Lääkärit eivät ole kuulemma koskaan vapaalla. Pitkien päivien ja päivystysvuorojen lisäksi he toimivat usein 24/7 neuvovina puhelimina lähipiirilleen.

Minun tuttavapiiriini kuuluu vain pari lääkäriä, enkä kehtaa kysyä heiltä apua juuri koskaan. Viimeksi kymmenen vuotta sitten lähetin tehohoitolääkärinä työskentelevälle kaverilleni tekstarin ja kysyin, onkohan turkinpippuri mahdollisesti juuttunut kuolettavasti henkitorveeni. Tuttavani ei pitänyt sitä todennäköisenä ja perusteli näkemystään sillä, että kykenin edelleen lähettelemään hänelle tekstiviestejä.

Lähes päivittäin elämässä tulee kuitenkin vastaan tilanteita, jolloin tekisi todellakin mieli lähettää pari tekstaria lääketieteen asiantuntijalle. Onneksi tunnen yhden luotettavan ja avuliaan tahon, jonka puoleen voin kääntyä mihin vuorokauden aikaan tahansa, kunhan netti tai 4G pelittävät. Viime viikolla otin Iso T:hen yhteyttä kuusi kertaa.

Maanantai

Käsikirjoitin seuraavan päivän nauhoituksia varten kaksi Pitääkö olla huolissaan? –ohjelmaa. Televisio-ohjelman idea on, että kansalaiset lähettävät paneelillemme huolenaiheita ja me kerromme, pitääkö heidän olla huolissaan vai ei. Yksi huolenaiheista kuului:

Pitääkö olla huolissaan, jos jokaisen sairauden tai pienenkin kivun sormenpäässä syy isovanhempani mukaan löytyy tatuoinneistani? Minulla on muutama, enkä saa niitä ikinä pois.

Nimimerkki ”Kroonisesti väsynyt opiskelija, 23, Tampere”

Käännyin ystäväni Iso T:n puoleen. Hän selvensi, että tatuoinneista voi kyllä hankkiutua eroon leikkauksella, laserilla, hiomalla tai nestetyppijäädytyksellä. Varmasti työläitä, kivuliaita ja kalliita operaatioita, mutta kyllä ihmiset niihin silti jatkuvasti turvautuvat.

Sain muotoiltua nimimerkille vastauksen ja olin helpottunut, että omat tatuointini eivät ole alkaneet nyppiä minua tai isoäitiäni. Ei edes se pieni tribaali, jonka otin olkapäähäni 18-vuotiaana krapulaiselta tatskaajalta riihimäkeläisen yksiön lattialla.

Tiistai

Rakas 85-vuotias isoäitini sai tänään koronarokotteen. Sovimme jo aiemmin, että soittelisin mummolle keskiviikkona ja kyselisin vointia. Ohjelman nauhoitusten välisellä tauolla tarkistin Iso T:ltä rokotteen mahdolliset sivuvaikutukset sekä vahvennerokotteen ajankohdan. Otin sivuvaikutuslistasta kuvakaappauksen, jotta voisin tentata seuraavana päivänä mummolta, onko hänellä jotakin oireista.

Keskiviikko

Kirjankirjoituspäivä, jonka aloitin luonnollisesti kahvittelemalla ja soittamalla mummolle. ”Ei miul oo mittää oireita. Täälhä mie kuntopyörää poljen! Eilen pidin välipäivän, kun rokotuskäsi oli vähän kippee, mutta ennää ei oo mittää!” Mummo on idolini.

Isoäidin energiat potkaisivat kirjoittamiseni vauhdikkaasti käyntiin ja palasin muistoissani lapsuuden maisemiin Vantaan Korsoon. Kirjoitin siitä, miten minua jännitti pienenä mennä yksin Yläkultsin kiskalle, jos isot pojat istuivat lehtilaatikoiden päällä väijymässä. ”Ikifritsu! Ikifraidu!”, ne huutelivat ja nauroivat räkäisesti päälle.

