Etusivu » Rokottaminen

Rokottaminen

Kotineuvola
26.9.2019
Elina Hermanson

Rokottaminen on ihmiskunnan merkittävimpiä keksintöjä. Mikään rokoteohjelma ei ole täydellinen ja valitettavasti rokotuksista aiheutuu sivuoireita. Silti kaikki länsimaisen lääketieteen edustajat ovat yksimielisiä siitä, että rokottaminen kannattaa. Yksittäisen rokotteen hyöty-haittasuhteita tutkitaan ja pohditaan aina perinpohjaisesti, ennen kuin rokote saa myyntiluvan. Tarvitaan paljon lisätietoa, ennen kuin rokote lisätään yleiseen rokotusohjelmaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on lakisääteinen vastuu huolehtia Suomen rokotehuollosta ja valvoa maassa käytettävien rokotteiden ja vastaavien valmisteiden laatua. THL kokoaa tiedot, joiden pohjalta sosiaali- ja terveysministeriö antaa ajankohtaiset suosituksensa.

Rokottamista myös vastustetaan, mutta tieteellisesti katsoen vastustamisen perustelut ovat kestämättömiä. Voisi ajatella, että luonnonmukaisinta olisi, ettei mitään rokotteita sen paremmin kuin lääkkeitäkään käytettäisi. Se kuitenkin merkitsisi lukemattomien lasten ja aikuisten kuolemaa ja kärsimystä. Keskimääräinen elinikä laskisi huomattavasti.

Toisin kuin joissakin muissa maissa, oman lapsen rokottaminen ei ole Suomessa pakollista. Suomalainen rokotusohjelma toteutuu edelleen kuitenkin hyvin. Rokotuskattavuutta seurataan THL:n valtakunnallisen rokotusrekisterin avulla. Riittävä rokotuskattavuus takaa, että nekin, joita ei ole rokotettu, säästyvät todennäköisesti taudilta.

Mihin rokottamalla pyritään?

Rokotteiden tavoite on tehdä ihminen vastuskykyiseksi taudinaiheuttajaa kohtaan. Vastustuskykyiseksi tulemista sanotaan immunisoitumiseksi. Rokotteet ovat valkuaisaineita, sokeriyhdisteitä tai taudinaiheuttajan – viruksen tai bakteerin – perimän osia, joilla pyritään stimuloimaan ihmisen puolustus- eli immuunijärjestelmää siten, että se tuhoaa tai ainakin vaimentaa taudinaiheuttajan.

Parhaimmillaan rokottamalla voidaan juuria koko tauti niin, että taudinaiheuttaja häviää maapallolta. Niin on käynyt isorokolle, jonka Maailman terveysjärjestö julisti vuonna 1980 täydellisesti hävitetyksi. Aina siihen ei pystytä: osa taudeista saadaan rokotuksilla ainoastaan lieväoireisemmiksi tai oireettomiksi. Polio olisi teoriassa mahdollista hävittää, koska rokote siitä vastaan toimii erinomaisesti. Rokottaminen on kuitenkin joissakin maissa epäonnistunut johtuen huonosti toimivasta tai puutteellisesta terveydenhuollosta. Myös erilaisilla poliittisilla, uskonnollisilla ja etnisillä riidoilla on ollut merkitystä.

Suomessa rokotusohjelma on onnistunut vähentämään infektioita oleellisesti.

Kun rokotusohjelmasta tulee riittävän kattava, infektioille alttiita ihmisiä on väestössä niin vähän, ettei taudinaiheuttaja enää pysty leviämään. Tämä niin sanottu laumaimmuniteetti suojaa myös niitä, joita ei ole rokotettu. Mitä herkemmin tauti tarttuu, sitä suuremman väestönosan pitää olla rokotettu, jotta rokottamattomatkin olisivat suojassa. Jos tauti tarttuu esimerkiksi maaperästä ihmiseen eikä ihmisestä toiseen, laumaimmuniteetti ei anna lainkaan suojaa. Esimerkiksi jäykkäkouristusbakteereja on jatkuvasti runsaasti elinympäristössämme. Niinpä immunisointi suojaa vain rokotettua, ei muita.

Rokotteet koostuvat niin sanotusta immunogeenistä (aine, joka saa aikaan suojaavan immuniteetin synnyn), liuottimesta (tavallisesti steriiliä vettä tai fysiologista suolaliuosta), apuaineista (esim. säilyteaineet) ja niin sanotuista adjuvanteista. Adjuvantilla tarkoitetaan ainetta, joka parantaa immuunivastetta. Tavallisin adjuvantti on alumiiniyhdiste. Apuaineiden ja adjuvanttien määrä on rokotteissa vähäinen, mutta ne luetellaan aina tuoteselosteessa, sillä jotkut niistä (kananmunan proteiinit, tiomersaali ja neomysiini) saattavat laukaista allergisen reaktion niille, jotka ovat yliherkkiä kyseisille aineille.

