Kasvuvaiheen aikana liikunnan ja urheilun liiallinen kuormitus altistaa rasitusvammoille, joita esiintyy eniten alaraajoissa. Lasten ja nuorten urheiluvammoista 30–50 % on rasitusvammoja.

Yleisimmät alaraajoissa esiintyvistä rasitusvammoista ovat Osgood-Sclatterin tauti ja Severin tauti (taulukko Yleisimmät urheilevien lasten ja nuorten alaraajan rasitusva).

Osgood-Schlatterin tauti

Osgood-Schlatterin tauti on yleisin nuorten rasitusvammoista. Oireita ovat rasituskipu, turvotus, kuumotus ja kosketusaran kyhmyn kasvaminen sääreen. Kipua tuntuu juostessa, hypyissä ja portaissa kävellessä.

Jälkitilana voi syntyä irtokalkkeuma jänteen kiinnityskohdan alapuolella. Se aiheuttaa oireita sääriluun etukyhmyyn hyppiessä, polvillaan ollessa, kyykistyessä. Hoitona on rasituksen vähentäminen kolmen kuukauden jaksoissa. Paranemisen odoteaika on minimissään puoli vuotta (taulukko Yleisimmät urheilevien lasten ja nuorten alaraajan rasitusva).

Severin tauti

Severin tauti on toiseksi yleisin lasten ja nuorten rasitusvammoista. Vaiva on yleensä molemmissa kantaluissa. Kantaluun sivulla ilmenee turvotusta ja painettaessa arkuutta. Kipu on pahinta liikunnan jälkeen.

Akuuttivaiheessa suositellaan urheilua ja liikuntaa vähennettävän. Vapautus koululiikunnasta (jos kipuja) määräajaksi. Kantakorotus pohjelihaksen kuntoutus ja pohjalliset voivat lievittää kipuja (taulukko Yleisimmät urheilevien lasten ja nuorten alaraajan rasitusva).

Luunmurtumat

Luunmurtumat ovat kasvuikäisillä tavallisempia kuin aikuisilla, koska lapsen luukudos on joustavampaa ja pehmeämpää kuin aikuisella. Muuta luuta heikompi kasvurusto altistaa vaurioille.

Kasvuvyöhykkeen vaurioituminen murtuman yhteydessä voi johtaa häiriintyneeseen pituuskasvuun tai esimerkiksi kahden sentin pituuseroon reisiluussa. Kasvuruston osittaisen vaurioitumisen seurauksena luu voi kasvaa vinoon.

Nuoren luusto lujittuu vielä pitkään pituuskasvun päättymisen jälkeen, tytöillä 17–18-vuoden ja pojilla vähintään 20-vuoden ikään asti. Selän alueen luuston lopullinen lujittuminen tapahtuu vasta noin kaksi vuotta pituuskasvun päättymisen jälkeen. Silloin luuston puolesta on valmius aikuismaisen voimaharjoittelun aloittamiseen.

Suurin osa rasitusvammoista kohdistuu alaraajoihin. Riittävän kauan toistuva, yksipuolinen tai liiallinen kehoon kohdistuva kuormitus aiheuttavat kudokseen vähitellen mikroskooppisia rakenteellisia muutoksia. Oireet ilmenevät vasta, kun vaurioalue on kasvanut riittävän laajaksi.

Rasitusvammojen lisääntymisen syitä ovat ohjattuun urheiluun osallistuvien nuorten määrän lisääntymisen lisäksi huippu-urheiluun osallistuminen yhä nuorempana, heikko liikuntatausta ennen urheilun aloittamista, liian varhainen erikoistuminen yhteen lajiin sekä lapsen ja nuoren yksilöllisen kehityksen huomiotta jättäminen.

Urheiluseurassa pääpaino on lajin harjoittelemisessa, eikä aikaa yleisten liikuntataitojen ja kehonhallinnan parantamiseen ole. Junioriurheilijoiden perustaidot ovat yksipuolistuneet ja harjoitettavuus on heikentynyt.

Jos kasvavaa elimistöä kuormitetaan liikaa ja lihashuolto on puutteellista, kehon lihaksisto ajautuu epätasapainoon.

Rasitusvammojen ehkäisy

Vammojen ehkäisyyn tähtäävän harjoittelun tulisi olla osa viikoittaista harjoittelua, ympäri vuoden, erityisesti vammoille paljon altistavissa lajeissa. Urheiluvammojen riskiä pienensivät voimaharjoittelu: oman kehon painolla tehtävät askelkyykyt, keskivartalon pidot ja hypyt sekä eksentrinen voimaharjoittelu, jossa keskitytään liikkeiden jarrutusvaiheeseen (taulukko Alaraajojen rasitusvammojen ehkäisy lapsilla ja nuorilla).

Vammoja ehkäisevät myös asentotuntoharjoittelu, esimerkiksi tasapainoilu pehmeällä alustalla tai tasapainolaudalla sekä yhdistelmäharjoittelu: voima-, hyppely-, tasapaino- ja tekniikkaharjoitukset. Staattisilla venytyksillä ei ole havaittu olevan minkäänlaista vaikutusta urheiluvammojen ehkäisyyn. Venyttely kuitenkin lisää nivelten liikkuvuutta, mikä on tärkeää urheilun lisäksi arkiliikkumisessa.

Nuorten urheilijoiden keskuudessa spiraalidynaamiset harjoitteet on koettu mielekkäiksi ja tarkoituksenmukaisiksi.

Murtumia voidaan ehkäistä monipuolisella liikunnalla ja ruokavaliolla.

Taulukko 1. Yleisimmät urheilevien lasten ja nuorten alaraajan rasitusvammat.
Osgood-Schlatterin tauti Oire Sääriluussa kipua aiheuttava kyhmy
Ikä 8–12 v, tytöt
10–14 v, pojat
Syitä Keskeneräinen kasvu
Liiallinen ja yksipuolinen, toistuva harjoittelu; urheilulajit, joissa nopeita suunnanmuutoksia ja hyppyjä: jalka-, kori- ja lentopallo, voimistelu lisäävät riskiä.
Murrosiän kasvupyrähdyksen aikana kehittyvä pohjelihaskireys
Severin tauti (kantaluu) Oire Kipu kantajänteen kiinnittymiskohdassa
Ikä 7–13–15 v
Syitä Keskeneräinen kasvu
Liiallinen ja yksipuolinen, toistuva harjoittelu
Paraneminen on yksilöllistä.
Vaikeissa tapauksissa lajiharjoittelussa tauko noin kuusi viikkoa
Taulukko 2. Alaraajojen rasitusvammojen ehkäisy lapsilla ja nuorilla.
Liikunnan monipuolisuus Voimaharjoittelu, tasapainoilu, yhdistelmäharjoittelu
Kasvupyrähdysten aikana monipuolinen oheisharjoittelu vähentää kasvulevyjen vaurioiden riskiä.
Liikuntataidot Koordinaation ja kehonhallinnan kehittäminen
Lajitekniikan hallinnan opettelu
Alaraajojen tutkimukset Nivelten liikkuvuustutkimukset
Lihastasapainokartoitus