Etusivu » Lönnrotin best-seller täyttää 180 vuotta

Lönnrotin best-seller täyttää 180 vuotta

Kolumni
25.2.2019
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

"Ett satans arbete (saatananmoinen homma)", kuvailee kirjeessään nuori Kajaanin piirilääkäri meneillään olevaa työtään.

Elias Lönnrotin mieltä rasittava työ oli ruotsalaisen Carl Nordbladin kirjan Sundhets-Lärobok för Menige Man kääntäminen suomeksi. Kirjankustantaja J.C. Frenckell oli 1832 pyytänyt juuri valmistunutta lääkäriä kirjoittamaan suomenkielisen lääkärikirjan. Lönnrot lupasi suomentaa Nordbladin teoksen.

Seuraavan vuoden alussa Lönnrot siirtyi Kajaanin piirilääkäriksi. Hän oli ainoa lääkäri alueella, joka vastasi suunnilleen nykyistä Kainuun maakuntaa. Piirilääkäri kierteli aluettaan kävellen, veneellä, hevosella ja hiihtäen. Kulkutauteja saapui joka vuosi, ja potilaita riitti.

Lääkärintyön ohella nuorella lääkärillä oli muuan harrastus. Hän oli kiinnostunut kansan runoista ja tykkäsi kerätä niitä talteen. Eikä pelkästään talteen vaan koko Suomen kansan ihailtavaksi. Kaksi vuotta Kajaaniin tulon jälkeen, vuonna 1835, ilmestyi Kalevala.

Tämän valtavan toimeliaisuuden sekaan oli vaikea sovittaa kirjan kääntämistä. Siinä ei riittänyt mekaaninen suomentaminen, koska suomen kielestä puuttui iso määrä sopivia lääketieteen ja terveyden alaan liittyviä sanoja.

Sammatissa Paikkarin torpassa syntynyt kyläräätälin poika oli kielinero. Kääntäessään ruotsalaisen kirjan termejä hän halusi kunnianhimoisesti etsiä ja keksiä hyviä suomen sanoja. Terminologian – sopivien sanojen – löytämisen vaikeutta Lönnrot manaili alussa mainitussa kirjeessä.

Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri ilmestyi 1839, seitsemän vuotta Lönnrotin kääntämislupauksen jälkeen. Kirjapainokin ehti vaihtua: "Präntätty G.D. Waseniuksen tykönä". Kirja löytyy netistä: ks. «http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/101052/Suomalaisen_talonpojan_koti-laakari.pdf?sequence=1&isAllowed=y»1.

Kirjaa kannatti odottaa, sillä siitä tuli best-seller. Koti-Lääkäri myytiin loppuun muutamassa vuodessa. Uusi täydennetty painos ilmestyi 1853 ja seuraava 1867. Kirjasta ilmestyi vielä "neljäs korjaamaton laitos Lääketieteellisen oppimateriaalikustantamon kustannuksella R.K. Wirtasen kirjapainossa Tampereella 1981".

Lönnrotin aikana lääketiede ei vielä ollut oikeaa tiedettä. Bakteereita ei tunnettu, sairauksien syyt ja syntymekanismit olivat hämärän peitossa. Lönnrotin suosittelemat iilimatohoidot ja suoneniskentä ovat mennyttä aikaa. Moneen vaivaan Koti-Lääkäri antaa ohjeeksi kukista ja puiden lehdistä valmistettuja "veteliä, hiestyttäviä juomia, lämpimiä teevesiä".

Sen sijaan nykypäivään ovat sovellettavissa Koti-Lääkärissä kerrotut monet tautien syyt: "Liika syöminen ja juominen, nautintoaineiden kehnous tahi sopimattomuus, saastainen ilma, huvitusten pitkällinen nautinto eli muu väärinkäytös."

Isorokko oli tuon ajan tuhoisin kulkutauti, johon jo silloin tunnettiin huipputehokas ehkäisy. Tautiin kehitetty rokote oli varhaisen lääketieteen jalokivi. Talonpojan Koti-Lääkärissä Lönnrot kertoo isorokosta parin sivun verran. Hän käyttää 1700-luvun lopulla keksitystä rokotteesta nimitystä "panorokko": "Ainoastaan oikein toimitetulla panorokolla voidaan iso rokko estää."

Piirilääkäreiden velvollisuuksiin kuului järjestää lasten rokottamiset vuosittain. Niiden toteuttamiseen Lönnrot paneutui Kajaanin piirissä tunnollisesti. Hän jopa suunnitteli rokotusten ulottamista rajan taakse Venäjän Karjalaan.

Isorokko väheni Suomessa jo 1800-luvun alkupuolella, mutta epidemiat jatkuivat, koska läheskään kaikki vanhemmat eivät tuoneet lapsiaan rokotettavaksi. Lönnrotin käydessä lähes 80-vuotiaana vanhuksena Kajaanissa vuonna 1881 meneillään oli Suomen viimeinen laaja isorokkoepidemia, joka tappoi hänen entisestä piiristään 265 ihmistä. Kolmen vuoden kuluttua isorokkorokotus tuli Suomessa pakolliseksi, mikä nopeasti lopetti epidemiat kokonaan. Vähitellen isorokko hävitettiin rokotuksilla koko maapallolta. Olkaamme iloisia siitä, ettei Terveyskirjastoon ole tarvinnut kirjoittaa artikkelia isorokosta.

Vaikka Talonpojan Koti-Lääkärin lääketieteellinen anti on kauan sitten vanhentunut, se on jättänyt lähtemättömät jäljet suomalaiseen terveydenhuoltoon. Monet Lönnrotin kehittämät sanat juurtuivat kieleemme. Kirjan esipuheessa hän mainitsee keksimiään "oudonlaisia sanoja": kuume, oireet, potilas, valtimo, laskimo, uloste.

Viime vuonna Lönnrotin lääkärikirjasta hypähti esille ennen käyttämätön sana. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim julkaisi kahden sydänlääkärin kirjoittaman artikkelin Sydänhypintä eilen, tänään ja huomenna. Sen aiheena on sydämen yleisin rytmihäiriö eteisvärinä: ks. «https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2018/10/duo14341»2.

Talonpojan Koti-Lääkärissä (ks. «http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/101052/Suomalaisen_talonpojan_koti-laakari.pdf?sequence=1&isAllowed=y»1, sivu 127) Lönnrot luettelee halvausten "edellä käywiä oireita". Niiden joukossa on sydänhypintä. Sana kuvaa mainiosti eteisvärinää, jossa rytmi on epäsäännöllinen, epätasainen ja usein nopea. Hoitamattomassa eteisvärinässä sydämestä voi lennähtää aivoihin verihyytymiä, jotka aiheuttavat aivohalvauksia.

Ehkä sydänhypintä vakiintuu laajempaan käyttöön ja voidaan liittää Lönnrotin keksimien yleiskielen sanojen joukkoon.