Etusivu » Helikobakteerin hengitystesti (Pt-Hepy-R)

Helikobakteerin hengitystesti (Pt-Hepy-R)

Laboratoriotutkimusten tulkinta
1.7.2016
Seija Eskelinen

Helikobakteeri elää mahan limakalvon pinnalla. Sen esiintyvyys on vähentynyt Suomessa hygieenisten olojen paranemisen myötä. Helikobakteeri voi aiheuttaa mahatulehduksen, johon voi liittyä ulkustaudin (mahahaavan) kehittyminen (ks. «Peptinen ulkustauti ("mahahaava")»1) tai lievempiä ylävatsaoireita(ks. «Ylävatsavaivat (dyspepsia)»2). Helikobakteeri voidaan tutkia paitsi hengitystestillä myös uloste- (ks. «Helikobakteerin ulostetesti (F-HepyAg)»3) tai verinäytteestä (ks. «Seerumin helikobakteeri-vasta-aineet (S-HepyAb)»4) tai vatsan tähystyksen yhteydessä otetuista näytteistä. Ulostenäyte on laboratoriokokeista suositeltavin, sillä hengitystestin suorittamiseen ja esivalmisteluun liittyy paljon virhemahdollisuuksia.

Hengitystesti perustuu bakteerin poikkeukselliseen voimakkaaseen kykyyn hajottaa ureaa. Hajoamisen tuloksena syntyy muun muassa hiilidioksidia. Testissä potilas puhaltaa ensin pillillä ilmaa tyhjään koeputkeen tai pussiin, joka suljetaan. Tämä on 0-näyte eli normaalitilaa kuvaava näyte, johon tutkimusnäytteen tulosta verrataan. Sitten potilas juo 2 dl vettä ja nielee 13C:llä merkityt ureatabletit. Tableteissa osa urean hiiliatomeista on korvattu hiilen isotoopilla 13C. Kyseessä ei ole radioaktiivinen isotooppi, joten säteilyvaaraa ei ole. Merkitseminen isotoopilla on tarpeen siksi, että ureasta muodostunut hiilidioksidi voidaan erottaa muusta hiilidioksidista (joka sisältää 12C-hiiliatomeja). Odotellaan tietty aika, minkä jälkeen puhalletaan taas näytteet. Mikäli mahassa on ureaa hajottavia helikobakteereita, tästä näytteestä löytyy runsaasti 13C-hiilidioksidia. Hiilidioksidi ei jää mahalaukkuun vaan imeytyy nopeasti verenkiertoon ja poistuu keuhkojen kautta. Jos testi tehdään kotona, laboratoriosta saatujen ohjeiden tarkka noudattaminen on tärkeää.

Jos bakteereita on vain vähän, tulos voi jäädä virheellisesti negatiiviseksi. Tällöin ulostetesti tai vasta-ainetutkimus verinäytteestä on luotettavampi. Väärä negatiivinen tulos voi johtua myös haponestolääkityksestä tai antibioottihoidosta. Happosalpaajalääkkeiden ja antibioottien käyttö pitäisi lopettaa kaksi viikkoa ennen helikobakteeritestausta.

Jos halutaan hoidon jälkeen varmistua, että bakteeri on saatu häädetyksi, seurantanäyte otetaan aikaisintaan neljän viikon kuluttua hoidon loppumisesta, luotettavammin ulostetestillä.

Lisätietoa aiheesta

Mustajoki P. Helikobakteeri. Lääkärikirja Duodecim «Helikobakteeri»5