Väheneekö homeostaattisesti säädelty syväuni osana normaalia ikääntymistä?
 
julkaistu 12.11.2012/Väitöskirjat
 
Unen tärkeimmän osan eli syvän unen määrän on havaittu vähenevän ja unen laadun heikkenevän iän myötä. Vanhukset kokevat nämä muutokset usein erilaisina uniongelmina, mutta hoidon kannalta olisi tärkeää tietää ovatko muutokset osa normaalia ikääntymistä. Toisin sanoen, miten uni muuttuu ikäännyttäessä?

Unta säätelevät vuorokausirytmi, joka kertoo milloin mennä nukkumaan, sekä homeostaattisen järjestelmä, joka määrittää unen tarpeen. Iän vaikutus vuorokausirytmiin tunnetaan huomattavasti paremmin kuin iän vaikutus unen homeostaattiseen säätelyyn ja unen tarpeeseen. Homeostaattinen säätely kytkee muutokset valveen laadussa syvän unen muutoksiin; valveen aikana unipaine kasautuu sitä enemmän mitä aktiivisempaa valve on, johtaen unen syntyyn ja syvän unen määrän lisääntymiseen. Pitkittyessään valve johtaa valvetta ja aivokuoren vireyttä ylläpitävien valvejärjestelmien kuten etuaivojen pohjaosan kuormittumiseen. Etuaivojen pohjaosassa muodostuu yhä enemmän unta edistäviä molekyylejä, joiden pitoisuuden kasvaessa unipaine ja siten tarve nukkua kasvavat. Samanaikaisesti aivokuorella tapahtuu muutoksia, jotka johtavat syvän unen määrän kasvuun ja unipaineen vähenemiseen valvetta seuraavan unijakson aikana.

Tässä väitöskirjassa tutkitaan väheneekö homeostaattisesti säädelty syväuni osana normaalia ikääntymistä ja jos vähenee niin miten ja miksi? Miten ikääntyminen vaikuttaa valveen laatuun ja unipaineeseen, ja sitä kautta syvän unen määrään? Voiko syvän unen määrää vanhuksilla lisätä?

Tutkimuksessa havaittiin, että ikääntyneiden aivot eivät ole yhtä aktiivisia pitkittynen valveen aikana, eikä unta edistävien molekyylien pitoisuus ikääntyneissä aivoissa kasva yhtä paljon kuin nuorissa aivoissa. Nämä iän myötä tapahtuvat muutokset johtivat unipaineen vähenemiseen ja siten syvän unen määrän vähenemiseen. Syvää unta ei myöskään pystytty lisäämään ikääntyviä aivoja keinotekoisesti aktivoimalla. Ikääntyvissä aivoissa tapahtuu siis muutoksia, jotka vähentävät niiden herkkyyttä ja kykyä tuottaa syvää unta.

Tulokset viittaavat siihen, että iän myötä tapahtuva syvän unen määrän väheneminen on seurausta ikääntyvien aivojen vähäisemmästä aktiivisuudesta valveen aikana, mikä vähentää unen tarvetta, sekä muutoksista aivojen unta ja valvetta säätelevissä järjestelmissä, mikä heikentää kykyä tuottaa syvää unta.

Kirsi-Marja Rytkösen väitöskirja "The puzzle of decreased homeostatic slow wave sleep in aging" tarkastettiin 9.11. Helsingin yliopistossa.