Etusivu » Kohtukuolema

Kohtukuolema

Odottavan äidin käsikirja
22.10.2020

Sikiön kuolema on onneksi hyvin harvinainen tapahtuma. Noin kolme promillea yli 22-viikkoisista sikiöistä menehtyy kohtuun.

Kohtukuoleman syyt ja toteaminen

Tavallisimmat syyt sikiön kohdunsisäiseen kuolemaan ovat sikiön tilanteesta johtuvia. Kromosomipoikkeavuudet, rakennepoikkeavuudet sekä napanuoran ja istukan kehityshäiriöt selittävät suuren osan sikiön menehtymisistä. Ulkoiset syyt, kuten infektiot, äidin krooniset sairaudet ja muut tekijät (esimerkiksi alkoholi, tupakka, huumausaineet ja ympäristömyrkyt), ovat harvinaisempia sikiökuoleman syitä. On tavallista, että syy jää perusteellisista selvityksistä huolimatta epäselväksi.

Jos sikiö liikkuu huonosti tai lopettaa kokonaan liikkumisen, on äidin syytä ottaa heti yhteyttä synnytyssairaalan äitiyspoliklinikkaan tai synnytysvastaanottoon. Sairaalassa sikiön tilanne varmistetaan ultraäänitutkimuksella. Sikiön kuoltua kohtuun havaitaan usein, että neuvolassa mitattavan sf-mitan kasvu on pysähtynyt tai äiti on kertonut neuvolassa, että hänellä on niukkaa verenvuotoa.

Kuolleen sikiön synnyttäminen

On luonnollista, että monet äidit pyytävät heti tiedon saatuaan nopeaa synnytystä, jopa keisarileikkausta. Äidin kanssa keskustellaan näistä asioista kaikessa rauhassa. Alatiesynnytyksen käynnistäminen on lähes aina paras vaihtoehto synnyttää kuollutkin lapsi ajatellen äidin mahdollisia seuraavia raskauksia.

Synnytyksen käynnistäminen tapahtuu samojen periaatteiden mukaan kuin muutenkin: epäkypsää kohdunkaulaa kypsytetään kohdun kaulakanavan pallolaajennuksella tai lääkeaineella (misoprostoli). Kalvot puhkaistaan ja supistuksia voimistetaan oksitosiinilla.

Psyykkinen tuki ja jälkihoito

Sikiön menehtyminen kohtuun on luonnollisesti suuri järkytys perheelle. Se laukaisee voimakkaan surureaktion, joka on muiden lähiomaisten kuolemaan verrattava asia. Äidille ja isälle, koko perheelle, täytyy jo heti alkuvaiheessa järjestää psyykkistä tukea.

Lapsen syntymän jälkeen vanhempien olisi hyvä nähdä lapsi. Näin toimien heille jää realistinen kuva lapsestaan, minkä katsotaan auttavan surutyössä. Tämä lapsi, vaikka syntyikin kuolleena, on aina heidän lapsensa.

Sairaalassa vastasyntynyt lapsi, istukka ja muut jälkeiset tutkitaan huolellisesti – vanhempien luvalla luonnollisesti. Äidistä otetaan verikokeita, esimerkiksi tulehdusnäytteitä, syiden selvittämiseksi.

Jälkitarkastus synnytyssairaalassa on tärkeä. Siinä käydään vanhempien kanssa läpi kaikki tutkimustulokset sekä mahdolliset sikiön menehtymisen syyt, jos niitä on löytynyt. Sairaalan henkilökunta kysyy perheen jaksamisesta ja huolehtii mahdollisesta tuki- ja kriisihoidosta jatkossakin. Jälkitarkastuksessa keskustellaan myös seuraavasta raskaudesta. Tarvittaessa voidaan järjestää myös perinnöllisyyslääkärin tapaaminen. Seuraavan raskauden aikana äiti kuuluu synnytyssairaalan äitiyspoliklinikan seurantaan.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).