Taulukko 12. Joidenkin rokotuksilla estettävien tautien esiintyvyys Suomessa
TautiRaportoituja tapauksia
1) Koskenvuo K (toim.) Sairauksien ehkäisy. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2003.
2) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tartuntataudit Suomessa vuosiraportit 2000-2017 «https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit/seuranta-ja-epidemiat/tartuntatautirekisteri/tartuntataudit-suomessa-vuosiraportit»1.
3) Jäykkäkouristusrokotukset aloitettiin 1957, mutta tapausmääristä on tiedot vasta vuodesta 1969 alkaen.
Ennen rokotuksia (vuosi)1)Tuorein tieto2)
Kurkkumätä17 899 (1945)Vuosina 2000–2017 yhteensä 3 tapausta (1 vuonna 2015, 2 vuonna 2001)
Hinkuyskä18 969 (1952)399 tapausta vuonna 2017
432 tapausta vuonna 2016
165 tapausta vuonna 2015
Jäykkäkouristus3)7 (1969)Ei yhtään tapausta vuosina 1995–2017
Polio623 (1956)Viimeiset raportoidut tapaukset vuonna 1995
Tuhkarokko11 353 (1974)11 tapausta vuonna 2017
4 tapausta vuonna 2016
2 tapausta vuonna 2015
Sikotauti15 543 (1959)10 tapausta vuonna 2017
6 tapausta vuonna 2016
2 tapausta vuonna 2015
Vihurirokko6 418 (1979)Vuosina 2016–2017 ei yhtään tapausta
5 tapausta vuonna 2015
Tuberkuloosi15 543 (1950)232 tapausta vuonna 2017
231 tapausta vuonna 2016
271 tapausta vuonna 2015
Hemofilustaudit174 (1986)73 tapausta vuonna 2017
69 tapausta vuonna 2016
52 tapausta vuonna 2015

Harhakäsityksiä rokotuksista

"Hyvä hygienia ja ravitsemus riittävät tautien ehkäisyyn."
Parantunut hygienia ja ravitsemus auttavat merkittävästi tartuntatautien torjunnassa, kuitenkin vasta rokotukset ovat hävittäneet taudit maastamme. On tauteja, joiden tarttuminen riippuu paljon hygieenisistä oloista (esim. hepatiitti A), ja toisaalta tauteja, joiden tarttumisessa hygienialla ja ravitsemuksella on vähemmän merkitystä (esim. hinkuyskä ja influenssa). Tuhkarokko on myös hyvä esimerkki: jos ei rokotettaisi ketään, kaikki sairastuisivat.
"Suurin osa tauteihin sairastuneista on rokotettuja – rokotukset eivät tehoa."
Mikään rokote ei suojaa sataprosenttisesti. Rokotettujen joukossa on aina henkilöitä, joille suojaa ei kehity. Epidemiatilanteessa sairastuvat ensin rokottamattomat ja nämä vajaasuojaiset rokotetut, joita toki on suurempi osa kuin täysin rokottamattomia. Samaan aikaan kuitenkin sairastumatta jää se enemmistö, joille rokotteesta on kehittynyt tehokas suoja.
"Rokotteet aiheuttavat kroonisia sairauksia (esim. diabetes, autismi, MS-tauti, allergiat), jopa kuolemia."
Näyttöön perustuva tutkimustieto ei tue tätä väitettä. Aika ajoin julkisuuteen virtaa sensaationhakuisia väitteitä siitä, että rokotteilla olisi yhteys vakaviin kroonisiin sairauksiin. Usein kyse on taudeista, joiden syntymekanismia ei tarkoin tunneta. Syytä lähdetään etsimään sairastuneiden muista yhdistävistä tekijöistä, jolloin rokotetta on helppo epäillä, sillä niitä on lähes jokainen saanut. Esimerkiksi MPR-rokotteen on väitetty olevan yhteydessä autismiin. Ensimmäinen MPR-rokotus annetaan lapsille useissa maissa lapsen ollessa 12–18 kuukauden ikäinen. Siinä iässä ensimmäiset autismin oireet muutenkin ilmaantuvat, joten ei ole yllättävää, että muutama autismitapaus yhdistetään lapsen saamaan MPR-rokotukseen. Autismia on myös ollut jo kauan ennen kuin MPR-rokotus otettiin käyttöön. Kyseessä on siis ilmeisesti kahdesta erillisestä, mutta samaan ikäkauteen ajoittuvasta tapahtumasta.
"Rokotuksin ehkäistävät taudit ovat harvinaisia, rokotteet ovat turhia."
Rokotuksin ehkäistävät taudit ovat käyneet harvinaisiksi juuri rokotteiden ansiosta, ja ne pysyvät loitolla juuri niin kauan kuin rokotuskattavuus pysyy riittävällä tasolla. Nykyinen rokotuskattavuus sallii aina muutaman rokottamattoman. Jos rokotuskattavuus huononee, taudit tulevat takaisin.
"Rokotteet sisältävät myrkyllisiä aineita."
Rokotteet sisältävät apuaineita, joita tarvitaan rokotteiden tehon ja säilyvyyden varmistamiseksi tai sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Rokotteet sisältävät hyvin pieniä määriä muun muassa alumiinia ja formaldehydiä. Määrät ovat niin pieniä, että ihminen saa jo elinympäristöstään, muun muassa liikennepäästöistä, huoneilmasta sekä ruoan ja juoman mukana, huomattavasti suuremman määrän näitä aineita. Rokotteiden apuaineet ovat ongelma vain harvojen, niille herkistyneiden henkilöiden rokottamisessa.
"Tautien sairastaminen ja vaihtoehtoiset hoidot ovat rokotteita tehokkaampia ja turvallisempia."
Rokotteet ovat luontoa jäljittelevä keino saada suoja rokotuksella ehkäistävää tautia vastaan mahdollisimman vähin oirein ja komplikaatioin. Esimerkiksi tuhkarokko ei ole harmiton lastentauti, vaan sen komplikaationa voi olla aivotulehdus ja jopa kuolema. Rokote tautia vastaan sen sijaan ei ole aiheuttanut kuolemia, koska rokotevirus on heikennetty. Yksi tuhannesta voi todennäköisesti saada tuhkarokkotaudista aivotulehduksen, rokotteesta sen voi todennäköisesti saada yksi miljoonasta. Rokotteita on kehitetty entistä turvallisemmiksi, esimerkiksi kokosoluisesta hinkuyskärokotteesta on luovuttu ja siirrytty soluttomaan, vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavaan rokotteeseen tehon kärsimättä. Vaihtoehtohoitojen tehosta tautien ehkäisyssä ei ole tieteellistä näyttöä.
"Yhdistelmärokotteet ylikuormittavat immuunijärjestelmää."
Ihminen kohtaa lukuisia mikrobeja heti syntymästä lähtien. Lapsi syntyy kohdun steriileistä oloista immunologinen kyky jo valmiiksi sisäänrakennettuna kohtaamaan ympäristön uudet antigeenit. Synnytyskanavan läpi tullessaan lapsi kohtaa noin 400 valkuaisainetta, joille hän voi immunisoitua. Jo yhdessä hyttysenpistossa hyttyslajista riippuen, lapsi saa 6–10 erilaista valkuaisainetta käsiteltäväkseen ihon alle. Itse asiassa on arvioitu, että pienellä vauvalla on teoreettinen kapasiteetti tuottaa vasta-aineita jopa 10 000:lle eri rokotteelle samanaikaisesti annettuna vielä silloinkin, jos oletetaan, että kukin rokote sisältää 100 antigeenia. Lisäksi on todettava, että lapset myös saavat nykyisten uudenaikaisten rokotteiden aikana elimistöönsä vähemmän antigeeneja kuin ennen. Ymmärryksen lisääntyessä on mikrobeista pystytty löytämään ja eristämään suojan syntymiselle olennaiset osaset, jolloin rokotteessa annetaan vain niitä, esimerkiksi muutamia pinta-antigeeneja kokonaisten tapettujen mikrobien sijaan.

