Yleistä

Synnytyksen jälkeisellä masennuksella tarkoitetaan masennustilaa, joka alkaa ensimmäisen kuuden viikon aikana synnytyksestä. Tärkeimpiä riskitekijöitä ovat jo raskauden aikana alkanut masennus tai aikaisemmin elämän aikana sairastettu masennus. Myös elämän erilaiset stressitekijät lisäävät riskiä. Synnytyksen jälkeinen masennus on tavallisin lapsivuodeaikaan liittyvä terveysongelma. Masennukseen sairastuu noin 10–20 % naisista synnytyksen jälkeen. Myös isät voivat sairastua raskausajan ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Masennuksen esiintyvyys isillä on 8–10 %.

Raskausajan ja synnytyksen jälkeisen masennuksen ennuste on hyvä, jos äiti saa tukea. Paraneminen tapahtuu muutaman kuukauden kuluessa ja täydellisen toipumisen ennuste on hyvä. Uusiutumisriski on erityisen suuri seuraavien synnytysten yhteydessä, jopa 50–60 %.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet

Masennustila on häiriö, johon liittyy mm. alavireisyyttä, kiinnostuksen ja mielihyvän puutetta, energian vähyyttä sekä ahdistusta, pessimistisiä ajatuksia ja muutoksia unessa ja ruokahalussa. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen voi ajoittain liittyä myös vaikeutta tuntea kiintymystä vauvaa kohtaan. Oireiden pitää jatkua päivittäisinä yli kaksi viikkoa, jotta voidaan puhua häiriöstä. Ohimenevinä vastaavanlaatuiset oireet ovat luonnollisia ja kuuluvat normaaliin elämään.

Hyvin suuri osa (50–80 %) äideistä kärsii ensimmäisten päivien aikana synnytyksen jälkeisestä ohimenevästä itkuisuudesta, surun tunteesta tai ahdistuksesta. Puhumme "herkistymisestä" (tai baby bluesista). Tämä on niin yleistä, että sitä pidetään normaalina. Oireet häviävät yleensä parin viikon sisällä. Jos oireet jatkuvat, kyseessä voi olla synnytyksen jälkeinen masennus.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen toteaminen

Neuvolassa pyritään aina keskustelemaan vanhempien hyvinvoinnista, jaksamisesta ja nukkumisesta. Tällöin on luontevaa ottaa esiin myös mahdolliset mielialaan liittyvät oireet. Tavanomaisten masennuksen merkkien lisäksi neuvolassa voidaan huomata, että äidin on vaikea pitää huolta vauvasta ja itsestään. Imetys voi tuntua kuormittavalta ja vuorovaikutus vauvan kanssa voi joskus olla hankalaa.

Monissa neuvoloissa seulotaan masennusta myös rutiinisti tai pienenkin epäilyn herätessä pyydetään täyttämään lomake, joka kartoittaa mahdollista synnytyksen jälkeistä masennusta. Keskustelu neuvolassa voi helpottaa perhettä arvioimaan vointiaan ja ammattilainen voi saada käsityksen tilanteesta.

Milloin hoitoon?

Jos oireet ovat jatkuneet yli kaksi viikkoa, tai jos oireet ovat vakavia (esim. itsetuhoisia ajatuksia, unettomuutta, toivottomuutta) kannattaa olla yhteydessä neuvolaan tai terveyskeskukseen.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen itsehoito ja hoito

Jos äiti on masentunut, hän tarvitsee usein käytännön apua vauvan hoidossa. Puolison ja läheisten tuki on tärkeätä. On olennaista ymmärtää, että masennus ei ole tahdonalainen asia, ja aiheuttaa aina kärsimystä henkilölle, joka sairastuu. Koska masennus kehittyy usein hitaasti, voi ihmisen joskus olla vaikeata ymmärtää tai hyväksyä, että kyseessä on häiriö, joka vaatii hoitoa.

On myös tärkeätä, että äiti saa mahdollisuuden levätä ja nukkua, koska univaje vaikuttaa helposti mielialaan. Vertaistuki voi myös olla arvokasta (esim. Äimä ry tai ensi- ja turvakotien kautta). Itsehoidossa on tärkeää pyrkiä välttämään sosiaalista eristäytymistä ja pitämään kiinni erilaisista päivärutiineista, vauvan hoidosta, liikunnasta ja muusta itselle mieleisestä tekemisestä oman jaksamisensa rajoissa.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen hoitoon käytetään samoja hoitomenetelmiä kuin yleensä masennuksen hoitoon. Lievissä tapauksissa ensisijainen hoito on keskusteluhoito. Sitä voi saada esim. terveyskeskuksen psykiatriselta sairaanhoitajalta, neuvolapsykologilta tai terveyskeskuksen järjestämänä ostopalvelupsykoterapiana.

Keskivaikeaan tai vaikeaan masennukseen käytetään hoitona myös lääkitystä. Vaikka masennuslääkkeet päätyvät pieninä määrinä äidinmaitoon, on altistus imetyksen aikana hyvin vähäistä. Valtaosaa masennuslääkkeistä voikin turvallisesti käyttää imetyksen aikana eikä haittavaikutuksia ole todettu.

Jos vauvaan kiintyminen on keskeinen masennukseen liittyvä tekijä, on tärkeätä saada apua myös varhaiseen vuorovaikutukseen. Monessa kunnassa toimii terapeuttisia vauvatyöryhmiä, jotka ovat koulutettuja tähän tarkoitukseen. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiaa on myös mahdollista saada yksityiseltä puolelta Kelan tukemana.