Seerumin enterolaktoni – elintavat ja rinta- ja eturauhassyöpä
 
julkaistu 14.06.2004/Väitöskirjat
 
Kasvispainotteisen ruokavalion terveellisyys on yleisesti tunnettu ja kasviksissa olevia terveydelle edullisia yhdisteitä onkin etsitty kiivaasti. Viime vuosina vilkkaan tutkimuksen kohteena ovat olleet kasviestrogeenit. Kasviestrogeenit ovat heterogeeninen joukko yhdisteitä, joista tutkituimpia ovat lähes yksinomaan soijasta saatavat isoflavonoidit sekä laajemmin kasvikunnan tuotteissa esiintyvät lignaanit. Koska soija ei perinteisesti ole kuulunut länsimaiseen ruokavalioon, on isoflavonoidien merkitys niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa melko vähäinen. Kiinnostavimpia kasviestrogeeneja suomalaisten kannalta ovatkin lignaanit, joista enterolaktonia pidetään vaikutusten kannalta keskeisimpänä. Enterolaktonia muodostuu suolistossa ravinnosta saatavista esiasteista. In vitro –tutkimusten ja eläinkokeiden perusteella enterolaktoniin on kohdistettu runsaasti odotuksia niin syöpä- kuin sydän- ja verisuonitautienkin ehkäisyssä.

Väitöskirjassa selvitettiin suomalaisen aikuisväestön seerumin enterolaktonipitoisuus sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi arvioitiin seerumien enterolaktonipitoisuuden yhteyttä rinta- ja eturauhassyöpien riskiin.

Seerumin enterolaktonipitoisuus analysoitiin lähes 3000 25-64–vuotiaalta suomalaiselta, jotka osallistuivat vuonna 1997 suomalaisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä selvittävään FINRISKI-tutkimukseen. Tutkittavien enterolaktonipitoisuudet vaihtelivat 0-183 nmol/l, mutta 90%:lla pitoisuus oli alle 38 nmol/l. Keskimääräiset pitoisuudet (nmol/l) olivat naisilla hiukan korkeampia (20, SD 17) kuin miehillä (17, SD 14).

Tutkituista tekijöistä vahvimmin seerumin enterolaktonipitoisuuteen oli yhteydessä antibioottien käyttö: enterolaktonipitoisuus oli sitä matalampia, mitä useampia antibioottikuureja tutkittava oli käyttänyt ja mitä lyhyempi aika viimeisimmästä kuurista oli kulunut. Lisäksi naisilla tupakointi ja ylipaino olivat yhteydessä mataliin enterolaktonipitoisuuksiin. Toisaalta enterolaktonipitoisuudet olivat korkeampia niillä, jotka kertoivat kärsineensä ummetuksesta verrattuna oireettomiin henkilöihin, samoin kuin iäkkäämmillä naisilla nuorempiin naisiin verrattuna. Keskimääräinen suomalaisten lignaanien oli vähäistä, alle 0.2 mg päivässä, eikä se ollut yhteydessä enterolaktonipitoisuuksiin. Sen sijaan runsaasti kasvilignaaneja sisältävien elintarvikkeiden, kuten kasvisten ja hedelmien käyttö, oli yhteydessä korkeisiin enterolaktonipitoisuuksiin. Tutkitut elämäntapaa kuvaavat muuttujat selittivät kuitenkin vain murto-osan seerumin enterolaktonitasojen vaihtelusta.

Seerumin enterolaktonipitoisuuden yhteyttä rintasyöpään selvitettiin aineistossa, joka muodostui vuosina 1982-1997 FINRISKI-tutkimukseen osallistuneista 206 rintasyöpään sairastuneesta naisesta ja heille valituista 215 terveestä verrokkinaisesta. Rintasyöpään sairastuneiden naisten keskimääräiset enterolaktonipitoisuudet olivat yhtä korkeita kuin terveillä naisilla (24 vs. 25 nmol/l) eikä seerumin enterolaktonipitoisuus ollut yhteydessä rintasyöpäriskiin (OR ylimmässä enterolaktonikvartiilissa verrattuna alimpaan 1.3, 95% CI 0.7-2.3).

Seerumin enterolaktonipitoisuuden yhteyttä eturauhassyövän riskiin selvitettiin SETTI-syövänehkäisytutkimuksen aineistossa. SETTI-tutkimukseen osallistui 27 000 50-69-vuotiasta tupakoivaa suomalaista miestä, joista 214 sairastui seuranta-aikana eturauhassyöpään. Sairastuneille miehille valittiin terveet verrokkimiehet. Enterolaktonipitoisuudet olivat eturauhassyöpään sairastuneilla miehillä yhtä korkeita kuin terveillä miehillä (16 vs. 17 nmol/l), eikä seerumin enterolaktonipitoisuus ollut yhteydessä eturauhassyövän riskiin (OR ylimmässä enterolaktonikvartiilissa verrattuna alimpaan 0.7, 95% CI 0.4-1.2).

Väitöstutkimuksen perusteella suomalaisten enterolaktonipitoisuudet vaihtelevat suuresti, mutta keskimääräiset pitoisuudet ovat selvästi matalampia, kuin ne, joita kokeellisissa tutkimuksissa on käytetyt enterolaktonin terveysvaikutusten osoittamiseen. Tutkituista elämäntapatekijöistä antibioottien käyttö ja ummetuksesta kärsiminen selittävät eniten enterolaktonipitoisuuksien vaihteluista, mikä korostaa suolistomikrobiston keskeistä merkitystä enterolaktonin tuotannossa. Tutkimuksen perusteella korkea enterolaktonipitoisuus ei suojaa rinta- eikä eturauhassyövältä.

Annamari Kilkkisen väitöskirja ”Seerumin enterolaktoni - elintavat ja rinta- ja eturauhassyöpä” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 11.6.