Kaamosmasennuksen oireet

Kaamosmasennuksen oireet toistuvat tavallisesti vuosittain lähes samaan aikaan vuodesta. Oireet ilmaantuvat tavallisesti lokakuussa, ovat voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun ja häviävät helmikuun lopulta lähtien. Kesällä (touko-elokuussa) masennusoireita ei ole. Niiden sijaan osalle kaamosmasentuneista ilmaantuu kesäksi poikkeavasti kohonneen mielialan jaksoja eli hypomanian tai manian oireita.

Kaamosmasennuksen oireet ovat sekoitus masennustiloille tyypillisiä ja epätyypillisiä oireita. Oirekuvaa hallitsevat epätyypilliset masennustilan oireet (ks. Taulukko Kaamosmasennuksen oireet toistuvan masennuksen aikana).

Avainoireina kaamosmasennuksessa ovat usein makeannälkä (hiilihydraattien tai tärkkelyspitoisten ruokien syöminen toistuvina välipaloina tai isoinakin aterioina) etenkin iltapäivisin ja iltaisin, lihominen ja liikaunisuus (pidentynyt mutta silti virkistämätön yöuni).

Kaamosmasentuneella on masennustiloille tyypillisiä oireita, kuten masentunut (surullinen) mieliala, mielenkiinnon ja/tai mielihyvän menetys, uupumus, ahdistuneisuus sekä arvottomuuden, syyllisyyden, toivottomuuden ja päättämättömyyden tunteet. Toimintatarmon hiipuminen, fyysisen aktiivisuuden väheneminen, sosiaalisista suhteista vetäytyminen ja seksuaalisen halun heikentyminen ovat myös kaamosmasennuksessa tavallisia oireita.

Taulukko 1. Kaamosmasennuksen oireet toistuvan masennuksen aikana.
Tavallisuus Oireet Yleisyys (%)
Hyvin tavallisia oireita Surullisuus 96
Toimintatarmon lasku 96
Ristiriidat ihmissuhteissa 92
Ahdistuneisuus 86
Ärtyneisyys 86
Ongelmat töissä 84
Väsymys 81
Tavallisia oireita Liikaunisuus 76
Virkistämätön uni 75
Lihominen 74
Makeannälkä 70
Seksuaalinen haluttomuus 68
Ruokahalun kasvu 65
Melko tavallisia oireita Itsemurha-ajatukset 35
Unettomuus 31
Melko harvinaisia oireita Ruokahalussa vuoroin kasvua tai laskua 17
Painossa vuoroin nousua tai laskua 17
Ruokahaluttomuus 15
Harvinaisia oireita Laihtuminen 7
Unta vuoroin liikaa tai liian vähän 5

Kaamosmasennuksen hoito

Kaamosmasennuksen ensisijainen hoito on kirkasvalohoito. Se voidaan toteuttaa joko kotona kirkasvalohoitolaitteella (kirkasvalolampulla) tai hoitoyksikön hoitohuoneessa (kirkasvaloalueella).

Kaamosmasennuksen hoidossa voidaan kirkasvalohoidon lisäksi tarvita myös psykoterapiaa (kognitiivinen käyttäytymisterapia lyhytpsykoterapiana) ja/tai lääkehoitoa.

Jos kaamosmasentunut sairastaa diagnosoitua toistuvaa masennusta, niin lääkehoitona voidaan käyttää masennuslääkettä masennustilan aikana. Tämä lääkehoito toteutetaan samoin kuin muissa masennustiloissa, paitsi tässä poikkeuksena on se, että kaamosmasentuneen masennuslääkehoidon voi tavallisesti lopettaa kesäksi, jolloin lääkeannosta pienennetään vähitellen kevään kuluessa.

Jos kaamosmasentunut sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, niin lääkehoitona on mielialantasaaja.

Yhdessä potilaan kanssa laaditaan hoitosuunnitelma. Sitä on sovitusti tarkistettava ja myös voitava muuttaa ripeästi, jos hoito ei auta tarpeeksi.

