Hennatatuointi

Hennatatuoinnit ovat muutamassa viikossa pois kuluvia pinnallisia ihon koristekuvioita. Ne tehdään joko terävällä kärjellä piirtämällä tai sapluunan avulla. Perinteisen hennatatuoinnin punaruskea väripasta tehdään hennapensaan lehdistä, mutta myös muita väriaineita voidaan käyttää. Erityisesti parafenyleenidiamiinia sisältävä musta väriaine voi aiheuttaa kosketusallergiaa.

Kestopigmentointi

Kestopigmentointi on kosmeettinen toimenpide, jossa kulmat korostetaan ja silmät tai huulet rajataan väriaineella. Väriaine viedään ihon uloimman kerroksen alaosaan neulakynällä. Pigmentointi uusitaan noin kuukauden kuluttua ensimmäisestä käsittelystä. Kestopigmentointi kuluu pois ihon uusiutumisen myötä 1–3 vuodessa. Väriaineet ovat samankaltaisia kuin neulatatuoinnissa käytettävät.

Neulatatuointi

Tatuoinnissa ihon uloimman kerroksen eli orvaskeden läpi viedään neulalla syvemmälle verinahkaan väriaineita, joilla saadaan aikaan pysyvä kuvio. Länsimaissa ainakin 10–20 %:lla ihmisistä on yksi tai useampi tatuointi.

Ammattitatuoijien värivalikoima on laaja. Useimmat tatuointiaineet ovat vesiliukoisia pigmenttiseoksia, joihin on lisätty muun muassa säilöntä- ja liuotinaineita käytettävyyden parantamiseksi. Ammattitatuoijat käyttävät koneita, joissa neula pistää tatuointimusteen aina samaan syvyyteen verinahkaan.

Euroopan kemikaaliasetus säätelee tatuointi- ja kestopigmentointiväreissä sallittuja kemikaaleja. Osa väriaineista tuodaan kuitenkin edelleen Euroopan ulkopuolelta, eikä niiden tarkkaa koostumusta tiedetä.

Neulatatuoinnin jälkihoito

Tatuoidessa vuotaa hieman verta ja tatuointikohtaan tulee rupi. Uusi tatuointi pestään kahdesti päivässä ja voidellaan rasvaisella voiteella monta kertaa päivässä. Neulajäljet paranevat yleensä 2–4 viikossa. Paranemisen aikana on hyvä välttää aurinkoaltistusta.

Tatuoinnin haitat

Jopa kolmasosalle tulee tatuoinnista iholle kutinaa tai turvotusta, joka voi kestää viikkoja tai kuukausia. Heti tatuoimisen jälkeen alue voi infektoitua. Ihon bakteeritulehdus hoidetaan paikallisella tai sisäisellä mikrobilääkkeellä. Ihon sieni- ja virustulehduksia sekä harvinaisempia infektioita, kuten mykobakteerien aiheuttamia epidemioita, on kuvattu. Tatuointineulauksen yhteydessä voi tarttua myös hepatiitti- tai HIV-infektio.

Ihon yliherkkyysreaktioita voi ilmetä välittömästi tai jopa vuosien viiveellä. Kosketusallergian kehittyminen esimerkiksi tatuointivärin sisältämälle pigmentille tai säilöntäaineelle on mahdollista. Hoitona käytetään paikallisesti vahvoja kortisonivoiteita tai kortisonipistoksia, ja joskus väriaine joudutaan poistamaan. Myös tatuointikohdan ihosyöpiä ja ihotauteja, kuten arpisarkoidoosia (ks. Ihosarkoidoosi), on kuvattu.

Saako tatuoinnin pois?

Jotkut katuvat tatuointejaan, ja joskus huonosti tehdyt tatuoinnit halutaan poistattaa. Poisto voi olla tarpeen myös haittavaikutusten vuoksi.

Tatuointi voidaan yleensä häivyttää tai poistaa jollakin seuraavista keinoista:

• Leikkaus: Pienet tatuoinnit voidaan poistaa leikkaamalla. Leikkauksesta jää arpi, jonka koko riippuu tatuoinnin koosta ja paikasta sekä ihon perinnöllisestä parantumistaipumuksesta.
• Hionta, kemiallinen kuorintajanestetyppijäädytys (kryohoito)sopivat joidenkin tatuointien poistoon. Tatuointi häviää harvoin kokonaan, ja toimenpiteestä voi jäädä arpi.
• Laser: Tatuoinnin väristä riippuen poistoon käytetään useita erityyppisiä lasereita. Teho perustuu laserpulssin kestoon ja aallonpituuteen, joka hajottaa tietyn värisen pigmentin. Tummat pigmenttivärit häviävät laserilla yleensä parhaiten. Hoitokertoja tarvitaan useita, ja pigmenttiä voi siitä huolimatta jäädä jäljelle.