Ikääntyneiden jalkaterveyden heikkeneminen on yhteydessä muun muassa kehon fysiologisiin muutoksiin (verenkierron heikkeneminen alaraajoissa), sopimattomiin kenkiin ja ylipainoon (taulukko Ikääntyneiden jalkaterveyden heikkenemiseen yhteydessä olevi). Lisäksi jalkavaivoja aiheuttaa puutteellinen tai väärä jalkojen omahoito mukaan lukien sopimattomien kenkien ja sukkien käyttö (ks. taulukko Jalkojen omahoidon merkitys ja sisältö).

Lähes joka kolmannella ikääntyneellä on vähintään yksi jalkavaiva. Keskeiset jalkavaivat ikääntyneillä ovat kuiva iho, paksuntuneet kynnet, varpaiden ja jalan etuosan asentopoikkeamat ja jalkakipu (taulukko Ikääntyneille tyypillisiä jalkavaivoja). Jalkaterveyteen vaikuttavat sairaudet, kuten diabetes, nivelreuma, nivelrikko, krooninen laskimoiden vajaatoiminta sekä psoriasis, ovat yleisiä ikääntyneillä.

Lihasvoimien liikehallinnan heikkeneminen

Ikääntymiseen liittyvä alaraajojen lihasvoimien heikentyminen ja nivelten liikelaajuuksien väheneminen vaikeuttavat päivittäisistä toimista suoriutumista sekä tekevät liikkumisesta vaivalloisempaa. Kun näihin muutoksiin liitetään alaraaja sekä jalkaterän ja varpaiden asentopoikkeamien yleisyys ikääntyneillä tasapaino heikkenee, kaatumisriski lisääntyy, liikkuminen vähenee ja alaraajojen nivel- ja lihastoiminnat heikkenevät entisestään.

Etenkin alaraajojen ojentajalihasten heikentyminen vaikeuttaa esimerkiksi tuolilta ja sängystä ylösnousua. Ja portaissa liikkuminen edellyttää erityisesti nilkkanivelen liikkuvuutta. Jalkakivut ja nilkan lihasheikkous sekä liikkuvuus ovat yhteydessä jalkavaivoihin.

Sopimattomat kengät

Kenkien tehtävä on suojata jalkateriä. Ikääntyneillä sopimattomat kengät aiheuttavat jalkakipuja ja varpaiden sekä jalkaterän asentomuutoksia tai ainakin myötävaikuttavat niihin. Usein kengissä on merkittäviä puutteita kuten kiinnityksen puute, liukas pohja ja pehmeä kantakappi.

Monet ikääntyneistä käyttävät päivittäin tohveleita huolimatta siitä, liikkuvatko sisällä tai ulkona. Usein käytetään kenkiä, joissa ei ole kiinnitystä tai kiinnitys on löysällä. Tämän tyyppiset kengät muuttavat kävelytyylin laahustavaksi. Pahimmillaan kenkä voi irrota jalasta lisäten kaatumisriskiä.

Sopimattomien kenkien käyttö on erityisen haitallista ikääntyneillä, jotka sairastavat diabetesta. Diabeetikoilla, joilla on neuropatiaa alaraajoissa, pienten kenkien käyttö lisää jalkahaavariskiä. Vaikka diabetekseen liittyvät jalkahaavat ja amputaatiot, ovat usean eri tekijän summa, silti sopimattomien kenkien on arvioitu olevan merkittävin altistava tekijä.

Syitä sopimattomien kenkien käyttöön

Myös ikääntyneet haluavat käyttää kauniita kenkiä, vaikka kengät aiheuttaisivatkin kipua ja varpaiden asentomuutoksia. Ikääntyneiden on vaikea löytää sopivan kokoisia kenkiä, koska markkinoilla olevat kengät ovat usein liian kapeita eivätkä muutenkaan sopivia ikääntyneen jalkaterän muotoihin ja mittoihin.

Liian pienien kenkien käytön syynä on myös se, että jalkaterien pituus mitataan harvoin. Jalkaterien koon ajatellaan säilyvän samana läpi elämän, mutta jalkaterän pituus ja leveys kasvaa ikääntymisen myötä.