Kirkasvalohoito

Kirkasvalohoidoksi kutsutaan silmille näkyvää keinovaloa, jonka valaistusvoimakkuus on kasvoilta silmän korkeudelta mitattuna 2 500–10 000 luksia (ks. Taulukko Kaamosmasennuksen kirkasvalohoito).

Kirkasvalohoidossa käytetään tavallisimmin valkoista valoa, jonka lähteenä ovat joko loistelamput tai ledit. Valaistusvoimakkuus riippuu valonlähteen etäisyydestä. Jos kirkasvalohoito toteutetaan kirkasvalohoitolaitteella (kirkasvalolampulla), niin potilaan on istuttava riittävän lähellä laitetta, jotta valo on hoidollisesti tehokasta. Hoitoetäisyys on laitekohtainen ja tarkistettava ennen hoidon aloittamista. Jos kirkasvalohoito toteutetaan hoitoyksikön hoitohuoneessa (kirkasvaloalueella), niin valonlähteet voidaan kiinnittää kattoon tai seiniin ja potilas voi vapaasti liikkua niiden valaisemalla alueella.

Potilas viettää kirkasvalohoidossa 30–60 minuuttia pitäen silmänsä avoinna mutta välttäen katsomasta suoraan valoon. Kirkasvalohoito on tehokkainta, jos se otetaan aamuisin kello 5.30–9.00. Kirkasvalohoito on sitä tehokkaampaa, mitä aikaisemmin aamulla se otetaan. Tämän takia kirkasvalohoito otetaan pian heräämisen jälkeen, käytännössä tavallisesti kello 6–10. Johtuen sisäisen kellon yksilöllisestä vaiheesta osa potilaista voi hyötyä myös muuna aikana päivästä ottamastaan kirkasvalohoidosta.

Kirkasvalohoidon vaikutukset alkavat tulla esille noin 1 viikon hoitojakson jälkeen. Jos potilaan oireena on makeannälkä, se häviää kirkasvalohoidon vaikutuksesta oireista yleensä ensimmäisenä. Kirkasvalohoitoa jatketaan päivittäin tai vähintään 5 päivänä viikossa vähintään 2–4 viikkoa, jotta hoitovaikutus tehostuu ja saavutetaan remissio.

Kaamosmasennuksessa oireet kuitenkin tavallisesti uusiutuvat 1–3 viikon kuluessa kirkasvalohoidon päättymisestä. Tämän takia kirkasvalohoitoa on syytä jatkaa joko 1–2 viikon jaksoina tai keskeytyksettä vähintään 5 päivänä viikossa talven yli.

Kesällä kirkasvalohoitoa ei tarvita. Kirkasvalohoito suositellaan aloitettavaksi jälleen syksyllä joko ennen tavanomaista ajankohtaa, kun oireet ovat aiempina vuosina syksyisin ilmaantuneet, tai vasta sitten, kun ensimmäiset oireet syksyllä ilmaantuvat.

Kirkasvalohoidolle ei ole ehdottomia esteitä. Kirkasvalohoidon tavallisia (noin 10 %) haittavaikutuksia ovat päänsärky, silmien ärsytys, pahoinvointi tai puuhakkuus. Ne ilmaantuvat useimmiten heti hoidon alussa (toisena tai kolmantena päivänä), ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä, häviävät valoannosta vähentämällä (hoitoetäisyyttä pidentämällä ja/tai hoitoaikaa lyhentämällä) ja johtavat vain harvoin (noin 3 %) hoidon keskeyttämiseen.

Kirkasvalohoito on yksittäisillä potilailla aiheuttanut manian tai hypomanian oireita, minkä takia kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien on oltava varovaisia kirkasvalolampun käytössä ja neuvoteltava siitä hoitavan lääkärinsä kanssa. Vaikka kirkasvalohoidon ei ole osoitettu aiheuttavan vakavia silmiin kohdistuvia haittoja, tulee verkkokalvon tai linssin sairauksista kärsivien kysyä ennen kirkasvalohoidon aloittamista silmälääkärin arvio.

