Etusivu » Kengän pohjan vaikutus jalkaterveyteen

Kengän pohjan vaikutus jalkaterveyteen

Terveet jalat 2016
22.12.2016
Riitta Saarikoski

Ulkopohja

Taipuisuus

Kengät jalassa päkiän taipuvuus vähenee 30–80 %. Sen seurauksena jalkaterän liikkuvuus ja joustavuus vähenevät ja jalkaterät työskentelevät kovemmin ja rasittuvat ja väsyvät nopeammin. Porraskävelyssä kengän pitää taipua päkiästä, tämä on tärkeää etenkin ikääntyneille (ks. «Ikääntyneen jalkaterveyttä ja turvallista liikkumista tukevat kengät»1). Mitä jäykempi pohja, sitä heikompi varvastyöntö. Pohjan taipumista päkiästä voi arvioida pohjaa taivuttamalla (kuva « Kengän pohjan taipuisuus päkiästä kokeillaan seisten kenkä jalassa»1)

Kuva 1.

Kengän pohjan taipuisuus päkiästä kokeillaan seisten kenkä jalassa. Kuva: Lea Byysing

Kun pohja taipuu 2–3 cm jalkapöytäluiden proksimaalipuolelta, kuormitus jakaantuu hieman tasaisemmin kuin silloin, kun pohja taipuu jalkapöytäluiden kohdalta (kuva « Kengän pohjan taipumisen vaikutus jalan kuormitukseen»2). Jalkaterän keskiosasta taipuva pohja vähentää kuormitusta jalkaterän keski- ja takaosasta muita taipumiskohtia enemmän.

Kuva 2.

Kengän pohjan taipumisen vaikutus jalan kuormitukseen. Kengän pohjan taipuminen A) 2–3 cm jalkapöytäluiden proksimaalipuolelta jakaa kuormitusta tasaisemmin kuin taipuminen B) jalkapöytäluiden kohdalta tai C) pohjan keskeltä.

Pohjamateriaalin pitävyys ja joustavuus

Polyuretaani (PU) on kevyttä ja tukevaa ja soveltuu kevät- ja syksykenkiin. Kovalla pakkasella se kovettuu. Termoplastinen kumi (TR) säilyttää pakkasella pehmeytensä ja on liukkailla ja märillä talvikeleillä pitävä. Pohjan materiaalista ei välttämättä ole tietoa kaupassa. Pehmeässä pohjassa on kovaa pohjaa parempi pito.

Uusissa kengissä on usein muovinen kantalappu, mikä ei toimi vaihtelevissa sääolosuhteissa. Sen voi vaihtaa suutarilla kumiseen.

Suomen olosuhteisiin suunniteltu, erikoiskumiseoksesta valmistettu kitkapohja takaa maksimaalisen pidon kaikilla pinnoilla ja eri lämpötiloissa. Pohjan kovuuden vaihtelut aiheuttivat plantaarisessa huippupaineessa 5–23 % erot.

Kovapohjaiset kengät aiheuttivat suurimmat ja pehmeäpohjaiset alhaisimmat paineet. Kova pohja voi lisätä jalkahaavariskiä.

Kuviointi

Ulkopohjan kuviointi on tarpeen talvella. Liian iso kuviointi ei ole välttämättä pitävä. Sopiva urasyvyys on 5–8 millimetriä. Urien alas ja sivuille aukeava v-muoto edistää lumen irtoamista pohjasta.

Talvijalkineissa pitoa lisäävät liukuesteet. Parhaan pidon ja turvallisuuden antavat koko jalkapohjan peittävät liukuesteet. Nastakengät, arki- ja urheilukäyttöön ovat turvallinen vaihtoehto. Talvikäyttöön suunnitelluissa ohutpohjaisissa kevytjalkineissa on suhteellisen hyvä pito. Ohuen pohjan etuna on parempi tuntuma lumeen ja liukkauteen.

Paksuus

Kengän ohut pohja mahdollistaa jalkapohjan ja varpaiden päiden tuntoreseptoreiden (yli 200 000) aktivoitumisen. Alaraajojen asentoja ja liikkeitä aistivat hermopäätteet tunnistavat alustan muodot ja aktivoituvat tehokkaasti ohut- ja joustavapohjaisessa jalkineessa. Jalkaterien lihasten toiminnot tehostuvat ja tasapaino kehittyy.

