Etusivu » Hammastapaturmat

Hammastapaturmat

Terve suu
19.12.2019
Jaana Helenius-Hietala

Tapaturmien yhteydessä hammas voi olla koputusarka kolahduksesta, siinä voi olla lisääntynyttä liikkuvuutta tai se voi murtua, katketa, haljeta, siirtyä paikaltaan tai irrota kokonaan kuopastaan. Hammastapaturma voi olla seurausta kaatumisesta, iskusta tai hampaiston omista purentavoimista. Useimmiten trauma kohdistuu yläetuhampaaseen. Riskiä tähän lisää ulkonevat yläetuhampaat. Maitohammastapaturmia sattuu keskimäärin joka kolmannelle lapselle.

Eri hammasvammatyyppien tunteminen ja ripeä ensihoito on tärkeää ennusteen kannalta.

Mikäli hammastapaturmapotilaalla on vakuutus tapaturmien varalta, siitä kannattaa mainita hammaslääkärikäynnin aikana. Hammaslääkäri kirjoittaa lausunnon vakuutusyhtiöön, jossa mainitaan aiheutuneet vammat, niiden hoito sekä mahdolliset jälkihoidot ja seuraukset.

Tapaturmahampaita tulee seurata vuosien ajan, sillä tapaturman seuraukset voivat näkyä hampaistossa viiveellä. Hampaat voivat olla täysin oireettomia mutta niissä voi olla hankalia, piileviä tulehdusmuutoksia.

Hampaan katkeaminen tai juuren halkeaminen

Omahoito

Jos hampaasta murtuu pieniä paloja sen pintaosasta, kärkiosasta tai kulmasta eikä hammasta vihlo eivätkä terävät murtumareunat hankaa poskea tai kieltä, tapaturma ei välttämättä vaadi toimenpiteitä. Toisaalta tällaiset lievätkin tapaturmat (mukaan lukien hampaiden kolahdukset tai lievät liikkuvuudet) kannattaa dokumentoida. Joskus vuosienkin jälkeen vanha tapaturmahammas voi alkaa oireilla tai röntgenkuvista löytyy juuren alueelta muutos, joten on tärkeää, että alkuperäiset tiedot löytyvät muun muassa vakuutusta varten. Mikäli hampaasta on katkennut tai murtunut isompia paloja (kuva « Tapaturmaisesti lohjennut hammas»1), hammasta vihloo tai aristaa lämpötilan vaihtuessa, sitä särkee tai se heiluu eikä sen kanssa voi kunnolla syödä, pitää ottaa yhteyttä hammaslääkäriin.

Hammastapaturmille altistavia urheilulajeja, kuten jääkiekkoa tai kontaktilajeja, harrastavan on syytä teettää itselleen sopivat hammassuojat.

Kuva 1.

Tapaturmaisesti lohjennut hammas. Etuhampaasta on lohjennut pintaosasta pieni kulma. Riippuen lohkeaman suuruudesta ja hampaan mahdollisesta vihlomisesta se hoidetaan joko hiomalla lohkeaman reuna tasaiseksi tai paikkaamalla.

Asiantuntijahoito

Mikäli pysyvästä hampaasta on lohjennut pala kärjestä, hammaslääkäri hioo terävät reunat tai korjaa puuttuvan osan paikkaamalla (kuva «Etualueen yhdistelmämuovitäyte»1). Joskus voidaan myös liittää hampaan irronnut osa takaisin kiinni paikka-aineiden avulla. On tärkeää ottaa myös röntgenkuva tapaturmahampaasta ja mitata sen vitaliteetti eli selvittää, onko hammas vielä “elossa” eli onko hampaassa toimiva verenkierto ja hermotus. Varsinkin nuorten henkilöiden hampaiden vitaliteetti voi palautua, joten sitä pitää seurata useita kuukausia, jopa vuosia. Mikäli hampaan vitaliteetti on palautumattomasti menetetty, hammas pitää juurihoitaa tulehduksen estämiseksi.

Mikäli hammas on lohjennut pintaosia syvemmältä tai se heiluu, hampaasta otetaan ensin röntgenkuva. Jos pysyvä hammas on katkennut syvemmältä tai jopa niin, että koko näkyvä kruunuosa on irronnut ja hampaan ydinontelo näkyy (kuva « Ienrajasta katkennut hammas»2), on ensin arvioitava, onko hammas enää korjattavissa eli saadaanko siihen tehtyä tiivis ja kestävä täyte tai kruunu (ks. «Hammaskruunut ja siltaproteesit»1). Hammas juurihoidetaan tarvittaessa (ks. «Juurihoito»2). Nykytekniikan avulla paljastunut ydinontelo voidaan tietyissä tapauksissa hoitaa ilman juurihoitoa. Katkennutta maitohammasta ei hoideta, vaan se otetaan pois.

Jos juuressa on horisontaalinen eli poikittainen juurimurtuma (kuva « Syvältä haljennut tai murtunut hammas, horisontaalinen juurimurtuma»3), se juurihoidetaan murtumalinjaan saakka ja sen jälkeen paikataan tai kruunutetaan. Joskus hammas joudutaan poistamaan (ks. «Hampaan poisto ja muut suukirurgiset toimenpiteet»3), jos sitä ei pystytä hoitamaan kunnolla. Puuttuva hammas voidaan myöhemmin tarvittaessa korvata erilaisin hammasproteettisin ratkaisuin (ks. «Hammasimplantit eli keinojuuret»4). Kehittyvässä, kasvavassa hampaistossa hampaan säilyttäminen on parempi vaihtoehto, jotta muut hampaat eivät siirry. Hampaan säilyttämisen edellytyksenä on, että hampaassa ei ole tulehdusta. Juurikanavan ylempi osa juurihoidetaan ja hammas voidaan kiskottaa naapurihampaisiin.

