Etusivu » Tyydyttyneet- ja tyydyttymättömät rasvahapot

Tyydyttyneet- ja tyydyttymättömät rasvahapot

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Rasvahappojen rakenteelliset erot heijastuvat rasvojen olomuotoon sekä niiden tehtäviin ja vaikutuksiin elimistössä.

Kussakin rasvamolekyylissä on kolme rasvahappoa, joiden kemiallinen rakenne voi vaihdella monin tavoin. Erityinen merkitys on rasvahapon hiiliatomien välisillä kemiallisilla sidoksilla. Rasvahappo on tyydyttynyt, jos kaikki sidokset ovat yksinkertaisia. Jos hiilien välillä on tyydyttymättömiä kaksoissidoksia, rasvahappoa kutsutaan tyydyttymättömäksi. Yhden kaksoissidoksen sisältävää rasvahappoa kutsutaan kertatyydyttymättömäksi, kun taas kaksi tai useampia kaksoissidoksia sisältävä rasvahappo on monityydyttymätön. Kaksoissidosten sijainnilla monityydyttymättömän rasvahapon hiiliketjussa on myös merkitystä. Näin erotellaan n-6 (omega-6)- ja n-3 (omega-3) -rasvahapot, joiden vaikutukset aineenvaihduntaan ovat joissakin suhteissa toisistaan poikkeavia. Kaksoissidosten avaruusrakenteessa on myös eroja. Kemiallisesti kovetetuissa kasvirasvoissa ja märehtijöiden suolistossa muokkautuneissa rasvoissa tavataan trans-rasvahappoja, joiden kaksoissidokset ovat erilaisia kuin luonnollisten kasviöljyjen rasvahappojen cis-kaksoissidokset. Runsaasti tyydyttyneitä ja trans-rasvahappoja sisältävät rasvat ovat huoneenlämmössä kiinteitä, ja niitä kutsutaan kovaksi rasvaksi. Tyydyttymättömiä rasvahappoja on runsaasti juoksevissa kasviöljyissä, joita kutsutaan pehmeäksi rasvaksi.

Erilaisilla rasvahapoilla on elimistössä monia erilaisia tehtäviä. Monityydyttymättömiä rasvahappoja kertyy runsaasti esimerkiksi solukalvoihin, kertatyydyttymättömiä varastorasvaan ja tyydyttyneitä käytetään runsaasti energiaksi. Terveyden kannalta merkityksellistä on rasvahappojen vaikutus kolesteroliaineenvaihduntaan. Tyydyttyneet rasvahapot, erityisesti 12–16 hiiliatomia sisältävät, joita on varsinkin maito- ja liharasvassa, palmuöljyssä ja kookosrasvassa, suurentavat veren kolesterolipitoisuutta, mikä puolestaan lisää sepelvaltimotaudin «Sepelvaltimotauti»1 riskiä. Kerta- ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla ei tällaista haitallista vaikutusta ole. Niinpä tyydyttyneiden rasvahappojen runsaan käytön vaihtamisen monityydyttymättömiin on todettu vähentävän kuolleisuutta yleisimpään sydäntautiimme sepelvaltimotautiin. Trans-rasvahappojen vaikutukset kolesteroliin ovat samantapaiset kuin tyydyttyneiden rasvahappojen. Kun tämä tuli tietoon 1990-luvulla, trans-rasvahapot poistettiin Suomessa margariineista. Niitä on kuitenkin vielä maitorasvassa ja naudanlihan rasvassa sekä joissakin teollisuuden käyttämissä rasvaseoksissa ja niistä valmistetuissa eineksissä, leivonnaisissa ja uppopaistetuissa elintarvikkeissa.

Monityydyttymättömiä rasvahappoja, sekä n-6-linolihappoa että n-3-alfalinoleenihappoa, kutsutaan välttämättömiksi rasvahapoiksi. Niitä on saatava ravinnosta, koska ihmisen aineenvaihdunnassa ei pystytä rakentamaan tällaisia kaksoissidoksia. Välttämättömiä rasvahappoja pitäisi olla vähintään 3 % ravinnon energiasta. Toisaalta näiden rasvahappojen hyvin runsaasta saannista (yli 10 % energiasta) on varoiteltu, koska on uskottu niiden hapettumisen mahdollisesti edistävän sepelvaltimotaudin kehitystä. Tällainen huoli on kuitenkin osoittautunut aiheettomaksi. Suomessa monityydyttymättömien rasvahappojen käyttö on kohtuullista, eikä tutkimusten mukaan olisi mitään haitallisia vaikutuksia, vaikka saanti lisääntyisi nykyisestä vaikkapa kaksinkertaiseksi.

Ravinnossa on lisäksi pieniä määriä muita rasvahappoja, joilla saattaa olla terveyteen liittyviä vaikutuksia. Tällainen on esimerkiksi märehtijöiden rasvassa tavattava konjugoitunut linolihappo, jonka rakenteessa on sekä cis- että trans-kaksoissidokset (ks. «CLA eli konjugoitunut linolihappo»2).