Kun ihomuutoksesta otetaan koepala, voidaan pieni muutos poistaa kokonaan tai isosta muutoksesta ottaa näytteeksi vain osa. Koepala otetaan paikallispuudutuksessa veitsellä leikkaamalla ja haavan reunat ommellaan yhteen. Näyte voidaan ottaa myös pyöreällä (yleensä 3–6 mm:n läpimittaisella) stanssilla, jolloin pientä haavaa ei välttämättä tarvitse sulkea ompeleilla. Koepalassa on ihokerrosten lisäksi myös ihonalaista rasvakudosta.

Ihon pinnalla oleva muutos voidaan tarpeen mukaan poistaa rengasveitsellä eli kyretillä (kauhalla) ja lähettää kudosnäyte tutkittavaksi. Pinnallista koepalaa varten ihoa ei aina tarvitse puuduttaa ja haavaa ei ommella.

Koepala säilötään yleensä formaldehydiliuokseen, ja siitä valmistetaan laboratoriossa ohuita kudosleikkeitä, jotka värjätään halutulla tavalla. Sen jälkeen patologi tutkii leikkeet mikroskoopilla ja antaa niistä lausunnon. Immunofluoresenssi- eli IF-tutkimuksessa tuoreesta koepalasta valmistetuista leikkeistä tutkitaan fluoresoivien merkkiaineiden avulla kudokseen kertyneitä immuunijärjestelmän aineita. IF-tutkimuksia tarvitaan muun muassa rakkulatautien ja ihokeliakian diagnostiikassa.

Ihokoepalan oton ja ompelun jälkeen haava pidetään kuivana 24 tuntia. Sen jälkeen haava-alueen päällä oleva sidetaitos poistetaan ja haavan voi kastella, mutta ihoteippi pidetään paikallaan aina ompeleiden poistoon asti. Ompeleet poistetaan koepalan ottopaikasta riippuen 5 päivän – 2 viikon kuluttua. Saunaan tai uimaan saa mennä vuorokauden kuluttua ompeleiden poistosta. Mikäli haavaa ei ommella, sen voi kastella jo seuraavana päivänä.

Patologin lausunto koepalasta saadaan yleensä 1–3 viikon kuluessa.

Kirjallisuutta

  1. Cajanus S. Ihokoepalan oton aiheet ja tekniikka. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 14.12.2023.