Rakko (blister) on ihonalainen tai ihon sisällä oleva, kirkasta tai veristä kudosnestettä sisältävä rakkula, jonka läpimitta on vähintään puoli senttiä. Rakot ovat yleisin ihovaurio ja niitä esiintyy eniten urheilijoilla, vaeltajilla ja armeijan henkilöstöllä. Osa ihmisistä on alttiimpi rakoille kuin toiset.

Syntymekanismi

Luun ja ihon pinnan välillä on erilaisia pehmytkudoksia: ihokerrokset, ihonalaista rasvakudosta, nivelsiteitä, lihaksia ja lihaskalvoja. Kaikkein vähiten venymistä ja painetta niistä kestää ihon uloimmassa kerroksessa oleva jyväissolukerros (stratum spinosum).

Ihon pintakerroksessa, orvaskesi (epidermis), on ihon paksuudesta riippuen neljä tai viisi kerrosta: tyvikerros (stratum basale), okasolukerros (stratum spinosum), jyväiskerros (stratum granulosum), kirkassolukerros (stratum lucidum, vain paksussa ihossa) ja marraskesi (stratum corneum).

Jalkapohjien ja kämmenten alueilla kerroksista marraskesi (stratum corneum) ja jyväiskerros (stratum granlulosum) ovat paksuja. Näillä alueille myös orvaskesi (epidermis) on vahvasti kiinni alla olevassa kudoksessa. Tällaiselle iho-alueelle kohdistuva paine ja venyminen, aiheuttavat mikrorepeämiä ihon okasolukerroksessa (stratum spinosum). Kun hankaus jatkuu mikrorepeämät lisääntyvät ja yhtyvät toisiinsa ja muodostavat nesteellä täyttyvän tilan eli rakon (kuva ).

Kuva

Rakon sijainti ihokerroksissa. Rakko syntyy ihon uloimman kerroksen (orvaskesi, epidermis) okasolukerroksessa (stratum spinosum). Kun ihoon ja sen alaiskerroksiin kohdistuva venytys on liian voimakas ja kestää liian kauan, ihosolut vaurioituvat. Pienet repeämät ihon alla ovat alku rakon syntymiselle. Kun neste täyttää vähitellen vaurioituneen alueen, muodostuu rakko. Aikaa rakon täyttymiseen voi kulua jopa kaksi tuntia.

Syntymiseen vaikuttavat tekijät

Rakon syntymiseen ovat vaikuttamassa samanaikaisesti ihotyyppi, korkea kitkakerroin (coefficient of friction, COF) ja jalkaterän sekä kengän väliin syntyvä kohtisuora paine, liikkuva luu sekä pitkään toistuva rasitus.

Ihotyyppi

Perinnöllisyys määrittää, minkälaista venytystä iho kestää. Voimakasta venytystä kestävään ihoon ei synny helpolla rakkoja toisin kuin alhaista venytystä kestävään ihoon. Lisäksi kengissä syntyä kuuma ja kostea mikroilmasto pitää jalat kosteina ja hikisinä, mikä lisää kitkakerrointa verrattuna kuivaan tai märkään ihoon. Hengittämättömissä kengissä hikoilu lisääntyy, mikä lisää ihon kitkaa ja rakon syntyriskiä.

Kitka ja paine

Kitka eli liikevastus on pintojen epätasaisuudesta johtuva vastustava voima, joka ilmenee kahden toisiaan koskettavan pinnan, jalkaterän ihon ja sukan sekä sukan ja kengän tai molempien, liikkuessa vastakkain. Kahta sukkaa pidettäessä, sukkien pinnat liikkuvat vastakkain.

Liikuttaessa kitkan lisäksi jalkaterään kohdistuu painetta. Kitka on alhainen, kun pintojen liikkuminen tapahtuu liukumalla (low friction-slippery) ja kitka lisääntyy, kun liikkuvat pinnat pyrkivät tarttumaan toisiinsa (high friction-sticy). Kitkaa voidaan pienentää esimerkiksi käyttämällä ihon pintaa liukastavia voiteita.

Liikkuvat luut

Jalkaterän luut liikkuvat kävelyn ja juoksun aikana. Jalkapohjan osuessa alustalle luut liikkuvat eteenpäin ja jarruttavat liikettä. Varvastyönnön aikana luut liikkuvat taaksepäin. Mitä enemmän luut liikkuvat ja mitä korkeampi on kitkakerroin, sitä enemmän iho venyy.

Toistuva liike ja venyminen

Ihon venyminen on normaalia ja sitä tapahtuu joka askeleella. Kun venyminen on liian voimakasta ja toistuvaa, rakkojen riski lisääntyy.

Rakon syntymisen syitä

Jalkaterän iho ja pehmytkudokset kestävät kovaakin hankausta. Hankaus yksinään ei aiheuta rakkoja. Jalkaterään kohdistuva liiallinen paine ja hankaus yhdessä vaikuttavat rakon syntymiseen.

