Yleistä

Ilokaasu eli typpioksiduuli on väritön, mauton ja lähes hajuton kaasu. Se on tunnettu 1770-luvulta alkaen. Ilokaasun päihdyttävää vaikutusta hyödynnettiin pian sen jälkeen esimerkiksi brittiläisen yläluokan juhlissa. Toinen ilokaasun päihdekäyttöaalto oli 1960–70-luvuilla ja kolmas on alkanut 2010-luvulla. Ilokaasun myynti päihdekäyttöön on kielletty.

Ilokaasua käytetään lääketieteen ulkopuolella muun muassa kerman vaahdotukseen ja autourheilussa polttomoottorien tehon lisäämiseen. Sitä myydään yleisesti 8 gramman patruunoissa, joista kaasu vapautetaan vaahdotussifoniin. Myös suurempia kaasusäiliöitä on markkinoilla. Päihdekäytössä ilokaasua käytetään tavallisesti vapauttamalla patruunan tai säiliön sisältö ilmapalloon ja hengittämällä kaasu ilmapallosta.

Lääkkeellisessä käytössä ilokaasu on ollut vuodesta 1844 alkaen. Ilokaasua käytetään lääketieteessä anestesia-aineena yhdessä muiden anestesia-aineiden kanssa sekä kivunlievitykseen esimerkiksi hammashoidossa ja synnytyksissä. Lääketieteellisessä käytössä ilokaasu annetaan aina yhdessä hapen kanssa, jotta voidaan varmistua, että potilas saa samalla turvallisen happimäärän.

Ilokaasun välittömät vaikutukset

Ilokaasu aiheuttaa nopean, lyhytkestoisen euforisen vaikutuksen. Tavallisia ilokaasun välittömiä haittoja ovat pyörrytys, pahoinvointi, päänsärky, sekavuus sekä tasapaino- ja koordinaatiovaikeudet. Vakavampia haittoja ovat hapenpuute, paleltumavammat, keuhkojen painevauriot ja tapaturmat.

Ilokaasun käyttäjä voi menettää käytön yhteydessä tajuntansa, sillä ilokaasu syrjäyttää hapen keuhkoissa ja sitä kautta verenkierrossa. Koska ilokaasu on nopeavaikutteista, tajunta palaa yleensä nopeasti. Lyhytaikainenkin tajunnan menetys voi kuitenkin altistaa tapaturmille, mukaan lukien liikennetapaturmat. Hapenpuute voi johtaa myös kouristeluun. Vakavina psyykkisinä haittoina voi ilmetä hallusinaatioita, jotka voivat vaatia sairaalahoitoa.

Ilokaasun käyttäminen suoraan patruunasta tai säiliöstä aiheuttaa erityisen suuren keuhkovaurioiden ja paleltumavammojen riskin, sillä ilokaasu on säiliöstä vapautettaessa kylmää (−40…− 55 °C) ja se vapautuu kovalla voimalla, mikä voi johtaa keuhkokudoksen vaurioihin.

Kun ilokaasua käytetään yhdessä muiden keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa, se voi voimistaa näiden aineiden hengitystä lamaavaa vaikutusta. Tukehtumisen riski suurenee monipäihdekäytön ja oksentelun yhteydessä.

Ilokaasu heikentää merkittävästi ajokykyä. Suurimmalla osalla käyttäjistä suoriutuminen tarkkuutta ja huolellisuutta vaativista tehtävistä palautuu normaaliksi noin puolen tunnin kuluessa ilokaasun käytöstä. Uupumus ja väsymys saattavat kestää paljon tätä pitempään ja haitata esimerkiksi liikenteessä suoriutumista tämän jälkeenkin.

Ilokaasun käyttöön liittyneet kuolemat eivät ole yleensä johtuneet ilokaasun suorista myrkyllisistä vaikutuksista, vaan esimerkiksi hapenpuutteesta, joka on johtunut ilokaasun hengittämisestä muovipussi tai maski päässä, päihtymyksestä johtuneesta putoamisesta tai onnettomuudesta tai ilokaasun käytöstä yhdessä muiden päihteiden kanssa.

Ilokaasun pitkäaikaisvaikutukset

Ilokaasun käytön tavallisimpia pitkäaikaisia haittoja ovat hermostovauriot, valtimo- ja laskimotukokset ja verenkuvan muutokset. Pitkäaikaisessa käytössä ilokaasu aiheuttaa B12-vitamiinin toiminnan pysyvän inaktivaation eli toiminnallisen B12-vitamiinin puutoksen. Tämä johtaa selkäytimen hermosolujen vaurioitumiseen. Sen tyypillisiä oireita ovat käsien ja jalkojen puutuminen, tasapainohäiriöt, raajojen lihasheikkous, kömpelyys, kävelyvaikeudet, virtsaamisvaikeudet, vatsan toiminnan muutokset, erektiohäiriöt ja kosketus- ja terävätunnon heikentyminen.

Selkäytimen hermosolujen vaurioitumisen oireita on kehittynyt henkilöille, jotka ovat käyttäneet ilokaasua useita kertoja viikossa suurehkoilla päiväannoksilla. Pitkäaikaiseen ilokaasun käyttöön on liitetty myös psykoottisia oireita, mielialaoireilua sekä muisti- ja keskittymisvaikeuksia.

Ilokaasun runsaaseen käyttöön saattaa liittyä päihderiippuvuudelle tyypillisiä piirteitä. Käytön hallitseminen voi olla vaikeaa, aineen hankintaan ja käyttämiseen voi kulua paljon aikaa ja käyttö saattaa jatkua haitoista huolimatta.

Milloin hoitoon?

Jos ilokaasun käytöstä on aiheutunut pitkäaikaisia tai akuutteja haittoja, tulee hakeutua terveydenhuoltoon haittojen tutkimiseksi ja tilanteen hoitamiseksi. Ilokaasun aiheuttamien haittojen hoidossa keskeistä on käytön lopetus ja B12-vitamiinihoito. Vain ilokaasun käytön lopetus mahdollistaa B12-vitamiinin toiminnan palautumisen. Pelkkä B12-vitamiinilisä ei riitä, jos ilokaasun käyttö jatkuu, sillä tällöin B12-vitamiini muuttuu edelleen toimimattomaksi.

Ilokaasun käytön lopetuksen jälkeen hermosolujen vaurioista johtuvat oireet voivat korjautua osittain tai kokonaan muutamassa kuukaudessa. Pysyviä oireita, kuten tuntohäiriöitä ja kävelyvaikeuksia, voi jäädä.

Kirjallisuutta

  1. Lilius T, Hokkanen H, Ylikallio E. Ilokaasumyrkytys. Duodecim. 2025;141(12):993–9.
  2. Back S, Kroon E, Colyer-Patel K, ym. Does nitrous oxide addiction exist? An evaluation of the evidence for the presence and prevalence of substance use disorder symptoms in recreational nitrous oxide users. Addiction 2024;119(4):609-618 PMID: 37904333
  3. EMCDDA. Recreational use of nitrous oxide: a growing concern for Europe. 2022. https://www.euda.europa.eu/system/files/media/publications/documents/14934/20225054_PDF_TD0922561ENN_002.pdf
  4. Tacke U, Pasanen M. Ilokaasun päihdekäytön vaarat. Duodecim. 2013;129(15):1517–9.