D2 on D3-vitamiinia huonompi vaihtoehto

Uutiset
9.8.2017
Lääketietokannat - toimitus
Lääketietoa

D-vitamiinin lisäannossa on sadan vuoden ajan käytetty vaihtoehtoisesti joko eläinkunnan kolekalsiferolia (D3-vitamiinia) tai kasvikunnan ergokalsiferolia (D2-vitamiinia). WHO totesi vuonna 1949 D2-vitamiinin samanarvoiseksi D3-vitamiinin kanssa – kanta, joka on säilynyt eri kansallisten viranomaisten suosituksissa. WHO:n kannanoton jälkeen on julkaistu runsaasti tutkimuksia D2-vitamiinin D3-vitamiinia pienemmästä hyötyosuudesta mitattuna tietyn annoksen kyvyllä lisätä veren D-vitamiinin hydroksyloituneen muodon, kalsidiolin (25(OH)D) pitoisuutta. Tällä hyötysuhde-erolla ei kuitenkaan katsottu olevan kliinistä merkitystä, koska tutkimuksissa molemmat vitamiinit paransivat lapsuuden riisitaudin yhtä tehokkaasti, eli tauti parani kun kalsidiolin pitoisuus ylitti tason noin 20 nmol/l. D2-vitamiini ei ole kuitenkaan osoittautunut D3-vitamiinin veroiseksi luunmurtumien estossa eli silloin kun tarvitaan kalsidiolin taso välillä 60-100 nmol/l.

D2 ja D3: farmakokineettiset erot

Uusi talviaikaan tehty satunnaistettu ja lumekontrolloitu ravintotutkimus osoitti, että kolmen kuukauden ajan 15 µg:n päiväannos D2-vitamiinia kohotti kalsidiolin tason yli puuterajan (50 nmol/l) etnisestä taustasta riippuen 50-90 %:lla tutkituista, kun D3-vitamiinin vastaava vaikutus oli 70-100 % (1). Tämä tulos vahvistaa aikaisemmat tutkimukset, joissa hyötysuhde-ero on ollut noin kaksinkertainen (2).

Suun kautta nautitun D-vitamiinin kykyyn kohottaa veren kalsidiolia vaikuttavat sen imeytymisprosentti ja kyky päästä veritilaan (hyötyosuus) sekä myöhemmät tapahtumat eli hydroksyloituminen kalsidioliksi ja mahdollisesti samanaikainen inaktivaatio kalsidiolin 24-hydroksylaation kautta. D2-vitamiinin heikompi kyky kohottaa kalsidiolia voi selittyä kaikkien edellä mainittujen mekanismien kautta.

D2 ja D3: farmakodynaamiset erot

Kalsidioli eli 25 OH-D-vitamiini hydroksyloituu edelleen munuaisissa ja lähes kaikissa elimistön kudoksissa biologisesti aktiiviksi kalsitrioliksi (1,25(OH)2D). Kalsitriolin vaikutus riippuu kuitenkin siitä, onko sen steroidirengas kolesteroli- vai ergosteroliperäinen. Ergosteroliperäisen D2-vitamiinista saadun kalsitriolin kyky sitoitua D-vitamiinireseptoriin (VDR) on heikompi kuin kolesterolijohdannaisen D3-vitamiinin. Tällä seikalla voi olla suuri merkitys D-vitamiinin monille vaikutuksille, jotka välittyvät VDR:n ohjaaman perimän ilmentymisen kautta.

D2-vitamiini ja vegaanit

Jos haluaa kieltäytyä lampaan villan lanoliinista valmistetun D3-vitamiinin saannista, on syytä nauttia kasvisperäistä D2-vitamiinia ainakin kaksinkertainen määrä D-vitamiinin yleisiin suosituksiin verrattuna. Näin varmistaa sunnilleen yhtä suuren veren kalsidiolin pitoisuuden D3-vitamiinin käyttöön verrattuna. Avoimeksi jää kuitenkin, ovatko D2-vitamiinin ergosteroliperäinen kalsidioli ja sen aktivoitunut metaboliitti kalsitrioli samanarvoisia D3-vitamiinin kolesterolilähtöisten metaboliittien kanssa.

Lähivuosina selvitettäneen, onko D-vitamiinilla sairauden riskiä alentavaa vaikutusta infektioissa, diabeteksessa, syövissä, MS-taudissa ja verenkiertotaudeissa. Menneillään olevat tutkimukset on pääsääntöisesti suunniteltu D3-vitamiinille. Jos nämä tutkimukset osoittavat, että D-vitamiinilla on luuston liittymättömiä terveyshyötyjä, ne eivät välttämättä pidä paikkaansa D2-vitamiinin suhteen.

D3-vitamiinia kasvikunnasta

Eläinperäiselle D3-vitamiinille on pitkään etsitty vaihtoehtoa kasvikunnasta ja sitä on löydetty muun muassa perunansukuisten (Solanaceae) kasvien lehdistä, mutta näiden kasvien (peruna, tomaatti, koiso, paprika) vihreiden osien myrkyllisyys on estänyt niiden käytön ravintolisänä (3). Tietyn Lapin jäkälän korkeaa D3-pitoisuutta (4) on hyödynnetty kasvisperäisenä vegaaneille sopivana D3-valmisteena. Jäkälää pystytään ehkä tulevaisuudessa viljelemään ravintolisän tuottamiseksi. Kaupan on myös vegaanisia D3-tuotteita, joiden alkuperäksi mainitaan sienet tai levä, ilman tarkempaa kuvausta. Patenttihakemuksen mukaan vegaanista kolesterolia voi eristää levistä ja tuottaa siitä kemiallisesti ja UVB-säteilyn kautta D3-vitamiinia (5).

Kirjoittaja on Ilari Paakkari, emeritusprofessori

Kirjallisuus:

  1. Tripkovic L et al. Daily supplementation with 15 μg vitamin D2 compared with vitamin D3 to increase wintertime 25-hydroxyvitamin D status in healthy South Asian and white European women: a 12-wk randomized, placebo-controlled food-fortification trial. The American Journal of Clinical Nutrition 2017; July 5, 1-10.
  2. Houghton L A & Vieth R. The case against ergocalciferol (vitamin D2) as a vitamin supplement. The American Journal of Clinical Nutrition 2006; 84(4), 694–697.
  3. Black LJ et al. In Pursuit of Vitamin D in Plants. Nutrients 2017; 9(2), 136.
  4. Wang T et al. Provitamins and vitamins D2 and D3 in Cladina spp. over a latitudinal gradient: possible correlation with UV levels; J Photochenistry and Photobiology B 2001; 62(1-2), 118–122.
  5. Avila R (2011). Cholesterol extraction from algae and preparation of vegan vitamin D3 2011; US Patent Office 13/027,847.