Kenkien uusimista voi vaikeuttaa myös se, että käytettävät rahamäärät ovat varsin pienet.

Kaatumisriski

Ikääntyneille sattuu Suomessa vuosittain noin 100 000 kaatumistapaturmaa. Ikääntyminen heikentää tasapainoa ja hermolihastoimintaa. Kenkien on todettu olevan riskitekijä sekä sisällä että ulkona tapahtuviin kaatumisiin. Kengät muuttavat jalkapohjan tuntoreseptoreiden toimintaa ja siten vaikuttavat tasapainoon.

Valtaosa kaatumisista tapahtuu sukkasilla ollessa tai tohvelit jalassa. Kävely paljasjaloin tai sukkasillaan lisää kaatumisriskin kymmenkertaiseksi nauhoitettuun urheilukenkään verrattuna. Lisäksi korkea korko on yhteydessä kaatumisiin, kun taas laaja kengän kantaosan kontaktialue alustaan vähentää kaatumisriskiä.

Tohveleissa kengät kantaosa on pehmeä, niissä ei ole säädettävää kiinnitystä ja pohja on pehmeä. Tohvelien löysän kiinnityksensä takia ne aiheuttavat kompastumisia maton reunaan tai kynnyksiin.

Taulukko 1. Ikääntyneiden jalkaterveyden heikkenemiseen yhteydessä olevia tekijöitä ja esimerkkejä niiden vaikutuksista.
Ikääntymiseen liityvät muutokset Alaraajojen verenkierron heikkeneminen ja verenkiertohäiriöt Ihomuutokset: iho ohenee ja vaurioituu aiempaa herkemmin, turvotus lisääntyy, haavojen paraneminen hidastuu.
Kynsimuutokset: kynnet paksuntuvat.
Jalkaterien ja varpaiden asentomuutokset ja jalkakivut Nivelten jäykistyminen, lihasepätasapaino ja tasapainon heikkeneminen vaikeuttavat liikkumista.
Alaraajojen lihasvoiman ja liikehallinnan heikkeneminen Liikkuminen vaikeutuu ja kaatumisriski suurenee.
Nivelten (lonkka, polvi, nilkka) jäykistyminen Jalkojen omahoito vaikeutuu tai ei enää ole mahdollista.
Nilkan rajoittunut liikkuvuus tai jäykkä nilkka vaikeuttaa liikkumista ja toimintakykyä.
Ylipaino, osteoporoosi Alaraajojen linjausvirheet ja kivut sekä nivelrikko lisääntyvät.
Tuntopuutokset Ihon kolhiminen lisääntyy ja mm. säärihaavat yleistyvät.
Kivuton känsä tai haava jalkapohjassa voi infektoitua.
Yleiskunnon heikkeneminen Infektioriski suurenee.
Jalkasilsa, kynsisilsa ja ruusu (erysipelas) yleistyvät.
Omahoidon vaikeudet Jalkojenhoitopalvelujen vähäinen käyttö tai saatavuus Jalkaterveys heikkenee entisestään.
Heikentynyt näkö ja käsien lihasvoima Jalkojen omahoito vaikeutuu, esimerkiksi kynsien leikkaaminen ei onnistu.
Huonot kengät Jalkakivut lisääntyvät, liikkuminen vaikeutuu ja kaatumisriski suurenee.
Taulukko 2. Ikääntyneille tyypillisiä jalkavaivoja.
Jalkakivut Varpaiden asentomuutokset, nivelten liikelaajuuksien väheneminen
Ihomuutokset Kovettuma ja känsä
Kynsimuutokset Paksuntuneet kynnet
Kynsisieni
Jalkaterän alueen vaivat Päkiän leveneminen, rasvapatjan surkastuminen
Varpaiden asentomuutokset ja heikentynyt lihasvoima Vasaravarpaat
Vaivaisenluu
Alaraajojen linjausmuutokset
Kenkä-valinnat Liian pienet tai isot Varpaiden asentomuutokset, jalkakivut
Liukkaat tossut Tasapainon heikkeneminen, kaatumisriski lisääntyy
Nilkka Liikkuvuuden aleneminen, lihasheikkous Liikkuminen vaikeutuu, toimintakyky heikkenee