Pulauttelu ja oksentelu lapsella

Pulauttelu

Pulauttelu syömisen yhteydessä tai sen jälkeen on normaalia kaikille vastasyntyneille ja pienille imeväisille. Tilastojen mukaan kolmekuisista vauvoista puolet pulauttelee vähintään viisi kertaa vuorokaudessa. Runsasta pulauttelua todetaan vielä joka kymmenennellä 10 kuukauden ikäisellä lapsella. Normaalisti pulauttelu jää pois 12–18 kuukauden iässä.

Pulauttelu johtuu ruokatorven ja vatsalaukun yhteistoiminnan kehittymättömyydestä. Itkeminen ja vauvan käsittely voivat erityisesti aikaansaada pulautuksia. Pulauttelun määrä on yksilöllistä, eikä valtaosalla vaadi hoitoa. Mikäli lapsen painon ja pituuden kehitys todetaan neuvolakontrolleissa normaaliksi, runsaskin pulauttelu on valtaosalla vaaratonta. Kuitenkin jos lapsella esiintyy viitteitä refluksitaudista (ks. alla), on asia syytä ottaa esille neuvolakäynnillä tai lääkärikäynnillä.

Pulloruokituilla tutin reiän koko voi joskus olla liian suuri ja lisätä runsaan maidon ja ilman saannin kautta pulauttelua. Myös rintamaitoa ahnaasti juovilla vauvoilla voi esiintyä pulauttelua. Lapsen syöttäminen kohoasennossa, röyhtäyttäminen, sängyn päädyn kohottaminen, lapsen nukuttaminen vasemmalla kyljellä sekä tiheämmät syötönvälit voivat vähentää pulauttelua. Maidon sakeuttaminen apteekista saatavilla valmisteilla tai osittainen vellien aloittaminen jo 3–4 kuukauden iässä voivat myös olla avuksi.

Refluksitauti

Imeväisen refluksitaudista puhutaan silloin, kun pulautteluun liittyy muita oireita, kuten kasvun taittuminen, hengityskatkokset (apneointi) tai yöaikainen levottomuus. Lapsi voi myös vetää niskaansa taaksepäin ojennukseen. Refluksitaudissa vatsalaukusta virtaa hapanta vatsansisältöä takaisin ruokatorveen ja suuhun, mikä aiheuttaa limakalvojen ärsytystä ja kipuilua. Useilla lapsilla on lisäksi toistuvia hengitystieinfektioita, eikä paino lisäänny. Mikäli lapsella on viitteitä pysyvästä takaisinvirtausongelmasta (GER), on syytä hakeutua lääkäriin tutkimuksiin, joihin usein kuuluu ruokatorven tähystys ja happamuuden mittaus. Tilaa voidaan hoitaa ruoan sakeuttamisella, kohoasennolla, lääkkein ja joskus harvoin myös leikkauksella. Protonipumpun estäjä -lääkkeitä voidaan kokeilla hoidoksi, joskin nykytiedon perustella teho voi jäädä vaatimattomaksi.

Mahaportin ahtauma

Jos pulauttelu muuttuu ensimmäisten viikkojen aikana suihkumaisiksi oksennuksiksi ruokailun yhteydessä tai sen jälkeen, lapsi on hyvä viedä lääkäriin. Kyseessä voi tällöin olla mahaportin ahtauma, jolloin ruoka ei pääse riittävän nopeasti vatsalaukusta ohutsuoleen. Mahaportin ahtaumasta johtuva oksentelu on yleensä pahimmillaan kolmen viikon – kahden kuukauden iässä. Oksennukset eivät ole vihreitä, sapen värjäämiä, mutta niissä voi olla veriviiruja. Jatkuva oksentelu voi aiheuttaa lapselle huonoa painon kehitystä, neste- ja suolatasapainon häiriöitä ja väsymystä. Vatsan ultraäänitutkimuksessa paljastuu mahaportin lihaksiston liikakasvu. Vaiva korjataan pienessä leikkauksessa, joita tehdään vuosittain maassamme noin 60.

Lapsen oksentelu

Tavallisin syy oksenteluun ensimmäisten elinviikkojen jälkeen on virusperäinen suolistotulehdus, joka useimmiten alkaa oksentelulla ja muuttuu parin päivän kuluessa ripuloinniksi. Äkillisesti alkanut kova vatsakipu ja oksentelu puolestaan viittaavat umpilisäkkeen tulehdukseen tai suolitukokseen, jolloin lääkäriin on syytä hakeutua saman tien.

Vatsaperäisten syiden lisäksi oksentelu on melko tavallinen oire muissakin vaivoissa. Voimakas, limainen yskä voi lapsella johtaa oksenteluun. Samoin esimerkiksi nielutulehdukseen ja keuhkokuumeeseen voi liittyä oksentelua. Oksentelu voi olla myös merkki migreenistä, aineenvaihduntasairaudesta, bulimiasta tai hyvin harvoin aivokasvaimesta. Oksentelu itsessään ei ole lapselle vaaraksi, mutta jatkuvan oksentelun syy tulee aina selvittää. Jos oksennuksessa esiintyy verta, on aina syytä ottaa yhteys hoitoyksikköön.

Milloin hoitoon

Pulautteleva ja oksenteleva pieni lapsi on syytä viedä arvioitavaksi esim. seuraavista syistä:

• Muutaman viikon ikäisellä imeväisellä voimakkaat kaarimaiset oksennukset
• Jatkuva voimakas oksentaminen, verioksennukset, sappioksennukset
• Oksenteluun liittyy nielemisvaikeutta.
• Oksentelu alkaa yli puolen vuoden iässä.
• Oksenteluun liittyy ripulointia, vaikeaa ummetusta tai vatsan aristusta.
• Lapsella poikkeavaa väsymystä, huono kasvu ja painonkehitys