Vapaa-ajalla liikuntaa harrastavat sydänpotilaat elävät pitempään ja oireilevat vähemmän, mutta fyysisestä työstä ei saa samoja hyötyjä. Viitteitä on jopa siitä, että fyysinen työ suurentaa sydänpotilaiden riskejä.
Tiedot perustuvat Heart-lehden julkaisemaan tutkimukseen, jossa 7 000 keskimäärin 61-vuotiasta sepelvaltimotautipotilasta seurattiin lähes yhdeksän vuoden ajan. Seurannan aikana heistä 1 300 menehtyi, 1 100 sai uuden sydänoireen ja 450 sairastui tyypin 2 diabetekseen.
Seurantatiedot osoittivat vapaa-ajallaan eniten liikkuvien sairastuneen sydänoireisiin tai diabetekseen 30 prosenttia epätodennäköisemmin kuin potilaiden, jotka harrastivat vähiten liikuntaa vapaa-ajallaan. Riski menehtyä seurannan aikana oli melkein 40 prosenttia pienempi.
Vastaavia hyötyjä ei nähty, kun tutkijat tarkastelivat potilaiden fyysistä aktiivisuutta töissä. Työliikunta ja fyysinen työ eivät vähentäneet riskejä ja saattoivat jopa hieman suurentaa niitä. Erityisesti tämä koski miehiä sekä seisomatyötä ja fyysisesti raskasta työtä tekeviä.
Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä liikunnan kahtalaiset vaikutukset on havaittu terveillä aikuisilla, mutta sydänpotilaita koskeva tieto on ollut vähäisempää. Tarkkaa syytä ilmiölle ei tiedetä, mutta työperäinen fyysinen aktiivisuus on usein kevyehköä, toisteista ja pitkäkestoista, kun taas vapaa-ajan liikunta on usein intensiivistä, mutta lyhytkestoista. Fyysistä työtä tekevät usein tupakoivat muita enemmän ja syövät epäterveellisemmin, mikä myös voi selittää tuloksia.
Uutispalvelu Duodecim
(Heart 2023;109:686–694)
