Liikehallinta eli motorinen kunto tarkoittaa kehon asentojen ja liikkeiden hallintaa sujuvasti, nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti. Se koostuu peruskyvyistä: tasapaino-, reaktio- ja koordinaatiokyky sekä suuntautumis- ja liikeaistikyky (taulukko Liikehallinnan osatekijät). Ne vaikuttavat muun muassa kehon hallintaan, liikkumisen sujuvuuteen, voimaan, nopeuteen, rytmikkyyteen ja estetiikkaan (ks. Nilkan nyrjähdyksen omahoito ja Nilkan liikehallinnan harjoittaminen).

Liikehallinnan merkitys

Useita liikehallintakykyjä tarvitaan yhtäaikaisesti eri liikkeissä. Ihminen tarvitsee nopeita reaktioita muun muassa tasapainon ylläpitämiseen, kun hän horjahtaa äkillisesti tai kun hän pyrkii väistämään yllättäen eteen tulevaa estettä.

Liikkeiden hallinta eri tilanteissa on sujuvan ja turvallisen liikkumisen edellytys kaiken ikäisille. Hyvä kehon hallinta helpottaa päivittäisistä toiminnoista selviytymistä sekä parantaa liikuntaa ja urheilua harrastavan suorituskykyä ja auttaa liukkaalla ja jäisellä alustalla liikkumista.

Puutteellinen liikehallinta lisää rasitusvammoja sekä loukkaantumisriskiä työelämässä ja liikunnassa. Liikehallintaa heikentävät monet sairaudet, ylipaino ja liikunnallinen passiivisuus. Iän myötä heikkenevät erityisesti nopeus- ja ketteryysominaisuudet. Fyysisesti aktiivisten ihmisten reaktionopeus on iästä riippumatta parempi kuin vähän liikkuvien henkilöiden.

Liikehallinnan kehitys ja kuntoutus

Liikehallintakyvyn perusta luodaan jo lapsuudessa, mutta monipuolisella liikunnalla liikehallintaa voidaan kehittää myös aikuisiällä omatoimisesti tai ohjatusti. Myös kuntoutuksen tulisi sisältää enemmän koko kehon liikehallinnan harjoittamista (ks. Toiminnallisen harjoittelun merkitys ja periaatteet). Aikuisiällä on suositeltavaa harrastaa säännöllisesti kehon sekä raajojen koordinaatiota ja liikenopeutta sisältäviä lajeja, esimerkiksi tanssi, pallopelit, luistelu, jääkiekko.

Zumba- ja asahi -ryhmäliikuntamuodot kehittävät erinomaisesti liikehallintaa. Liikehallinnan kaikkia osa-alueita kehittävät laskettelu, rullaluistelu ja itsepuolustuslajit. Taiji ja voimistelu parantavat tasapainon hallintaa. Kävely, hölkkä, uinti ja pyöräily eivät juurikaan kehitä liikehallintakykyjä.

Tasapaino

Tasapaino on taito, joka voidaan jakaa staattiseen ja dynaamiseen osa-alueeseen ja jota harjoittelun avulla voidaan kehittää kuten mitä tahansa muutakin taitoa. Tasapainon kehittyminen johtuu motorisesta oppimisesta. Tasapainoharjoittelun tulisi olla monipuolista, mikä kehittää tasapuolisesti sekä staattista että dynaamista tasapainoa. Ympäristöä sekä erilaisia alustoja ja liikkeiden nopeuksia tulee harjoittelussa käyttää hyödyksi. Harjoitteiden laatiminen on pääosin kiinni terapeutin omasta mielenkiinnosta sekä mielikuvituksesta. Tietysti täytyy ottaa huomioon myös asiakkaan mahdollisuudet vastaanottaa ja toteuttaa harjoitteita.

Proprioseptiikka

Proprioseptiikka on elimistön asento- ja liikeaisti. Koska kyseessä on aisti, sitä ei nykytietämyksen perusteella voida varsinaisesti kehittää. Toisaalta harjoitteet, jotka kehittävät tasapainoa saattavat kehittää myös proprioseptoreiden herkkyyttä muun muassa mekaaniseen ärsytykseen.

Proprioseptiikkaa kutsutaan myös asentotunnoksi, jonka avulla ihminen tunnistaa jäsentensä asennot ja liikkeet silloinkin, kun näköaistin vaikutus on poissuljettu. Lihaksissa, jänteissä ja nivelpusseissa on reseptoreita, jotka aistivat asentoja ja liikkeitä. Lisäksi sisäkorvassa on asento- ja liikereseptorien toimintaa.

Taulukko 1. Liikehallinnan osatekijät.
Osatekijä Määrittely
Tasapainon hallinta Erilaisten asentojen ylläpitäminen, esimerkiksi yhdellä jalalla seisominen.
Asentojen sopeuttaminen tahdonalaisiin liikkeisiin, esimerkiksi voimisteluliikkeet.
Reagointi ulkopuolisiin ärsykkeisiin, esimerkiksi liukas tie.
Kaikkeen liikkumiseen tarvitaan tasapainoa. Useat suoritukset edellyttävät sekä staattista että dynaamista tasapainon hallintaa.
Ikääntyminen ja eri sairaudet vaikuttavat tasapainokykyä heikentävästi ja vastaavasti harjoittelu kehittää sitä.
Rytmi- ja koordinaatiokyky Kehon liikkeiden ja liikeyhdistelmien hallintaa (erityisesti keskivartalo ja raajat) oikeaan aikaan ja oikean suuruisella voimalla.
Liikkeiden tarkoituksenmukainen rytmi eli liikkeiden ajoitus.
Vaivattoman ja turvallisen liikkumisen perusta tutuissa sekä yllättävissä tilanteissa.
Rytmikykyä edellyttävät esimerkiksi musiikin mukaan tanssiminen ja liikesarjan oppiminen. Rytmisiä liikuntalajeja ovat muun muassa ratsastus, uinti, laskettelu, koripallo.
Liikeaistikyky (kinesteettinen erottelukyky) Liikettä aistivien ja muiden mekanoreseptoreiden eli ihon sensoristen aistielimien välittämän informaation tulkintaa.
Kykyä vaihdella lihasten jännitys- ja rentoustiloja, liikesujuvuutta, taloudellisuutta, kykyä havaita eroja kahden keskenään samankaltaisen liikkeen välillä.
Esimerkiksi pallopelit edellyttävät liikeaistikykyä.
Reaktiokyky Nopeaa reagointia kuulo-, näkö- tai tuntoaistin kautta välittyvään ärsykkeeseen.
Liikenopeutta eli liikkeen nopeaa aloittamista ja lopettamista oikea-aikaisesti.
Suuntautumiskyky ja ketteryys Kyky määrittää kehon asentoa ja liikkeitä tilan ja ajan suhteen.
Nopeaa, sujuvaa ja koordinoitua liikettä tilanteen tai ärsykkeen vaatimalla tavalla.
Kykyä muuttaa kehon suuntaa nopeasti ja tarkasti.
Ketteryyttä tarvitaan nopeissa suunnan ja vauhdin muutoksissa esimerkiksi pallopeleissä.