Taulukko 2. Kaamosmasennuksen kirkasvalohoito.
Valaistusvoimakkuus 2 500–10 000 luksia.
Hoitoetäisyys Etäisyys on laitekohtainen ja tarkistettava käyttöohjeesta.
Hoitoaika Aamuisin heräämisen jälkeen tehokkain aika on kello 5–9.
Aluksi 30 minuuttia aamuisin.
Jatkossa 15–120 minuuttia aamuisin.
Vähintään 5 aamuna viikossa.
Jatketaan vähintään 2 viikkoa.
Voidaan jatkaa koko talven yli.
Valossa oleskelu Valon on tultava kasvoille.
Silmät pidetään auki.
Valoon ei katsota suoraan eikä valoon saa tuijottaa.
Voidaan keskittyä esimerkiksi lukemiseen.

Kaamosmasennuksen itsehoito

Itsehoito ei korvaa kaamosmasennusta sairastavan muuta hoitoa vaan täydentää sitä. Siinä kannattaa noudattaa kirkasvalohoidosta, psykoterapiasta ja/tai lääkehoidosta saatuja ohjeita. Jos hoitoon sisältyy kirkasvalohoito, niin ennen ostopäätöstä on hyvä harkita, mihin kirkasvalolaite on parasta sijoittaa käyttöä varten ja vertailla eri laitteita hoitoetäisyyden, koon ja muotoilun osalta toisiinsa. Ostetun laitteen käyttöohjeisiin kannattaa myös tutustua huolellisesti.

Sarastusvalon (herätysvalon) säännöllinen käyttö aamuisin ennen yöunilta heräämistä lievittää kaamosoireita ja parantaa yöunen laatua. Sarastusvalolaitetta käytetään makuuhuoneessa, esimerkiksi yöpöydällä tai sängynpäädyssä. Laitteeseen määritetään, kuten herätyskelloon, haluttu herätysaika. Tavallisimmin 30 minuuttia ennen herätystä laitteeseen syttyy himmeä valo, joka vähitellen kirkastuu matkien aamun sarastusta. Kaamosmasentunut voi aloittaa aamun sarastusvalon käytöllä ja herättyään ottaa kirkasvalohoitoa sekä aurinkoisina aamuina lisäksi oleskella myös auringonvalossa joko ulkona tai sisällä ikkunan ääressä.

Säännöllinen kuntoliikunta (rasittavaa liikuntaa, joka nostaa sykettä ja hengästyttää) lievittää kaamosoireita ja lisää kirkasvalohoidon tehokkuutta. Kuntoliikunta on tehokkainta, jos sitä harrastaa säännöllisesti 2–3 kertaa viikossa ja jos se kestää 45–60 minuuttia kerrallaan. Kuntoliikunta tahdittaa sisäistä kelloa säännölliseen käyntiin aikaistamalla vuorokausirytmejä, kun sitä harrastaa joko aamulla (kello 7–8) tai iltapäivällä (kello 13–17).

Ateriarytmin noudattaminen tahdittaa ihmisen sisäistä kelloa säännölliseen käyntiin aikaistamalla vuorokausirytmejä, kun aamupalan tai aamiaisen syö mahdollisimman pian heräämisen jälkeen ja lounaan joka päivä samaan aikaan. Se, että päivällistä ei syö enää kello 18 jälkeen auttaa lisäksi painonhallinnassa.

Sosiaalisten suhteiden vaaliminen on tärkeää masentuneenakin, joten vetäytymistä tai eristäytymistä pois muiden seurasta pyritään omahoidolla ehkäisemään.

