Jokaisen jalkaterveyttä, ikään katsomatta, voidaan edistää säännöllisellä jalkojen omahoidolla sekä laadukkailla jalkojenhoito- tai jalkaterapiapalveluilla. Ikääntyneiden jalkaterveydestä huolehtiminen on olennaista toimintakyvyn, turvallisen liikkumisen ja yleisterveyden kannalta.

Jokaiselle ikääntyneelle tulee tehdä jalkaterveyden tilan arvio terveydenhuoltohenkilöstön toimesta vähintään kerran vuodessa (ks. Ikääntyneen jalkaterveyden arviointi ja ohjaus). Arvioinnin yhteydessä tarkistetaan myös omahoidon ohjauksen tarve. Jalkojen omahoidon ohjauksella tuetaan ikääntyneiden voimavaroja ja varmistamaan, että hän saa apua jalkojensa hoitoon, jos ei siihen itse kykene.

Omahoidon tukeminen

Terveysalan ammattilaisen vastuulla on avustaa jalkojen omahoidossa tai yhdessä sopia kuka ikääntyneen henkilön lähipiiristä voisi auttaa omahoidossa (esim. puoliso, lapsi, ystävä), jos ikääntynyt ei kykene itse huolehtimaan jaloistaan. Ikääntyneiden määrän lisääntyessä julkisen terveydenhuollon on suunniteltava riittävät hoitotoimenpiteet ikääntyneiden jalkaterveyden ylläpitämiseksi.

Ikääntyneen toimintakyky määrittää ulkopuolisen jalkojenhoidon tarvetta. Kun ikääntynyt itse pystyy huolehtimaan omista jaloistaan, ulkopuolista apua ei välttämättä tarvita. Toimintakyvyn heikentyessä jalkojenhoitajan tai jalkaterapeutin toteuttama jalkojenhoito on tärkeää yleisterveyden kannalta. Tämän lisäksi jokaisen terveydenhuollon ammattihenkilön tulee työssään arvioida ja tarvittaessa hoitaa ikääntyneen jalkaterveyttä.

Ikääntyneitä on syytä kannustaa jalkojenhoito- ja jalkaterapiapalveluiden käyttöön, koska ammattilainen pystyy tunnistamaan pienetkin muutokset jalkaterveydessä ja aloittamaan asianmukaisen ja oikea-aikaisen hoidon.

Liikkumisen tukeminen

Jokapäiväiset toiminnot kuten istumasta ylös nouseminen, kävely ja tavaroiden nostelu edellyttävät lihasvoimaa. Alaraajojen lihasvoiman säilyttäminen onkin tarpeen, jotta selviytyy päivittäisistä toimistaan itsenäisesti.

Ikääntyneillä portaissa kävely tai tuolilta ylösnousu vaatii jopa 80 % mitatusta reisilihaksen maksimivoimasta, kun taas nuorilla aikuisilla vastaava luku on 40–50 %. Pitkäkestoinen vuodelepo heikentää lihasvoimaa. On arvioitu, että ikääntyneen henkilön viikon vuodelepo kuluttaa lihasvoimaa 10 %.

Päivittäinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset ovat jalkaterveyden perusta.

Jalkavaivojen ennaltaehkäisyn merkitys

Jalkavaivojen ennaltaehkäisy on tärkeää. Ehkäisyn kulmakivet ovat säännölliset jalkaterveyden tarkastukset (ks. taulukko Jalkavaivojen asiantuntijahoito omahoidon tukena), ihon ja kynsien omahoito sekä sopivien kenkien ja sukkien käyttö. Sairaudet, kuten diabetes, nivelreuma, nivelrikko, alaraajojen verenkiertohäiriöt, psoriasis, lisäävät jalkaterveyden tilan säännöllisen arvioinnin tarvetta.

Pienikin muutos jalkaterveydessä voi johtaa nopeasti alaraajaa ja yleisterveyttä uhkaaviin tilanteisiin. Hoitamattomat varvasvälihautumat voivat aiheuttaa vakavan yleisinfektion tai huomiotta jäänyt pieni jalkahaava selluliitin (ks. Hikoilevien jalkojen hoito). Ei diabeetikoilla, joilla on alaraajojen verenkiertohäiriöitä, on yhtä suuri riski saada jalkahaava kuin diabeetikoilla. 

Jalkavaivojen hoito

Ikääntyneet hakeutuvat usein lääkärin tai jalkojenhoidon ammattilaisen vastaanotolle jalkakivun takia. Onnistunut hoito vaatii alkuun tarkan jalkaterveyden tilan arvion. Jalkaterveyden tilan arvioinnissa selvitetään ihon ja kynsien kunto, jalkojen rakenteelliset muutokset, jalkakivut, biomekaaniset muutokset, kenkien kunto ja jalkojen omahoitotottumukset.

Usein jalkakivun taustalla on jalan toiminnallinen häiriö. Häiriö voidaan usein korjata säännöllisesti tehdyillä toiminnallisilla harjoitteilla. Harjoitteiden ohella on syytä huolehtia mahdollisesta ylipainon hoidosta ja muusta yleisterveydestä, jotka kaikki vaikuttavat jalkaterveyteen.