Etusivu » Munuaissyöpä

Munuaissyöpä

Lääkärikirja Duodecim
10.4.2019
Toimitus

Yleisyys ja vaaratekijät

Munuaissyövän osuus on 2–3 % kaikista aikuisten syövistä. Munuaissyöpä on miehillä selvästi yleisempi kuin naisilla. Suomessa todettiin vuonna 2015 miehillä 571 ja naisilla 392 uutta munuaissyöpää. Potilaiden keski-ikä sairastumisvaiheessa on 60–65 vuotta.

Munuaissyövän tärkein yksittäinen vaaratekijä on tupakointi: sen arvioidaan aiheuttavan 24–30 % kaikista munuaissyövistä. Muita tunnettuja riskitekijöitä ovat lihavuus ja verenpainetauti. Lisäksi tietyt harvinaiset perinnölliset sairaudet (esimerkiksi von Hippel–Lindaun tauti) liittyvät munuaissyöpään. Monilla potilailla ei kuitenkaan ole osoitettavissa yhtään tunnettua riskitekijää. Ennaltaehkäisyssä olisi tärkeintä lopettaa tupakointi, vähentää ylipainoisuutta sekä lisätä liikuntaa ja vihannesten ja hedelmien käyttöä ravinnossa.

Oireet

Munuaissyövän oireet voivat olla monimuotoisia ja viitata kokonaan muuhun sairauteen. Tavallisimpia oireita ovat kyljen alueen kipu, verivirtsaisuus, laihtuminen, väsymys ja ajoittainen kuumeilu. Laboratoriotutkimuksissa todetaan usein korkea lasko (senkka, ks. «Lasko (B-La)»1) ja matala hemoglobiini (ks. «Hemoglobiini (B-Hb)»2).

Toteaminen

Kuvantamistutkimukset ovat munuaissyövän toteamisessa keskeisiä. Tärkeimmät tutkimukset ovat kaiku- eli ultraäänitutkimus ja vatsan alueen tietokonekerroskuvaus (tietokonetomografia, TT). Mitään yksittäistä seulontaverikoetta ei ole.

Suurin osa munuaissyövistä löydetään oireettomana sattumalöydöksenä muiden syiden vuoksi tehdyssä kuvantamistutkimuksessa.

Hoito

Munuaissyövän tärkein ja ainoa mahdollisesti parantava hoito on leikkaus. Leikkausmenetelmä valitaan kasvaimen koon ja sijainnin sekä toisen puolen munuaisen kunnon perusteella. Toimivaa munuaiskudosta pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon. Jos kasvain on pieni (alle 4 cm) tai se sijaitsee potilaan ainoassa munuaisessa, pyritään tekemään munuaisen osapoisto (osaresektio). Usein joudutaan kuitenkin poistamaan koko munuainen. Nykyään suurin osa leikkauksista tehdään tähystystekniikalla eli laparoskooppisesti.

Leikkauksen jälkeen annettavista niin sanotuista liitännäishoidoista (sädehoito tai lääkehoito) ei ole hyötyä kasvaimen uusiutumisriskin pienentämisessä, joten leikkauksen jälkeinen hoito on pelkkä seuranta.

Etäpesäkkeisen munuaissyövän hoidolla pyritään hidastamaan taudin etenemistä ja lievittämään oireita. Tavanomaisten solunsalpaajien (sytostaattien) teho on munuaissyövässä huono.

Viime vuosina on etäpesäkkeisen munuaissyövän hoitoon tullut useita uusia lääkkeitä. Suurimpana ryhmänä ovat verisuonten uudismuodostusta eli angiogeneesiä jarruttavat lääkkeet (ns. tyrosiinikinaasin estäjät sunitinibi, sorafenibi, patsopanibi, aksitinibi ja kabotsantinibi). Toisena ryhmänä ovat mTOR-signalointimolekyylin toiminnan estäjät (everolimuusi, temsirolimuusi). Uusimmat lääkkeet (nivolumabi) tehostavat elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa syöpäsoluja vastaan.

Laajalle edenneen ja paikallisoireita, kuten verenvuotoa ja kipua, aiheuttavan munuaissyövän hoitona voidaan käyttää myös munuaisvaltimon tukkimista, ns. embolisaatiota. Sädehoitoa käytetään munuaissyövässä oireita helpottavana hoitomuotona (esim. kivuliaisiin luustoetäpesäkkeisiin).

Katso myös «Syöpäkasvaimet ja suun terveys»3.

Ennuste

Munuaissyövän ennusteeseen vaikuttavat kasvaimen levinneisyys ja erilaistumisaste. Ennuste on paras pienissä paikallisissa munuaissyövissä, jotka löytyvät sattumalta kuvantamistutkimuksissa. Näistä potilaista jopa 95 % on elossa, kun taudin löytymisestä on kulunut viisi vuotta. Kaikista munuaissyöpäpotilaista lähes 70 % on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

Jos seurannassa ilmaantuu yksittäisiä etäpesäkkeitä, ne pyritään leikkaamaan. Mikäli potilaalle ilmaantui useita etäpesäkkeitä eri elimissä, leikkaus ei ole suositeltavaa. Tuolloin potilas lähetetään syöpälääkärin vastaanotolle hoitosuunnitelman tekemiseksi.

Valitettavasti runsaalla neljäsosalla potilaista on jo diagnoosihetkellä etäpesäkkeitä, ja myös osalle leikatuista potilaista kehittyy etäpesäkkeitä. Niiden potilaiden keskimääräinen elinaika, joilla on toteamisvaiheessa useita etäpesäkkeitä ja taudista johtuvia oireita, on noin 2 vuotta.

Lisää tietoa munuaissyövästä

Munuais- ja virtsarakkosyöpä -potilasverkosto «http://www.syopapotilaat.fi/verkostot/munuais-ja-virtsarakkosyopa-poti/»1

Käytettyjä lähteitä

Raitanen M. Munuaissyöpä. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 31.10.2018.

Bono P, Joensuu H, Rintala E. Munuaissyöpä. Kirjassa Joensuu H, Kellokumpu-Lehtinen P, Roberts PJ, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L (toim.). Syöpätaudit. Kustannus Oy Duodecim 2013.