Pystysuunnassa eli vertikaalisesti haljenneet hampaat joudutaan aina poistamaan, koska niitä ei pystytä hoitamaan (kuva « Pitkittäissuunnassa haljennut hammas eli juuren vertikaalimurtuma»4).

Tapaturmaisesti vaurioituneita hampaita seurataan mahdollisten komplikaatioiden varalta hoidon jälkeen vähintään kahden vuoden ajan. Komplikaatioita voivat olla hampaan tummuminen tai meneminen kuolioon, jolloin hoitona on juurihoito, sekä hampaan ydinontelon ahtautuminen tai sulautuminen.

Aiheeseen liittyvä ohje, ks. Hammastapaturmat «Hammastapaturmat»5.

Kuva 2.

Ienrajasta katkennut hammas. Hampaan näkyvä osa on irronnut ja hampaan ydinontelo on näkyvissä. Hammas voi vaatia juurihoidon ja kruunuosan korvaamisen joko paikkaamalla tai kruunuttamalla. Ensin on arvioitava, onko hammas enää luotettavasti korjattavissa.

Kuva 3.

Syvältä haljennut tai murtunut hammas, horisontaalinen juurimurtuma. Hammas on katkennut horisontaalisesti (poikittain) hampaan juuren puolivälistä. Ensin on arvioitava, onko hammas enää luotettavasti korjattavissa. Mikäli hampaan ylempi osa liikkuu selkeästi, on harkittava hampaan poistoa.

Kuva 4.

Pitkittäissuunnassa haljennut hammas eli juuren vertikaalimurtuma. Hammas on haljennut pitkittäissuunnassa. Ainoa hoitokeino on hampaan poisto, ettei se ylläpidä tulehdusta.

Hampaan siirtyminen tai irtoaminen

Tapaturman yhteydessä hammas voi siirtyä paikoiltaan tai irrota kokonaan. Hampaan ennuste on sitä parempi, mitä nopeammin hammas saadaan asetettua paikoilleen. Hammas tulisi kiinnittää 30 minuutin sisällä tapaturmasta. Vaihtoehtona on joko kiinnittää hammas itse (esim. opettajan toimesta) tai ottaa nopeasti yhteyttä suun terveydenhoidon vastaanottoon. Jatkohoito tapahtuu joka tapauksessa hammashoitolassa. Mikäli irronnut hammas on maitohammas, sitä ei kiinnitetä takaisin paikoilleen.

Hampaan ja hampaan osan kuljettaminen

Irronnut hammas kannattaa ottaa talteen ja säilyttää sitä matkalla hammashoitolaan kosteana maidossa, vedessä tai suussa kielen alla, mutta on varottava, ettei hammas joudu hengitysteihin tai ettei sitä nielaista vahingossa. Juuren pintaan koskemista tulee välttää, jotta juurenpinnan herkät solut eivät vaurioidu. Myös murtuneet hammaspalat tulee kuljettaa kosteina vastaanotolle. Hampaan kuljettaminen kuivana kankaaseen tai paperiin käärittynä on pahinta hampaan paikoilleen laittamisen kannalta.

Hampaan kiinnitys ja tulehdusten ehkäisy

Hammas huuhdellaan juoksevan veden alla nopeasti niin, että esimerkiksi hiekka saadaan juurenpinnasta huuhdeltua. Hammaslääkäri tai esimerkiksi omainen, opettaja tai terveydenhoitaja asettaa irronneen hampaan paikoilleen ja purentaan sopivaksi. Hammaslääkäri kiskottaa sen kiinni viereisiin hampaisiin noin 2–4 viikon ajaksi, jonka aikana hammas ehtii kiinnittyä uudelleen hammaskuoppaan. Hoidon alkaessa voidaan antaa mikrobilääke (antibiootti) alueen tulehduksen ehkäisemiseksi.

Kun paikoiltaan siirtynyt tai irronnut hammas on kiinnitetty paikoilleen, potilaan tulee huolehtia hyvästä suuhygieniasta ja huuhdella suutaan antiseptisellä suuhuuhteella 5–7 päivän ajan. Tarvittaessa voi ottaa kipulääkkeitä ohjeiden mukaan. Lisäksi on noudatettava pehmeää ruokavaliota muutamien viikkojen ajan, kunnes hammas on kiinnittynyt paremmin.

Seuranta

Paikoiltaan siirtynyttä ja irronnutta hammasta seurataan hoidon jälkeen useita vuosia mahdollisten komplikaatioiden (hampaan juurikalvon tulehdus ja tuhoutuminen) vuoksi. Koska sisäänpainunut maitohammas voi vaurioittaa sen alta puhkeavaa pysyvää hammasta, seurataan myös pysyvää hammasta tarkastuskäyntien aikana. Tapaturman johdosta pysyvän hampaan puhkeaminen voi viivästyä. Tärkeää on seurata myös tapaturmahampaiden viereisiä hampaita, sillä nekin ovat voineet vaurioitua tapaturman johdosta. Seuranta tapahtuu hammaslääkärin vastaanotolla. Käynneillä hampaista otetaan röntgenkuvia, tarkistetaan purentaa ja mitataan, onko hampaassa vielä toimiva verenkierto ja hermotus.