Paksu- ja jäykkäpohjaiset kengät heikentävät tuntoreseptoreiden aktivoitumista. Ikääntyneiden tasapaino voi olla vakaampi paksumpipohjaisilla kengillä (ks. «Ikääntyneen jalkaterveyttä ja turvallista liikkumista tukevat kengät»1).

Sisäpohja

Kun sisäpohja on tasainen, jalkaterän pienet lihakset sekä sisä- ja poikittaiskaari aktivoituvat ja vahvistuvat. Lisäksi jalkaterän etu- ja takaosan välinen kierteinen liike onnistuu ja tukee kantaluun suoraa asentoa sekä jalkaterän etuosan, erityisesti isovarpaan tukeutumista alustaan (ks. «Jalkaterän ja varpaiden toimivuuden ylläpito»2, «Spiraalidynamiikka jalkavoimistelun lähtökohtana»3, kuva «Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen (spiraali) vaikuttavia säären lihaksia»1). Matala sisäkaari on normaali jalkakaaren malli, eikä se tarvitse ulkopuolista tukea. Suora sisäpohja mahdollistaa peruspohjallisten ja yksilöllisten pohjallisten käytön (ks. «Pohjalliset osana alaraajojen kuntouttavaa hoitoa»4, «Perus- ja iskunvaimennuspohjalliset»5).

Sisäkaaren tuet ja muut pohjan muotoilut estävät kaaren joustamisen, pitenemisen ja osallistumisen iskunvaimennukseen. Sisäkaaren tuet muuttavat alaraajan linjausta. Niiden on todettu lisäävän kävelyn aikana polveen kohdistuvaa ulkoista voimaa eli adduktiomomenttia 6 %. Tämä johtaa polven mediaalisen puolen suurempaan kuormitukseen lateraalipuoleen verrattuna ja lisää polven nivelrikon riskiä.

Polviniveleen vaikuttava ulkoinen adduktiomomentti on voima, joka pyrkii viemään polvea varus-suuntaiseen asentoon kävelyn aikana ja siten lisäämään polvinivelen mediaalista kuormitusta. Polven nivelrikon yhteydessä on adduktiomomentin ja polvinivelen mediaalisen puolen kuormituksen todettu lisääntyneen (ks. taulukko «Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan»6, kuva «Alaraajojen linjauspoikkeamat»2, artikkeli «Alaraajojen lihastasapainon ja linjausten ylläpito»7).

Kärkikäynti

Kärkikäynti tarkoittaa kengän kärjen taipumista viistosti ylös. Se aiheuttaa varpaiden tyvinivelten yliojennuksen ja varpaiden asentomuutoksen, jopa 20 astetta, jolloin varpaiden ja poikittaiskaaren toiminta estyvät (kuvat « Varpaiden asento kengissä, joissa on kärkikäynti»3).

Kuva 3.

Varpaiden asento kengissä, joissa on kärkikäynti. A) Varpaiden tyvinivelet yliojentuvat ja poikittaiskaari häviää, kun varpaiden B) luonnollinen koukistaminen kävelyn aikana estyy. Tasapaino heikkenee ja kävelyn malli muuttuu. Vähitellen päkiä leviää ja laskeutuu sekä kehittyy varpaiden asentopoikkeamia ja kiputiloja.

Paljasjaloin seistessä varpaat ovat tasaisesti alustalla. Kävelyn aikana ne koukistuvat ja tarttuvat alustaan ja osallistuvat askelen työntämiseen eteenpäin. Isossa osassa arkikengistä ja urheilujalkineista on kärkikäynti, joka kompensoi kengän paksusta ja jäykästä ulkopohjasta puuttuvaa taipumista päkiän kohdalta. Kävely muuttuu, kun askel "keinahtaa" eteenpäin keinutuolin liikkeen tavoin. Mitä paksumpi ja jäykempi pohja, sitä suurempi kärkikäynti tarvitaan, jotta kävely onnistuu (kuva «Poikittaiskaaren aktivointi»3).