Tietyssä vaiheessa hankauksesta ja paineesta tulee epänormaalia ja kudoksia vahingoittavaa, mikä johtaa rakkojen syntymiseen. Jos hankaus ja epänormaali paine jatkuvat rakon muodostumisen jälkeen, rakko rikkoutuu helposti, mikä aiheuttaa kirvelevän ja joskus verta vuotavan ihorikon.

Rakon syntymiseen vaikuttavat ihon kuormitusominaisuuksien lisäksi liikunta-aktiviteetin tyyppi, voimakkuus ja kesto, kengän kostea ja lämmin sisäilmasto lisää ihon lämpötilaa, kenkämateriaali, jalkaterän rakenne- ja toimintapoikkeamat.

Rakon ehkäisy ja hoito

Rakon ehkäisyssä keskeistä on ihon pinnan sisäpuolelle kohdistuva hankauksen ja paineen syntymisen estäminen. Oikealla jalkojen omahoidolla on mahdollista välttyä rakkojen syntymiseltä (taulukot Ihon suojaamiseen, paineen ja kitkan vähentämiseen käytettäv ja , ohje Ohje 22.25 Rakkojen ennaltaehkäisy ja omahoito).

Jos rakko ei ole kivulias eikä kovin suuri, sitä ei kannata puhkaista. Kivulias, liikkumista haittaava rakko puhkaistaan puhdistetulla neulalla rakon sivusta.

Asiantuntijahoito

Hoidon tavoitteena on tasata jalkaterän kuormitusta ja vähentää painetta. Toiminnallinen harjoittelu jalkaterän ja koko alaraajan lihas- ja niveltoimintojen tasapainottamiseksii on oleellista.

Jalkoihin puettavat suojat jakavat painetta kuormitusalueilla. Jos jalkaterässä on asento- tai toimintamuutoksia jalkaterän ja alaraajan toimintaa ohjaavat pohjallisista voi saada apua.

ShearBanTM -tuotteita voidaan kokeilla myös rakkojen ehkäisyyn. Tuotteet on alun perin kehitetty amputaatioiden tynkäsuojiksi. Tuotteen avulla voidaan vähentää kitkaa huomattavasti alueilla, joilla ihoärsytyksen ja haavan muodostuksen riski on suuri. (http://www.camp.fi/)

Taulukko 1. Ihon suojaamiseen, paineen ja kitkan vähentämiseen käytettäviä keinoja ja niiden merkitys rakkojen ehkäisemiseksi.
Kengät ja pohjalliset Sopiva koko ja istuvuus, pintamateriaalien hengittävyys, riittävä "sisäänajo" Vähentävät painetta ja ihon venymistä.
Kenkiin ja pohjallisiin liimattavat rakkosuojat Vähentävät kitkaa (Engo®).
Sukat Hengittävä materiaali Kuivat sukat ehkäisevät rakkojen syntyä.
Saumattomuus Ei paina ihoa.
Sopiva koko Istuu hyvin jalkaan, ei paina varpaita koukkuun eikä suppuun.
Pehmusteet: päkiä, varpaat, kanta Suojaavat ihoa ja kynsiä, tasaavat painetta.
Ihon hoito ja suojaus Liukastava voiteluaine Vaseliini: vähentää kitkaa, suojaa kohtia, joihin rakoja yleensä syntyy (voi pehmittää ihoa liikaa).
Lanoliinivoide: iltaisin yhden kuukauden ajan ennen vaellusta; estää ihon lämpenemisen hankauksen yhteydessä.
Rakonestopuikko: muodostaa liukkaan pinnan ja estää hankausta.
Perusvoide: päivittäiseen hoitoon; ravitsee ihoa, pehmittää kovettumia ja huolehtii ihon kosteustasapainosta.
Talkki (hienojakoinen) Pitää ihon kuivana; lyhytkestoinen vaikutus.
Lampaanvilla Imee kosteutta varvasväleistä.
Teippaus Estää ihon rikkoutumisen, ei hankausta.
Huoparengas Keventää syntyneen kivuliaan rakon alueen.
Ihosuojat ks. taulukko Jalkavaivojen ehkäisy pitkäkestoisen liikunnan yhteydessä Puettavat, ihoon liimattavat tai itse kiinnittyvät; vähentävät painetta.
Antiperspirantit ks. taulukko Hikoilevien jalkojen hoito Hikoilun väheneminen; vähentävät kosteutta ja hajua, pitävät ihon kuivana; vaikutus on lyhytkestoinen.
Liikkumisen muutokset Liikunnan sopiva määrä, oikea tekniikka ja tarkoituksenmukaiset välineet Ihoon kohdistuvan kuormituksen väheneminen
Altistavien tekijöiden hoito Varpaiden asentomuutokset, alaraajojen linjausmuutokset Ihoon kohdistuvan kuormituksen väheneminen