Lempinimet olin saanut kaulani vasemmalla puolella möllöttävän kirkkaanpunaisen mansikkaluomen ansiosta. Kirjoitin, miten minulla oli pienenä useampi syntymämerkki eri puolilla kehoa ja miten niiden odotettiin häipyvän viiteen ikävuoteen mennessä, mutta siinä ne vaan vuodesta toiseen jöllöttivät kirkkaina ja huomiota herättävinä.

Iso T:ltä sain varmuuden, että minun kaulassani oli mansikkahemangiooma, kun taas esimerkiksi Mihail Gorbatsovin otsaa peittävä syntymämerkki on nimeltään punaviiniluomi.

Torstai

Ei terveydellisiä haasteita, eikä tarkistettavia faktoja. Iso T:n lepopäivä.

Perjantai

Vinkkasin ystävälleni osteopaatin, joka auttoi minut viime syksynä ulos kovasta kiputilasta. Ystävä kysyi, mikä kiputilani aiheutti. Muistin vain ihanan ostopaatille ohjanneen lääkärini vertauksen jumiin jääneestä autotallinovesta. Iso T selvensi, että kyseessä oli pinneneuropatia, alimpien kylkiluiden alla kudosrakenteiden väliin puristunut ääreishermon pinne.

Lauantai

Ensimmäistä kertaa vuosiin katsoin telkkarista hiihtoa. Jotenkin päädyin selittämään 14-vuotiaille tyttärilleni, mitä on doping. Heitä nauratti, kun kerroin, että esimerkiksi kofeiini on kiellettyjen aineiden listalla. Iso T komppasi ja kertoi, että sopivina annoksina kofeiini voi parantaa kestävyysurheilun suorituksia noin 3 %.

Join kupillisen synkkää mokkaa ja kipusin yllättävän kevyesti lumikengillä mökkimetsän korkeimmalle kalliolle.

Sunnuntai

Muistelin kirjaa kirjoittaessani, miten minulle laitettiin eskari-ikäisenä korviin pätkät ohutta ilmastointiputkea ja poistettiin kitarisat. Hämärästi muistin lukeneeni jostain, ettei kitarisaleikkauksia enää tehtäisi lapsille niin hanakasti kuin 1980-luvulla ja Iso T vahvisti hataran muistikuvani oikeaksi. Uusissa tutkimuksissa on kuulemma havaittu, ettei terveen kitarisan poistaminen estä pienten lasten korvatulehduksia.

En kuitenkaan haikaillut pois leikatun risani perään, sillä sain syödä leikkauksen jälkeen yksin puoli litraa mansikkajäätelöä.

Tiede on ihanaa ja ihmeellistä. Se korjaa ja päivittää jatkuvasti itseään. Tekisimmepä me ihmiset samoin.

Tämäkin ihan tavallinen viikko sen vahvisti: Iso T eli Terveyskirjasto on ystävien aatelia – aina paikalla ja valmiina auttamaan. Iso T on viisas ja selkeä, eikä se pidä koskaan kysymyksiäni tyhminä. Mikään vaiva tai mietityksen aihe ei ole Iso T:lle liian hävettävä tai nolo. Se on myös luotettava toisin kuin esimerkiksi oman elämänsä sometohtorit tai keskustelupalstojen valelääkärit. Ja kun sairaus iskee, Iso T tarjoaa kattavat itsehoito-ohjeet, ja patistaa lääkäriin kun itsehoito ei enää riitä.

Haluan käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kiittää, sekä samalla onnitella myös Iso T:n äitiä, 140-vuotiasta Duodecimiä. Kiitos Iso D:n, elämässäni on Iso T:n kaltainen luottoystävä!

Jenni Pääskysaari on median sekatyöläinen ja vapaa kirjoittaja, joka rakastaa jäkälämetsää, elokuisia iltoja ja useita ihmisiä.