Kynsisilsaa esiintyy Suomessa noin 11 prosentilla aikuisväestöstä, useammin miehillä. Lapsilla se on harvinainen. Silsaa on yleensä varpaankynsissä, harvoin sormissa, ja siihen liittyy usein jalkasilsa eli sienitulehdus varvasväleissä tai jalkapohjissa. Kynsisilsaa esiintyy eniten iäkkäillä sekä henkilöillä, joiden immuunipuolustus on heikentynyt. Myös geneettiset tekijät vaikuttavat kynsisienen ilmenemiseen.

Kynsisienen aiheuttavat yleensä silsasienet, jotka kuuluvat Trichophyton-, Epidermophyton- tai Microsporum -sukuihin. Suomessa tavallisimmat aiheuttajat ovat Trichophyton rubrum ja Trichophyton mentagrophytes. Hiiva- ja homesienet aiheuttavat tulehduksen yleensä vain ennalta vaurioituneeseen kynteen tai muun altistavan syyn johdosta.

Kynsisilsan oireet

Kynsisilsaa esiintyy pääosin varpaankynsissä, etenkin isovarpaan kynnessä. Yleisin tautimuoto on kynnen kärjestä tai sivusta alkava silsa (distaalinen ja lateraalinen kynnenalainen kynsisilsa, distal and lateral subungual onychomycosis, DLSO), joka leviää vähitellen kynnen tyveä kohti (kuvat   ja  ). Kynnen väri muuttuu kellertäväksi tai rusehtavaksi, ja kynnenalunen karstoittuu.

Pinnallinen valkoinen kynsisilsa (white superficial onychomycosis, WSO) on harvinaisempi muoto, jossa tulehdus on kynnen pinnassa ja näkyy vaaleana värimuutoksena (kuva  ). Kynsisilsa voi myös alkaa kynnen tyvestä. Tätä proksimaalista kynnenalaista kynsisilsaa (proximal subungual onychomycosis, PSO) tavataan lähinnä immuunipuutosten ja ääreisverenkierron häiriöiden yhteydessä (kuva ).

Kynsisilsan edetessä kynsilevy paksuntuu ja haurastuu, ja silsa voi vaurioittaa kynttä osittain tai kokonaan (kuva  ). Laaja kynsisilsa voi aiheuttaa kipua ja haitata jalkineiden käyttöä.

Hiiva- ja homesieniä esiintyy normaalistikin iholla ja kynsissä, ja ne voivat joskus aiheuttaa kynsisienen jonkin altistavan syyn johdosta. Siten hoitotarve tulee arvioida kliinisen tilanteen mukaan.

Kynsisilsan toteaminen

Monet sairaudet ja tilat muistuttavat kynsisientä (ks. Kynsimuutokset), joten lääkehoitoa ei pidä aloittaa ilman sieninäytteessä todettu sienikasvua. Esimerkiksi psoriaasi ja punajäkälä voivat aiheuttaa kynsisientä muistuttavia oireita. Isku kynsilevyyn tai kengän aiheuttama hankaus voivat aiheuttaa kynnen alle verenvuodon, joka näkyy tummana värinä. Toistuva vaurio, ikääntyminen ja huono verenkierto voivat johtaa kynnen pysyvään kasvuhäiriöön.

Kynsisilsa varmistetaan sieninäytteellä. Sieniviljely sisältää mikroskooppinäytteen (niin sanottu sieninatiivi). Sienilääke estää sienen kasvun näytemaljalla, joten näytettä ei voida ottaa, jos potilas on edeltävän kahden viikon sisällä käyttänyt ulkoista sienilääkettä, kolmen kuukauden sisällä käyttänyt lääkekynsilakkaa tai kuuden kuukauden sisällä käyttänyt sisäistä sienilääkettä. Mikroskooppitutkimuksen tulos on käytettävissä muutamassa päivässä, ja sieniviljelystä saadaan lopullinen vastaus noin 4 viikon kuluessa. Koska sientä ei aina näytteessä saada kasvamaan, tutkimus uusitaan tarvittaessa, jos epäily kynsisilsasta on vahva.

Nykyään käytetään myös sienen nukleiinihapon osoitustestiä, jossa tulos tulee muutamassa päivässä eikä edellä mainittuja varoaikoja tarvita.

Kynsisilsan itsehoito

Kynsien hionta ja ohennus itse tai jalkaterapeutin toimesta voi riittää hoidoksi. Kynnen pintaa voidaan ensin pehmittää ureaa sisältävällä kuorivalla aineella tai jalkakylvyllä. Itsehoitoon tarkoitetut paikalliset sienilääkkeet eivät paranna kynsisilsaa, mutta voivat vaikeuttaa diagnostiikkaa sieniviljelyn vaatiman varoajan vuoksi.

Milloin lääkäriin?

Sisäiselläkin sienilääkkeellä vain joka toinen paranee täysin, joten lääkehoito ei aina ole mielekäs vaihtoehto. Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos epäilty kynsisilsa aiheuttaa haittaa tai leviää nopeasti. Riskiryhmiin kuuluvien kynsisieni hoidetaan herkemmin. Hoitovaste on yleensä parempi nuoremmilla sekä silloin, kun silsaa on rajallisella alueella. Sormenkynnet uusiutuvat nopeammin ja reagoivat hoitoon varpaankynsiä paremmin.

Kynsisilsan hoito

Kynnen kärkialueen silsa saadaan joskus hoidettua pelkällä lääkekynsilakalla, jossa vaikuttavana aineena on amorolfiini, tiokonatsoli tai siklopiroksi.

Laajan kynsisilsan hoitona käytetään sisäisiä sienilääkkeitä, joista yleisimmät ovat terbinafiini ja itrakonatsoli. Hoitokuurien kesto on varpaankynsiä hoidettaessa vähintään 3 kuukautta ja sormenkynsiä hoidettaessa 6 viikkoa, ja hoitoa voidaan pidentää tarpeen mukaan. Sisäiseen sienilääkekuuriin voidaan yhdistää lääkekynsilakka.

Kynsisilsan ehkäisy

Varvasvälisilsa ja muut ihosilsat kannattaa hoitaa varhaisessa vaiheessa, jotta tulehdus ei leviä kynsiin. Myös kynsivallitulehdus ja kynsien vammat tulisi hoitaa huolellisesti. Yleisissä kosteissa tiloissa on hyvä käyttää jalkineita, ja kynsileikkureiden ja -saksien tulee olla henkilökohtaisia.