjaan herneenkokoinen määrä fluoripitoista hammastahnaa. Tavallisesti tämä kahdesti päivässä annosteltuna riittää takaamaan riittävän fluoriperussuojan. Jos talousveden fluoripitoisuus ylittää arvon 0,8 ppm, alle kolmevuotiaiden ei tule käyttää fluoripitoista hammastahnaa. Koska pitoisuudet vaihtelevat, kannattaa yksilölliset ohjeet kysyä lapsen omasta hammashoitolasta.
Sylki toimii suussa puskurina. Se palauttaa happohyökkäyksessä menetettyjä mineraaleja hampaan pintaan. Hedelmien, kasvisten ja ksylitolipurukumin pureskelu lisää edullista syljeneritystä.
Estä bakteerien ravinnonsaantia
Säännöllinen ateriarytmi on hampaiden terveydelle tärkeä. Päivittäiset syömiskerrat kannattaa rajoittaa viiteen tai kuuteen ateriaan tai välipalaan. Napostelua aterioiden välissä kannattaa välttää. Makeat ruoat ja välipalat syödään aterian yhteydessä. Vanha kunnon karkkipäivä on suositeltava verrattuna jatkuvaan naposteluun.
Piilosokeria on etenkin mehuissa, virvoitusjuomissa ja kekseissä. Myös yöllinen tuttipullo on haitallinen, sisältääpä se sitten maitoa, äidinmaidonvastiketta tai mehua, sillä suun bakteerit hajottavat niistä esiin orgaanisia, syövyttäviä happoja.
Poista bakteereja
Karies on infektiotauti. Se tarttuu hoivaajan (äidin, isän, isovanhemman, hoitajan) syljestä lapsen hampaisiin, kun reikiintymistä aiheuttavia bakteereja siirtyy lapsen suuhun tutin tai lusikan välityksellä. Yksilöstä toiseen siirtyvien bakteerien määrä on vähäisempää niillä, joilla on hyvä suuhygienia ja terveet hampaat.
Bakteerit poistetaan huolellisella harjauksella päivittäin
Hammaslääkärit suosittelevat, että tutin käytöstä luovuttaisiin ennen kahden vuoden ikää, koska pitkittynyt tutin käyttö lisää ristipurentariskiä. Avopurenta korjautuu usein itsestään, jos se on ympäristötekijöiden, kuten peukalon tai tutin imemisen aiheuttama. On todettu, että jos sormien imeminen päättyy ennen viidettä ikävuotta, ei siitä yleensä ole pysyvää haittaa purennalle.
Pysyvistä hampaista ensimmäiseksi puhkeavat alaetuhampaat kuuden–seitsemän vuoden iässä. Pysyvien hampaiden puhkeamisaikataulu voi normaalistikin poiketa keskiarvosta jopa puolitoista vuotta. On yleistä, että uudet hampaat puhkeavat maitoetuhampaiden taakse. Se ei ole vaaraksi, mutta hammaslääkärin on syytä arvioida, onko tarpeen poistaa maitohampaita. Viimeinenkin maitohammas on vaihtunut pysyväksi keskimäärin kahdentoista vuoden iässä.

Lähde: Jukka H. Meurman ja Heikki Murtomaa. Suun ja hampaiden sairaudet. Kirjassa: Koskenvuo Kimmo (toim). Sairauksien ehkäisy, Duodecim 2003. Sivu 337.

Taulukko 6. Maitohampaiston puhkeamisaikataulu.
Keskimääräinen puhkeamis­ikä kuukausinaIän vaihteluväli kuukausina
Yläleuka
Etuhammas 1108–12
Etuhammas 2119–13
Kulmahammas1916–22
Poskihammas 11613–19
Poskihammas 22925–33
Alaleuka
Etuhammas 186–10
Etuhammas 21310–16
Kulmahammas2017–23
Poskihammas 11614–18
Poskihammas 22723–31
Taulukko 7. Pysyvän hampaiston kehitysaikataulu.
Puhkeamisikä vuosinaJuurien valmistumis­ikä vuosina
Lähde: Sara Karjalainen. Purentaelimen kehitys ja hoito. Kirjassa: Simell Olli (toim). Neuvolakirja, 5. painos. Orion 1997.
Yläleuka
Etuhammas 17–810
Etuhammas 28–911
Kulmahammas11–1213–15
Välihammas 110–1112–13
Välihammas 210–1212–14
Poskihammas 16–79–10
Poskihammas 212–1314–16
Poskihammas 317–2118–25
Alaleuka
Etuhammas 16–79
Etuhammas 27–810
Kulmahammas9–1012–14
Välihammas 110–1212–13
Välihammas 211–1213–14
Poskihammas 16–79–10
Poskihammas 211–1314–15
Poskihammas 317–2118–25

Jos hammas irtoaa kokonaan tapaturman johdosta, paras kuljetusneste sille on maito – siis matkalla hammaslääkäriin. Aika usein kokonaankin irronnut hammas voidaan istuttaa uudestaan kuoppaansa. Irronneita maitohampaita ei kuitenkaan koskaan istuteta takaisin, sillä toimenpide voi vahingoittaa alla kehittyvää pysyvää hammasta.