Purennan toimintahäiriöissä tärkeitä purentafysiologisia hoitomuotoja ovat purentakiskot ja purennan tasapainottaminen, lääkehoidot sekä kognitiiviset hoidot. Fysioterapeuttisista hoidoista, kuten alaleuan liikeharjoituksista, venyttelyistä ja fysikaalisista hoidoista kuten ultraäänestä, TENS-kipuhoidosta sekä laserhoidosta, voi olla apua kiputilojen hoidossa. Lisäksi akupunktiota voidaan hyödyntää kivun hoidossa. Myös aktiiviset omatoimiset harjoitteet ovat tärkeä osa potilaan purennan toimintahäiriöiden hoitoa.

Purentaelimistön toimintahäiriöt

Purentaelimistön toimintahäiriöt jaotellaan kolmeen pääryhmään. Pääryhmään jaotteluun vaikuttaa se, mikä on henkilön oireiden pääsyy: lihasperäinen, nivelperäinen tai näiden yhdistelmä. Lihasperäisissä vaivoissa kipua on leukaa liikuttavissa ja tukevissa lihaksissa.

Lihasten jännitystilat voivat johtua hampaiden narskuttelusta, mutta ne voivat johtua myös leuan liikkeiden hallinnan häiriöistä. Tyypillisesti myös stressi, haitalliset tavat kuten purukumin liiallinen käyttö tai kynsien pureminen voivat kuormittaa purentalihaksistoa.

Nivelperäisissä ongelmissa voi olla kyse liikerajoituksista leukanivelessä tai leukanivelten yliliikkuvuudesta. Lisäksi taustalla voi olla myös välilevyn toimintahäiriöt. Leikkausten jälkitilat, nivelrikko sekä nivelten eri rakenteiden tulehdukset voivat aiheuttaa kipua.

Kivun huomiointi purentaelimistön tutkimisessa

Kivusta kärsivän potilaan tutkimisessa on hyvä luoda hoitohenkilökunnan ja hoidettavan välille luottamus sekä turvallisuuden tunne. Kohtaamisessa on hyvä huomioida että, kipu esimerkiksi leukanivelistössä, purentalihaksissa tai hampaissa voi aiheuttaa jopa välttämiskäyttäytymistä liittyen leukanivelistöön. Tämä voi lisätä tarpeetonta lihasjännitystä purentalihaksistossa tai kuormittaa väärin leukanivelistöä.

Välttämiskäyttäytyminen voi lisätä toimintakyvyn haittaa ja tätä kautta se voi vaikuttaa myös henkilön mielialaan. Suun terveydenhuollossa on tärkeää tunnistaa muuttunut käyttäytyminen. Potilaalle on tärkeää kertoa purentaelimistön toimintahäiriöiden hyvälaatuisesta luonteesta; vaiva on harvoin invalidisoiva. Usein kivusta kärsivän potilaan ohjaus, jossa tunnistetaan myös pelkoa aiheuttavat liikkeet ja toiminnot, johtavat hallittuun toipumiseen.

Tutkimusten mukaan purennan toimintahäiriöstä kärsivillä henkilöillä on todettu esiintyvän muita enemmän muun muassa niskahartiaseudun ongelmia. Kivun tutkimisessa kannattaakin huomioida muut kehossa esiintyvät oireet. Tämä voidaan selvittää tutkimustilanteessa esimerkiksi koko kehon kattavalla kipukuvalla, johon henkilö merkitsee myös muut kehon oireet. Historiasta on hyvä selvittää myös mahdolliset aiemmat niskan vammat, sillä niskalla ja purentaelimistöllä on hermostollinen sekä biomekaaninen yhteys.

Potilaan alkuhaastattelun jälkeen ja ennen tarkempaa purentaelimistön tutkimista, on hyvä huomioida purennan toimintahäiriöissä myös niskan toiminta sekä ryhti. Istuessa pyrimme pitämään silmät tyypillisesti horisontin tasossa. Pään eteen työntyneessä asennossa ohimoluun asento muuttuu, tällöin myös leukaluu vetäytyy taakse puremalihasten pyrkiessä palauttamaan sen oikeaan asentoonsa. Tällöin purenta muuttuu ylipurennaksi. Nyt purtaessa hampaita yhteen, leukaluun asennon muuttuessa, nivelen takaosan ärsytys voi lisätä kipua sekä lihassuojaa. Täten koko liikeketjun ymmärtäminen on tärkeää, sillä häiriö yhden ketjun osassa vaikuttaa muiden osien toimintaan.

Purennan toimintahäiriöiden hoitomenetelmistä

Purentafysiologiset hoidot, kuten purentakiskot ja purennan tasapainottaminen, lääkehoidot sekä kognitiiviset hoidot ovat tärkeitä hoitomuotoja. Hoito aloitetaan yleensä kiskohoidolla (kuva ), jossa akryylimuovista valmistettua kiskoa pidetään hampaiden välissä erityisesti yöaikaan.