Varvasvaivojen, jäykkä isovarvas (hallux rigidus) ja isovarpaan tyvinivelen nivelrikko yhteydessä kärkikäynti vähentää niveleen kohdistuvaa kuormitusta ja kipuja. Kärkikäynnistä tai keinupohjakengästä voi olla hyötyä kuormituksen keventämisessä diabetesta, nivelreumaa ja isovarpaan nivelrikkoa sairastavilla (ks. «Keinupohjaiset kengät»8).

Kiertolöysyys

Kengän kertolöysyyden tai -jäykkyyden saa aikaan välipohjaan rakennettu lenkkijäyke tai kiilarakenne, mikä rajoittaa kenkää kiertymästä liikaa keskeltä. Kaikissa kengissä lenkkijäykettä ei ole.

Kiertolöysä kenkä mahdollistaa jalkaterän luonnollisen, etu- ja takaosan väillä tapahtuvan kierteisen liikkeen (spiraali) vastakkaisiin suuntiin. Liikkeen ansiosta kantaluu pysyy suorassa ja isovarpaan tyvinivel kuormittuu (kuva «Jalkaterän etu- ja takaosan välisen kierteiseen liikkeeseen (spiraali) vaikuttavia säären lihaksia»1).

Jäykkä korkeakaarinen jalkaterä, jossa on kohonnut lihastonus, rentoutuu kiertolöysässä kengässä. Nivelten yliliikkuvuus ja toiminnallinen lattajalka sekä aikuisiän lattajalka voivat tarvita kierojäykän kengän tukemaan kantaluun suoraa asentoa. Jalkasairauksien yhteydessä sopiva kengän kiertolöysyys tai -jäykkyys arvioidaan yksilöllisesti. Kiertolöysyyttä arvioidaan kenkää kiertämällä (kuva « Kengän kiertolöysyyden arviointi»4).

Kuva 4.

Kengän kiertolöysyyden arviointi. Kierretään kenkää kantapäästä ja kärjestä vastakkaisiin suuntiin. Jos kenkä on jäykkä, kiertymistä ei tapahdu. Kuva: Lea Byysing.

Iskunvaimennus

Kengissä ei tarvitse olla iskunvaimennusta arkiliikunnassa ja kevyesti rasittavassa työssä, koska kehon monipuolinen iskunvaimennusjärjestelmä huolehtii riittävästä vaimennuksesta (ks. «Jalkaterän ja varpaiden toimivuuden ylläpito»2, taulukko «Jalkaterän ja varpaiden toimivuuden ylläpito»2). Iskunvaimennus on kuitenkin tarpeen, jos iskunvaimennusjärjestelmä on vaurioitunut, esimerkiksi jos polven nivelkierukka on poistettu tai jos alaraajojen jossakin nivelessä on nivelrikkoa tai jos sairastaa nivelreumaa tai diabetesta. Joskus myös ikääntymiseen liittyvät päkiän ja kantapään rasvapatjojen rappeumat lisäävät jalkakipuja, jolloin saatetaan tarvita ulkoista iskunvaimennusta (ks. «Yksilölliset varpaan suojat ja oikaisijat, varvasortoosit»9, «Pohjalliset osana alaraajojen kuntouttavaa hoitoa»4, «Perus- ja iskunvaimennuspohjalliset»5, «Jalkaterien toimintaa ohjaavat pohjalliset»10, taulukko «Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen»11).

Kenkien iskunvaimennuksen lisäksi ulkoista iskunvaimennusta saa iskua vaimentavista pohjallisista ja sukista, joissa on vahvikkeita (ks. «Perus- ja iskunvaimennuspohjalliset»5, «Sukkamateriaalit ja kosteuden kuljetus»12, kuva «Vahvikesukat»4, ks. taulukko «Sukkien tehtävät»13). Kenkien iskunvaimentimet voivat kulua nopeasti ja sitä ei näe, koska vaimentimet on sisäpohjan alla. Joskus kenkien iskunvaimentimien kulumisen seurauksena voi kehittyä esimerkiksi kantakalvon kiputiloja.