Oireet

Julkisten paikkojen pelossa (agorafobia, ”torikammo”) henkilöä ahdistaa ajatus joutua ihmisjoukkoon, suljettuun tilaan, avaraan paikkaan tai ylipäätään paikkaan, josta poistuminen on vaikeaa tai hidasta. Ahdistaviksi koetaan usein paikat, joissa voi joutua noloksi koettuun tilanteeseen ja toisten katseiden kohteeksi yrittäessään päästä pois. Usein, mutta ei aina, välttämiskäyttäytyminen johtuu pelosta saada paniikkikohtauksen oireita (ks. Paniikkikohtaus).

Julkisten paikkojen pelossa ahdistus kohdistuu tiettyyn paikkaan ja siellä olemiseen, verrattuna sosiaalisten tilanteiden pelkoon (ks. Sosiaalisten tilanteiden pelko), jossa ihmistä jännittää oma käyttäytymisensä tai toiminta toisten seurassa.

Ahdistus alkaa tyypillisesti kotona jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisi menemään pelottavaan paikkaan, kuten ihmisjoukkoon, kaupan kassajonoon, hissiin, bussiin tai junaan. Osa henkilöistä ei kykene menemään lainkaan tällaisiin paikkoihin, osa taas kykenee, mutta kokee silloin voimakasta ahdistusta ja pelkoa.

Välttelykäyttäytyminen kaventaa herkästi elämänpiiriä, ja tämä voi puolestaan johtaa yksinäisyyteen ja masennukseen. Vaikeimpina aikoina elämä voi olla kapeutunut täysin kotiin ja poistuminen sieltä voi olla mahdotonta. Julkisten paikkojen pelko heikentää usein elämänlaatua.

Syyt ja esiintyvyys

Perinnölliset tekijät selittävät yli puolet julkisten paikkojen pelon esiintyvyydestä. Samoin kuin paniikkihäiriössä (ks. Paniikkihäiriö), lapsuuden aikana ja sen jälkeen koetut negatiiviset tai stressiä aiheuttavat kokemukset lisäävät häiriön todennäköisyyttä.

Julkisten paikkojen pelosta kärsivät ovat keskimääräistä herkempiä havaitsemaan oman ahdistuksensa. Puhutaan ”herkkyydestä ahdistusoireille”, kun henkilö kiinnittää paljon huomiota oman ahdistuksensa oireisiin ja häntä alkavat pelottaa niiden voimistuminen, näkyminen ulkopuolelle ja johtaminen paniikkikohtaukseen. Tämän tiedetään olevan yhteydessä julkisten paikkojen pelkoon.

Julkisten paikkojen pelkoa ilmenee noin kahdella prosentilla aikuisista. Naisilla se on kaksi kertaa niin yleinen kuin miehillä. Häiriö alkaa useimmiten nuorena aikuisena, harvoin lapsuudessa. Joskus se alkaa vasta myöhemmällä iällä. Oireiden voimakkuus vaihtelee vuosien mittaan. Ne voivat helpottua, mutta harvemmin häviävät kokonaan.

Suurimmalla osalla ihmisistä, joilla on julkisten paikkojen pelko, on jokin muukin mielenterveyden häiriö. Noin puolella on paniikkihäiriö. Sukupuolet eroavat toisistaan: naisilla pelkoon liittyy tyypillisesti mielialahäiriö, miehillä liiallinen päihteiden käyttö.

Itsehoito

Julkisten paikkojen pelkoa voidaan muiden pelkojen tapaan lievittää ohjelmilla, joissa peloista kärsivä totuttelee asteittain pelkoa herättävään tilanteeseen. Esimerkiksi linja-autolla matkustamista pelkäävä voi totutella bussilla kulkemiseen asteittain:

  1. Matkustaminen ystävän, tukihenkilön tai terapeutin kanssa yhden pysäkinvälin istuen käytävän puoleisessa istuimessa lähellä ovea, kunnes tämä ei enää herätä sietämätöntä pelkoa
  2. Matkustaminen ystävän, tukihenkilön tai terapeutin kanssa 2–5 pysäkinväliä
  3. Matkustaminen ystävän, tukihenkilön tai terapeutin kanssa yli viisi pysäkinväliä istuen bussin takaosassa
  4. Matkustaminen yksin yhden pysäkinvälin ystävän, tukihenkilön tai terapeutin seuratessa omalla autolla
  5. Matkustaminen yksin 2–5 pysäkinväliä ystävän, tukihenkilön tai terapeutin seuratessa omalla autolla
  6. Matkustaminen yksin yli viisi pysäkinväliä ystävän, tukihenkilön tai terapeutin seuratessa omalla autolla
  7. Matkustaminen yksin yhden pysäkinvälin istuen käytävän puolella ja lähellä ovea
  8. Matkustaminen yksin 2–5 pysäkinväliä istuen lähellä ovea
  9. Matkustaminen yksin 2–5 pysäkinväliä istuen bussin takaosassa
  10. Matkustaminen yksin yli viisi pysäkinväliä istuen bussin takaosassa

Jos altistusohjelman aikana pelot käyvät ylivoimaiseksi, etenemistä ohjelmassa voi hidastaa. Pelkoja voi usein tehokkaasti lievittää mielikuvaharjoitteiden ja rentoutusmenetelmien avulla.

Vapautuminen peloista on aina helpompaa, jos lähi-ihmiset ymmärtävät tilanteisiin liittyvän paniikinomaisen pelon asteen. Pelkojen mitätöinti pahentaa niiden hallinnan tai sietämisen oppimista.

Eri pelkoja varten kehitettyjä yksinkertaisia harjoitusohjelmia löytyy itsehoito-oppaista. Monilla paikkakunnilla on myös vertaisryhmien järjestämiä itsehoitoryhmiä.

Mielenterveystalo.fi-sivustolla on yleisiä itsehoito-ohjelmia ahdistukseen ja erityinen ohjelma paniikkihäiriöön (ks. ). Jälkimmäisen itsehoito-ohjelmasta voi olla hyötyä, mikäli ahdistuksen aiheuttajana on paniikkikohtauksien pelko.

Välttämiskäyttäytymisen on osoitettu heikentävän elämänlaatua enemmän kuin varsinaisten ahdistusoireiden. Itsehoidon ja hoidon tavoite on, ahdistusoireiden pelon väheneminen, ja että pelosta huolimatta ihminen uskaltautuu vähitellen ”omille epämukavuusalueilleen”. On näyttöä, että näin tekemällä ahdistusoireiden voimakkuus vähenee ajan kuluessa.

Milloin hoitoon?

Lääkärin tai psykologin puoleen on viisasta kääntyä. kun

  • pelot kaventavat jokapäiväistä elämää
  • itsehoitokeinot eivät tuota toivottua tulosta.

Hoito

Julkisten paikkojen pelkoa ja siihen mahdollisesti liittyviä paniikkikohtauksia voidaan tehokkaasti hoitaa sekä psykoterapioiden että psyykenlääkkeiden avulla.

Psykoterapiassa keskeisenä osiona on oireymmärryksen lisääntyminen ja välttämiskäyttäytymisen vähentäminen. Ensisijaisina vaihtoehtoina ovat pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia tai kognitiivinen psykoterapia, toissijaisesti myös psykodynaaminen tai kognitiivisanalyyttinen psykoterapia erityisesti sitkeimpien pelkojen hoidossa.

Lääkkeiden avulla kyetään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista tai tilanteihin liittyvää ennakkopelkoa. Lääkkeinä käytetään ensisijaisesti välittäjäaine serotoniiniin vaikuttavia masennuslääkkeitä. Myös muita lääkehoitoja on olemassa.

Lisää tietoa aiheesta

Suomen Mielenterveysseura

Mielenterveystalo

Käytettyjä lähteitä

Tautiluokitus ICD-10. Maailman terveysjärjestö (WHO).

Tautiluokitus DSM-5. American Psychiatric Association 2013.

Bourne EJ. Vapaaksi ahdistuksesta – työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Lyhytterapiainsituutti Oy, 2013

Huttunen MO, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2015.

Isometsä E. Julkisten paikkojen pelko eli agorafobia. Mattila A, Lönnqvist J. Seksuaalihäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 307-308.

Marks I. Pelko – osa elämää. Prometheus Kustannus Oy, 2007.

Stenberg J-H, Saiho S, Pihlaja S, Service H, Joffe G, Holi M. Irti paniikista. Kustannus Oy Duodecim, 2013.