Lähde: Nina Strömberg ja Tuija Leino. Rokotuksiin kriittisesti suhtautuvat asiakkaat. Kirjassa: Nohynek Hanna, Hulkko Terhi, Rapola Satu, Strömberg Nina ja Kilpi Terhi (toim.). Rokottajan käsikirja 2005.

Pieni rokotussanasto

  • Adjuvantti = aine, joka vahvistaa toisen aineen vaikutusta, erityisesti sen aiheuttamaa immuunivastetta
  • Anafylaksia = nopeasti kehittyvä yleisoirein ilmenevä allerginen yliherkkyys
  • Antigeeni = Aine, joka saa elimistön valmistamaan vasta-aineita tai aiheuttaa soluvälitteisen immuniteetin
  • Immunogeeni = vasta-ainemuodostusta suoraan stimuloiva antigeeni
  • Immuniteetti = vastustuskyky
  • Immuunivaste = elimistön reaktiotapa kohtaamaansa antigeenia kohtaan (vasta-aineiden syntyminen tai antigeeniin reagoivien itusolujen muodostuminen)
  • Inaktivoitu = tehottomaksi, vaikuttamattomaksi tai myrkyn kyseessä ollessa vaarattomaksi tehty
  • Mikrobi = pieneliö, yksisoluinen eliö (bakteeri tai virus)
  • Rokote = heikennetyistä tai kuolleista mikrobeista tai näiden osista tehty valmiste
  • Rokotus = rokotteen tuominen elimistöön immuniteetin aikaansaamiseksi
  • Toksiini = mikrobin, kasvin tai eläimen tuottama myrkyllinen aine
  • Toksoidi = esimerkiksi formaldehydillä käsitelty toksiini, joka on menettänyt myrkyllisyytensä, mutta aiheuttaa vielä rokotteena immuniteetin (= toksiinia neutraloivien vasta-aineiden) syntymisen

Rokottajan käsikirja 2005