Tuoksuherkkyys

Yleistä

Tuoksuherkkyydellä (hajuherkkyys) tarkoitetaan poikkeavaa reagointia elinympäristön tuoksuihin ja hajuihin, kuten hajuvesiin, painomusteeseen, homeen hajuun ja tupakansavuun. Lievä herkkyys on varsin yleistä, ja sitä esiintyy eniten naisilla. Hankalia oireita ja merkittävää toiminnallista haittaa tuoksuista aiheutuu arviolta alle prosentille väestöstä.

Tuoksuherkkyys on eri asia kuin hajusteallergia, jossa hajustetut tuotteet aiheuttavat ihokosketuksessa ihottumaa. Kosketusallergioihin kuuluva hajusteallergia voidaan todeta epikutaanitesteillä.

Tuoksuherkkyyden oireet

Tuoksuherkkyys voi ilmetä esimerkiksi hajuveden aiheuttamana kasvojen punoituksena sekä silmien ja nenän vuotamisena. Hajusteherkkyys voi aiheuttaa myös voimakkaampia fyysisiä oireita, kuten väsymystä, hengenahdistusta, pahoinvointia ja päänsärkyä. Oireet alkavat yleensä minuuteissa siitä, kun tuoksuherkkä on aistinut tuoksun.

Osalla tuoksuherkkyys yhdistyy niin sanottuun ympäristöherkkyyteen, jolloin hajujen lisäksi esimerkiksi sähkömagneettiset kentät tai erilaiset kemikaalit aiheuttavat vastaavia oireita. Taustalla on ilmeisesti keskushermoston herkistyminen vaaralliseksi koetulle ympäristötekijälle. Ympäristöherkkyys voi johtaa psyykkiseen kuormitukseen ja sosiaaliseen eristäytymiseen.

Tuoksuherkkyyden toteaminen

Tuoksuherkkyyttä ei voida todeta objektiivisilla mittauksilla, vaan tila perustuu tuoksualtistuksen yhteydessä koettuihin toistuviin oireisiin.

Tuoksuherkkyyden itsehoito

Altisteen välttäminen yleensä estää oireilun. On kuitenkin muistettava, että pyrkimys tuoksujen täyteen välttämiseen voi vahvistaa altisteen vaaramerkitystä ja siten voimistaa reaktioita. Omaan käyttäytymiseen ja sietokykyyn kannattaa pyrkiä vaikuttamaan siten, ettei oire ala liikaa rajoittaa elämää. Lääkehoidoista antihistamiini tai nenään suihkutettava kortikosteroidi voivat lievittää oireita jonkin verran.

Milloin lääkäriin?

Kun oireilu häiritsee päivittäisiä toimintoja, on hyvä keskustella lääkärin kanssa. Tuoksuherkkyyden toteaminen perustuu oirekuvaan, ja tarvittaessa suljetaan pois muut sairaudet. Usein voidaan vaikuttaa esimerkiksi kodin tai työpaikan tuoksuttomuuteen, ilmastointiin, lämmitykseen ja siivoukseen. Vaikeimmissa tapauksissa ongelma yritetään ratkaista toiminta- ja työkykyä ylläpitävällä terapialla.

Tuoksuherkkyyden ehkäisy

Tuoksuyliherkkyyden estämiseen ei tunneta keinoja.