Etusivu » Helikobakteerin ulostetesti (F-HepyAg)

Helikobakteerin ulostetesti (F-HepyAg)

Laboratoriotutkimusten tulkinta
1.7.2016
Seija Eskelinen

Helikobakteeri elää mahan limakalvon pinnalla. Sen esiintyvyys on vähentynyt Suomessa hygieenisten olojen paranemisen myötä. Helikobakteeri voi aiheuttaa mahatulehduksen, johon voi liittyä ulkustaudin (mahahaavan) kehittyminen (ks. «Peptinen ulkustauti ("mahahaava")»1) tai lievempiä ylävatsaoireita (ks. «Ylävatsavaivat (dyspepsia)»2). Helikobakteeri voidaan tutkia paitsi ulosteesta myös verinäytteestä (ks. «Seerumin helikobakteeri-vasta-aineet (S-HepyAb)»3) tai hengitystestillä (ks. «Helikobakteerin hengitystesti (Pt-Hepy-R)»4) tai vatsan tähystyksen yhteydessä otetuista näytteistä. Ulostenäyte on todettu paremmaksi kuin hengitystesti.

Tutkimusta varten tarvitaan ulostenäyte. Ripuliuloste ei kelpaa näytteeksi. Mahalaukun limakalvolta irtautuvia bakteereita joutuu mahan sisällön joukkoon, ja ne kulkeutuvat koko suoliston läpi. Ne eivät selviä hengissä pitkältä matkaltaan, sillä ruoansulatusentsyymit käyvät niiden kimppuun. Siksi ulosteesta ei voi viljellä eläviä helikobakteereita. Ulosteesta löytyy kuitenkin bakteerin kappaleita, jotka voidaan tunnistaa. Jos helikobakteereita on mahalaukussa melko vähän, tulos voi olla virheellisesti negatiivinen. Vasta-ainetutkimus verinäytteestä on tällöin luotettavampi. Väärä negatiivinen tulos voi johtua myös haponestolääkityksestä tai antibioottihoidosta. Happosalpaajahoito pitäisi lopettaa kaksi viikkoa ja antibioottihoito neljä viikkoa ennen helikobakteeritestausta.

Tutkimusta voidaan käyttää myös samaan tapaan kuin hengitystestiä «Helikobakteerin hengitystesti (Pt-Hepy-R)»4 häätöhoidon tuloksen varmistamiseen aikaisintaan kuukauden kuluttua hoidosta.

Lisätietoa aiheesta

Mustajoki P. Helikobakteeri. Lääkärikirja Duodecim «Helikobakteeri»5