Yleistä

Alkoholivieroitusoireyhtymällä tarkoitetaan oireita, jotka ilmenevät henkilön lopettaessa pidempään jatkuneen alkoholin päivittäisen käytön tai vähentäessä aikaisempaa runsasta alkoholin päivittäistä käyttöä.

Alkoholi lamaa keskushermostoa, ja pitkäaikaisessa käytössä elimistö tottuu tähän. Vieroitusoireissa aivot ikään kuin tulevat yliaktiivisiksi, kun alkoholin lamaava vaikutus yhtäkkiä poistuu.

Vieroitusoireet ovat merkki fysiologisen alkoholiriippuvuuden kehittymisestä. Voimakkaat vieroitusoireet saavat henkilön helposti jatkamaan alkoholinkäyttöään. Yksinkertainen krapula on oirekuvaltaan lieväasteinen alkoholin kertakäytön jälkeinen vieroitus- tai lopetusoire.

Alkoholivieroitusoireyhtymän oireet

Vieroitus- tai lopetusoireiden voimakkuus ja kesto riippuvat osin alkoholinkäytön määrästä ja kestoajasta, osin henkilön ominaisuuksista.

Alkoholinkäytön jälkeiset vieroitusoireet ilmenevät yleensä 4–12 tunnin kuluessa käytön lopettamisesta tai olennaisesta vähentämisestä. Joskus harvoin oireet alkavat vasta muutaman päivän kuluttua. Oireet ovat voimakkaimmillaan 1–2 vuorokautta lopettamisen jälkeen, minkä jälkeen ne asteittain lievenevät 4–5 vuorokauden kuluessa. Pitkään kestäneen runsaan alkoholinkäytön jälkeiset vieroitusoireet – kuten ahdistuneisuus, unettomuus ja ärtyneisyys – voivat kestää jopa viikkoja alkoholinkäytön loputtua.

Alkoholivieroitusoireyhtymän oireita ovat hikoilu, nopea sydämen syke (yli 100/min), käsien vapina, unettomuus, ahdistuneisuus, pahoinvointi ja oksentelu, liikkeisiin liittyvä (motorinen) kiihtyneisyys, joskus hetkelliset näkö-, kuulo- tai kosketusharhat tai epileptiset kouristukset. Pienellä osalla alkoholivieroitusoireyhtymä etenee voimakkaan harhaiseksi ja hengenvaaralliseksi delirium tremens -tilaksi, joka ilmaantuu yleensä muutaman vuorokauden kuluttua alkoholinkäytön lopettamisesta. Vieroitusoireiden aktiivinen lääkehoito estää delirium tremensin kehittymistä.

Itsehoito

Alkoholivieroitusoireyhtymä on luonteensa vuoksi aina ohimenevä kestäen yleensä 2–7 vuorokautta alkoholinkäytön lopettamisesta. Etenkin pidempiaikaisen ja suurempiannoksisen alkoholinkäytön jälkeen ilmenevät ahdistuneisuus, unettomuus ja ärtyneisyys voivat kuitenkin jatkua alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen jopa useiden viikkojen ajan.

Vähänkin tavanomaista krapulaa voimakkaampien vieroitusoireiden ilmeneminen on lähes aina merkki alkavasta tai jo kehittyneestä alkoholiriippuvuudesta. Voimakkaiden vieroitusoireiden ilmetessä henkilön tulee kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä lopettamaan alkoholinkäyttö. Apua tähän saa esimerkiksi hyvinvointialueen päihdehoitoyksiköstä, jonne voi hakeutua ilman lähetettä.

Milloin hoitoon?

Alkoholin vieroitusoireet voivat olla niin voimakkaita, että henkilö ei omin avuin kykene lopettamaan alkoholinkäyttöään. Näissä tilanteissa henkilön tulee vuorokauden sisällä tai lähivuorokausien kuluessa kääntyä lääkärin tai päihdehoitoyksikön puoleen. Mikäli henkilöllä ilmenee vieroitusoireiden yhteydessä epileptisiä kouristuksia tai harha-aistimuksia, hänen tulee hakeutua tai hänet tulee toimittaa hoitoon päivystyksellisesti.

Vieroituksessa hoidetaan lääkkeiden avulla fyysiset vieroitusoireet. Lääkehoidon lisäksi tarvitaan lepoa, nesteytystä ja ravintoa. Samalla voidaan aloittaa esimerkiksi muiden terveysongelmien ja sosiaalisten ongelmien selvittely. Vieroitushoito ei useimmiten riitä psyykkisen riippuvuuden hoidoksi. Vieroitushoidossa voidaan järjestää jatkohoitokontakti päihdehoitoyksikköön psyykkisen riippuvuuden hoitamiseksi.

Kirjallisuutta

  1. Levola J, Lönnqvist J, Niemelä S. Päihdehäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. 14. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2021, s. 573–634
  2. Aalto M, Alho H, Kiianmaa K, Lindroos L, toim. Alkoholiriippuvuus. 3., uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2015.
  3. Stenberg J-H, Service H, Saiho S, ym. Irti alkoholista. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2014.
  4. Käypähoito -suositus. Alkoholiongelmat. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 07.04.2026).