Etusivu » Sidekudos- ja reumasairaudet raskausaikana

Sidekudos- ja reumasairaudet raskausaikana

Odottavan äidin käsikirja
22.10.2020

Nivelreuma

Nivelreuman (ks. «Nivelreuma»1) oireet, kuten nivelkipu, vähenevät usein raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta alkaen. Nivelreuma ei yleensä vaikuta raskauden kulkuun, mutta lääkitys kannattaa suunnitella jo raskautta suunniteltaessa. Eräiden reumalääkkeiden, kuten klorokiinin ja solunsalpaajien, käyttö pitää lopettaa jo raskauden suunnitteluvaiheessa.

Biologisten lääkkeiden käyttökokemuksen lisääntyessä suositukset ovat muuttuneet erityisesti TNF-alfan salpaajien käytön suhteen. Niitä voidaan käyttää raskauden toteamiseen asti ja valmisteesta riippuen tarvittaessa raskauden aikana, mikäli se on äidin sairauden kannalta tarpeellista.

Jos äidille on asetettu tekonivel, hänelle annetaan synnytyksen aikana tulehdusta ehkäisevä antibioottihoito. Lähes kaikkien nivelreumaa sairastavien tauti aktivoituu uudelleen vuoden sisällä synnytyksestä. Imetysaikana voidaan kipulääkkeinä käyttää tavanomaisia lyhytvaikutteisia kipulääkkeitä kuten ibuprofeenia, ketoprofeenia tai naprokseenia.

SLE

SLE-tauti (systemic lupus erythematosus, yleistynyt punahukka) on hyvin harvinainen. Tavallisimmat oireet ovat nivelkivut sekä iho-oireet, kuten perhosihottuma kasvoilla ja herkkyys auringonvalolle (ks. «SLE (yleistynyt punahukka)»2).

SLE voi kuitenkin vaurioittaa myös muita elimiä, kuten keuhkoja, munuaisia, sydäntä ja aivoja. Siihen liittyy myös suurentunut keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen sekä sikiön kohtukuoleman vaara. Äidin kannalta hankala tilanne on taudin aiheuttama munuaistulehdus, ns. lupusnefriitti.

SLE rauhoittuu harvoin raskauden aikana. SLE:n hoidossa sallittuja lääkkeitä raskausaikana ovat hydroksiklorokiini, glukokortikoidit ("kortisoni"), atsatiopriini, siklosporiini ja takrolimuusi.

SLE voi hyvin harvoin aiheuttaa sikiölle tai vastasyntyneelle ns. neonataalilupuksen, joka puolestaan voi aiheuttaa jo sikiövaiheessa sydämen johtumishäiriön ja sikiön harvan sykkeen. Vaara on onneksi pieni, alle 1 %:n luokkaa. Tällainen lapsi tarvitsee pian synnyttyään sydämen tahdistimen. Myös toisessa autoimmuunitaudissa, Sjögrenin oireyhtymässä (ks. «Sjögrenin oireyhtymä (primaarinen)»3), on vastaavanlaisen rytmihäiriön, sydämen eteiskammiokatkoksen, vaara.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).