Etusivu » Seleeni lannoitteissa

Seleeni lannoitteissa

100 kysymystä ravinnosta
15.10.2015
Antti Aro

Seleenin lisääminen lannoitteisiin on parantanut odotetusti seleenin saantia koko Suomen väestössä. Asetetut tavoitteet ovat toteutuneet, ja lannoitteiden täydentäminen jatkuu edelleen.

Kun Suomessa päätettiin vuodesta 1984 lähtien parantaa seleenin saantia lisäämällä natriumselenaattia lannoitteisiin, tarkoituksena oli parantaa kotimaisten elintarvikkeiden mainetta ja hillitä innostusta ravintolisien markkinointiin ja käyttöön. Pidettiin myös mahdollisena, että toimi voisi vähentää sairastuvuutta sydäntauteihin ja syöpään, vaikka samalla todettiin, etteivät tehdyt tutkimukset antaneet tästä vakuuttavia todisteita.

Seleenin lisääminen lannoitteisiin suunniteltiin hyvin, ja sen vaikutuksia seuraamaan perustettiin erityinen työryhmä maa- ja metsätalousministeriöön. Aluksi seleeniä lisättiin runsaammin viljalle käytettäviin lannoitteisiin kuin nurmilannoitteisiin, mutta vuodesta 1990 lähtien kaikkiin lannoitteisiin on lisätty sama määrä selenaattia. Vaikutus elintarvikkeiden seleenimääriin oli voimakas ja ilmaantui osin nopeasti, osin vähitellen parin vuoden kuluessa, kun kaikki vanhat lannoitteet oli käytetty pois varastoista. Seleenin saanti nousi lähes kolminkertaiseksi, koska sekä viljatuotteiden että maidon, lihan ja munien seleenipitoisuudet lisääntyivät. Seleenin lisääntyminen eläinperäisissä tuotteissa johtui siitä, että lannoitteiden seleeni joutui myös kotieläinten ravintoon muututtuaan ensin kasveissa epäorgaanisesta selenaatista orgaanisiksi seleeniyhdisteiksi. Nämä kertyvät eläinten kudoksiin ja lisäävät niiden seleenimäärää toisin kuin aikaisemmin rehuissa käytetyt epäorgaaniset seleeniyhdisteet.

Lannoitteisiin lisätyn seleenin määrää vähennettiin 1990-luvun alussa. Tämä ja 1990-luvulla tapahtunut lannoitteiden käytön väheneminen vähensi seleenin saantia 1980-luvun lopun huipputasolta. Koska määrät alkoivat olla eläinten rehujen tuotantoon liian niukkoja, nostettiin lisätyn seleenin määrä vähitellen takaisin samalle tasolle kuin aluksi viljalle käytetyissä lannoitteissa. Tämän jälkeen seleenin saanti on palannut lähes samalle tasolle, millä se oli 1980-luvun viimeisinä vuosina.

Seleenilannoituksen eli viimeisten 25–30 vuoden aikana kuolleisuus sepelvaltimotautiin «Sepelvaltimotauti»1 on vähentynyt, samoin syöpäkuolleisuus. Näiden muutosten selitykset löytyvät kuitenkin muualta kuin seleenin lisäämisestä lannoitteisiin. Koska vaikutus on kohdistunut koko väestöön, ei Suomessa ole vertailuryhmää, jonka terveyteen vertaamalla voitaisiin arvioida seleenilisäyksen mahdollisia terveysvaikutuksia. Suomen seleenilannoitus on esimerkki hyvin suunnitellusta ja toteutetusta toimesta, jolla on parannettu välttämättömän ravintoaineen saantia koko väestössä. Toimi on ollut turvallinen ja korjannut yhden ravintoaineen niukkuuden. Vaikka ei voidakaan todistaa sen vähentäneen sairastavuutta tai kuolleisuutta, on sen avulla palautettu sekä ihmisten että kotieläinten seleenin saanti suositeltavalle tasolle. Todennäköisesti seleenin lisäämistä lannoitteisiin tullaankin jatkamaan pitkään. Vaikutuksia seurataan edelleen vuosittain, ja päätökset voidaan tarvittaessa nopeasti muuttaa, jos uudet löydökset tätä edellyttäisivät.