Purentaelimistön toimintahäiriöiden hoito vaatii myös moniammatillista osaamista, jolloin ymmärrys eri ammattiryhmien osaamisesta on olennaista. Fysioterapeutti voi lievittää kipua esimerkiksi normalisoimalla manuaalisen terapian menetelmin leukanivelistön sekä purentalihaksiston toimintaa. Lisäksi fysioterapeutti voi hyödyntää erilaisia fysikaalisia hoitoja sekä akupunktiota potilaan purentaelimistön ongelmissa.

Kuva

Purentakisko. Purentakisko (stabilisaatiokisko) auttaa purentaelimistön toimintahäiriöissä. Kuva: Yrsa Le Bell.

Terapeuttinen harjoittelu

Terapeuttinen harjoittelu tarkoittaa ihmisen voimavaroja huomioivaa aktiivista ja toiminnallista menetelmää, jossa pyritään kehittämään leukanivelten ja purentalihasten suoritus- ja toimintakykyä unohtamatta liikeketjua koko kehon osalta. Tietyillä harjoituksilla voidaan helpottaa syntyneitä liikerajoituksia sekä kiputiloja tai kehittää leukanivelistön ja niskan hallintaa. Seuraava harjoite (kuva ) kehittää leukanivelen hallintaa. Hallitsemattomassa liikkeessä tyypillisesti kuuluu lonksahtava ääni leukanivelessä.

Kuva

Leukanivelistön hallinnan harjoite. Kuva: Raimo Kääriäinen.

Avaa suuta harjoitteessa siten, että kieli on suulaessa. Leuan liike on hallittu siten, että leukanivel ei lonksahda. Tee harjoite peilin edessä tarkkailen myös leuan sivusuuntaista liikettä; liikkeen pitäisi olla mahdollisimman suoralinjainen. Liikettä toistetaan 20–30 kertaa ja useita kertoja päivässä. Tämä liike lisää lihasten verenkiertoa ja kehittää myös leukanivelen hallintaa.

Kuvan harjoite helpottaa leuan sivusuuntaista jäykkyyttä (leuan liike sivusuuntaan mitattuna alle 7 mm). Kyseissä harjoitteessa pidetään hampaiden välissä puutikkua, jota myöten hallitusti liikutetaan alaleukaa niin pitkälle sivusuuntiin kuin henkilö kykenee huomioiden esiintyvät oireet. Liikettä toistetaan samalla tavalla 20–30 kertaa ja useita kertoja päivässä.

Kuva

Sivusuuntainen liikkuvuusharjoite. Kuva: Raimo Kääriäinen.

Kylmä- ja lämpöhoidot

Kylmähoitoja voidaan hyödyntää esimerkiksi nivelärsytyksiin, joissa epäillään tulehduksellista tekijää. Tätä voidaan epäillä silloin, kun nivel on koputusarka, kuumottava ja turvonnut. Kylmähoitoa voidaan toteuttaa kylmäpakkauksilla ja jääpaloilla. Kylmähoidolla pyritään alentamaan kudosten lämpötilaa sekä lievittämään kipua. Kylmähoitoa suositellaan toteuttavan noin 10–20 minuuttia kerrallaan useasti päivässä.

Lämpöhoito vastaavasti lisää puremalihasten ja leukanivelen verenkiertoa parantaen aineenvaihduntaa. Lämpöhoitoa voidaan antaa lämpöpakkauksilla sekä fysikaalisista hoidoista ultraäänellä. Lämpöhoitoa voidaan hyödyntää esihoitona ennen alaleuan liikeharjoituksia.

Purentaelimistöön liittyvän kuormituksen huomiointi potilaan hoidon ohjauksessa

Potilaan purentaelimistöön liittyvistä kuormitustekijöistä on tärkeää huomioida kynsien pureskelu, purukumien käyttö sekä kovan ja sitkeän ravinnon nauttiminen. Nämä tavat lisäävät purentalihasten sekä leukanivelistön kuormitusta. Yksilön on myös hyvä huomioida leuan tietoinen rentouttaminen, mikäli taipumuksena on esimerkiksi päivän aikaan tiukka hampaiden yhteen pureminen. Rentoutuminen onnistuu parhaiten silloin, kun kieli on suun pohjassa sekä ylähampaiden että alahampaiden välissä on pieni rako. Hampaiden ei kuulu olla kontaktissa muutoin kuin pureskeltaessa tai nielemisen alkuvaiheessa.

Hengitykseen on tarpeellista kiinnittää myös huomiota. Tällöin kannattaa hyödyntää aikaisempaa enemmän pallean toimintaa ja vähentää apuhengityslihasten käyttöä. Näin pintahengitys vähenee. Tietysti on tärkeää välttää stressiä ja nukkua riittävästi!

Aiheeseen liittyvä ohje, ks. Purentakisko Purentakisko.