Aiheuttajat

Varvasvälien ihon hautumista tai rikkoutumista aiheuttaa jatkuvasti kosteana olevat varvasvälit. Kosteutta synnyttävät jalkojen hikoilu, ahtaat varvasvälit sekä varpaiden virheasennot (toisen varpaan päälle kääntynyt varvas, vasaravarpaat). Ulkoisia tekijöitä, jotka lisäävät varvasvälien hautumista ja jalkojen ihon kostumista ovat pienet sukat ja kosteutta varastoiva sukkamateriaali (yleisin puuvilla) sekä pienet kengät ja hengittämätön kenkämateriaali (keinonahka, kumiseokset).

Jalkojen ja varvasvälien pesemisen laiminlyönti sekä varvasvälien huolimaton kuivaus tai kuivaamatta jättäminen aiheuttavat toistuvasti varvasvälien hautumista ja varvasvälien ihon rikkoutumista.

Joka neljäs kärsii elämän aikana jalkasienestä. Jopa 90 % varvasvälihautumista alkaa pikkuvarvasvälin hautumasta.

Tunnistaminen

Hautunut varvasvälin iho on vaaleata ja vettynyttä (maseroitunut) ja varvasväleissä on punoitusta. Jos iho on rikkoutunut, voi esiintyä verenvuotoa. Hoitamattomana vaiva voi infektoitua ja kehittyä jalkasieni.

Ehkäisy ja omahoito

Päivittäinen jalkojen pesu ja jokaisen varvasvälien huolellinen kuivaus yksittäin pehmeällä pyyhkeellä tai talouspaperilla on keskeinen osa varvasvälihautumien ja varvasvälin ihon rikkoutumisen ehkäisyä (ks. Jalkojen pesu ja kuivaus).

Kengät, joissa riittävästi tilaa laajuus-, leveys- ja pituussuunnassa sekä hengittävä materiaali (esimerkiksi Goretex®-kalvo tai vastaava, nahka, kangas: canvas, mesh, mikrokuitu) pitävät jalkojen ihon kuivina (ks. Kengän istuvuuden vaikutus jalkaterveyteen, Kengän materiaalien ja rakenteiden vaikutukset jalkaterveyteen).

Oikean kokoiset, keino- tai sekoitemateriaaleista valmistetut sukat (ks. Sukkien jalkaterveyttä heikentävät ja edistävät ominaisuudet, Sukkamateriaalit ja kosteuden kuljetus) kuljettavat tehokkaasti kosteutta jalkojen iholta ja pitävät ihon kuivana. Varvassukat pitävät varvasvälit erillään ja imevät niistä kosteutta (ks. Sukkien valinta käyttötarkoituksen mukaan).

Puhtaisiin varvasväleihin kevyesti pujotettu lampaanvilla imee kosteutta (ks. kuva Varvasväleihin pujotettava lampaanvilla imee kosteutta ja pitää varpaat erillään) ja pitää varvasvälit kuivina. Villa vaihdetaan muutaman päivän välein (vähintään 1 × viikossa). Lampaanvilla on pitkäkuituista, pehmeää ja erikoispuhdistettua ja se sopii kaikkien ihohautumien hoitoon.

Vaihtoehtoisesti varvasväleihin voi laittaa hienojakoista talkkia (vauvatalkki ei tuki hikirauhasia) tai varvasvälin ihon ollessa rikki pujottaa Aquacel® antimikrobista sidosta. Verestävään tai kudosnestettä erittävään hautumaan laitetaan tarttumaton steriili sidetaitos.

Jos varvasvälin iho on rikki, yleisissä pesutiloissa liikkuminen suihkusandaaleissa ehkäisee muita ihmisiä saamasta jalkasilsa-tartunnan.

Asiantuntijahoito

Jalkojenhoidon asiantuntija (ks. Jalkaterapeutti: asiantuntemus ja työskentely, Rekisteröity jalkojenhoitaja: asiantuntemus ja työskentely) valmistaa yksilöllisiä varpaiden oikaisijoita, varvasortooseja, jotka päivittäin pidettyinä korjaavat vähitellen varpaiden asentopoikkeamia (ks. Yksilölliset varpaan suojat ja oikaisijat, varvasortoosit, kuva Yksilöllinen nauhasilikoni). Ulkoinen lääkehoito (hopeanitraatti) nopeuttaa varvasvälin ihon paranemista.

Jalkojenhoidon asiantuntija tai fysioterapeutti (ks. Fysioterapeutit: asiantuntemus ja työskentely, Podiatriseen fysioterapiaan erikoistuneet fysioterapeutit: asiantuntemus ja työskentely) voi lisätä varpaiden nivelten liikkuvuutta passiivisen mobilisaation avulla. Jalkavoimistelu vahvistaa jalkaterän lihaksia, mikä vähentää jalkojen hikoilua, poistaa varpaiden virheasentoja ja tuulettaa varvasvälejä (ks. Spiraalidynamiikka jalkavoimistelun lähtökohtana, Jalkavoimistelun tavoitteet ja toteutusperiaatteet, Spiraalidynaamisia jalkaterän perusharjoitteita). Yksilölliset harjoitteet suunnittelee ja ohjaa jalkojenhoidon asiantuntija tai fysioterapeutti.