Kaamosmasennuksen ehkäisy

Valossa oleskelu ehkäisee kaamosmasennuksen oireita. Ulkoillessa saa liikuntaa ja samalla liikunta tehostaa valon vaikutusta (ks. Taulukko Kaamosmasennuksen ehkäisy). Luonnossa voi kuitenkin olla valoa vain niukasti, mikä ei useinkaan riitä hoitovaloksi, joten kaamosoireiden ehkäisemiseksi tarvitaan kirkasvalohoitoa tai sarastusvalon käyttöä.

Taulukko 3. Kaamosmasennuksen ehkäisy.
Ohje Asia
Vaali tärkeitä ihmissuhteitasi Yhteydenpito ja yhdessäolo perheen ja muun suvun, ystävien tai tuttavien kanssa ovat hyvän mielen perusta.
Puhu voinnistasi Voinnin ohella myös yleisesti asioista puhuminen siten, että voi suhteuttaa sitä, mikä on tärkeää, voi helpottaa oloa.
Kuntoile säännöllisesti Säännöllinen kuntoliikunta aamulla tai iltapäivällä (ulkona tai sisällä joko yksin tai muiden kanssa) paitsi kohentaa fyysistä kuntoa myös estää kaamosoireita uusiutumasta.
Paistattele paisteessa Auringonpaisteessa oleskelu etenkin aamuisin (ulkona tai sisällä ikkunan ääressä) pitää kaamosoireet loitolla.
Valaise kotisi hyvin Valaistuksen lisääminen kodin eri huoneissa talven aikana voi helpottaa oloa. Kodin yleisilmettä valaisimineen kannattaa suunnitella myös syksyn ja talven varalta.
Syö hyvin Säännöllisesti (ateriarytmi) terveellisten ja kooltaan kohtuullisten aterioiden syöminen voi helpottaa oloa.
Varastoi kesää itsellesi Kesän muistoihin palaaminen esimerkiksi ottamalla esille mieleisiä valokuvia voi helpottaa oloa, samoin kesästä nauttiminen talven keskellä syömällä marjoja ja hedelmiä.
Pukeudu lämpimästi Paitsi valo myös lämpö estää kaamosoireita. Nukahtamisen helpottamiseksi kannattaa yöksi laittaa villasukat jalkaan ja puuvillasormikkaat käteen.
Ota lomaa syksystä Loma etelän auringossa tai kotimaan kylpylässä helpottaa oloa ja voi estää kaamosoireita.
Torju kaamos mielikuvituksellasi Ilman kaamosta emme ehkä osaisikaan arvostaa ja kaivata kesän valoisia päiviämme.

Kaamosmasennuksen ennuste

Ensimmäisen kerran kaamosmasennuksen oireet ilmenevät yleensä 20–30 vuoden iässä. Oireet usein voimistuvat, mutta osalla häviävät vuosien myötä. 10 vuoden seurannan aikana 15 % kaamosmasentuneista parantuu, 45 % kärsii aiempaa lievemmistä oireista tai harvemmista masennusjaksoista ja 40 % sairastaa edelleen kaamosmasennusta.

Milloin hoitoon

Talvikuukausien aikana toistuvasti ilmenevistä kaamosoireista kärsivän kannattaa aina keskustella hoitavan lääkärinsä kanssa kysyäkseen, ovatko oireet kaamosmasennusta. Tällöin lääkäri voi arvioida hoidon tarpeen. Jos todetaan kaamosmasennus, niin vastaanotolla annetaan tietoa sairaudesta ja laaditaan yhdessä hoitosuunnitelma.

Kirjallisuutta

  1. Partonen T. Talvisin toistuva masennustila. Duodecim 1991; 107: 680-687.
  2. Partonen T. Kaamoksesta kesään. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2002.
  3. Partonen T. Valosta aikaa – Sisäinen aika ja terveys. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2012.
  4. Partonen T. Kaamosmasennus. Kirjassa: Kampman O, Heiskanen T, Holi M, Huttunen MO, Tuulari J (toim.). Masennus. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2017.
  5. Partonen T. Kaamosmasennusta voi hoitaa. Suom Lääkäril 2019; 74: 2291-2296.