Yleistä

Eläkeikäisistä ainakin joka kolmas kaatuu vähintään kerran vuodessa, yli 80-vuotiaista joka toinen. Heistä puolet kaatuu vuoden aikana vielä uudestaan. Iän karttuessa kaatuilu lisääntyy. Usein kaatuminen tapahtuu kotona. Noin 10 % iäkkäiden kaatumisista johtaa vakavaan vammaan, esimerkiksi lonkkamurtumaan.

Kaatumisherkkyyteen vaikuttavat iän myötä heikkenevät lihasvoimat ja tasapaino. Näiden luonnollisten muutosten lisäksi on paljon muitakin tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa.

Kaatumisherkkyyttä voi selvittää UKK-instituutin kaatumisseulalla.

Iäkkään kaatumisen syitä

Tasapainon säilyminen edellyttää riittävää verenpainetta, sisäkorvan tasapainoelimen toimintaa, näkökykyä myös hämärässä, jalkapohjien tuntoaistia sekä lihastuntoa. Jos jokin näistä on vaurioitunut, kaatumisriski on olemassa. Ikääntyneen kaatumiseen on lukuisia syitä, joita on aina syytä selvittää, kun kaatuilu on toistuvaa. Tavallisia kaatumissyitä ovat kompastuminen ja liukastuminen, äkillinen matala verenpaine, kolmiolääkkeiden käyttö ja alkoholinkäyttö.

Ikääntyneillä verenpaineen säätely on nuoriin verrattuna hidastunut, ja usein sitä vielä jarruttavat verenpaine- ja sydänlääkkeet. Tällaisissa tapauksissa tasapainon heikkeneminen liittyy usein makuulta tai istualta seisomaan nousuun. Erityisesti yöllä nousu WC-käyntiä varten voi aiheuttaa äkillisen kaatumiseen johtavan verenpaineen laskun.

Yllättävän usein tasapainoa horjuttaa alkoholin tai kolmiolääkkeiden (esim. nukahtamislääke, vahva kipulääke, kipulaastarit) käyttö. Vaikka tasapaino-ongelmia ei aikaisemmalla alkoholinkäytöllä olisi ollutkaan, 65 vuotta täyttäneellä turvarajana pidetään enintään seitsemää annosta viikossa. Joskus turvaraja on vielä matalampi, kun sairaus on heikentänyt tasapainoelimiä (esim. diabeteksen hermovauriot, sydänsairaus).

Joihinkin sairauksiin tai niiden huonoon hoitotasapainoon liittyy kaatumisriski. Näitä ovat diabeteksen ja sydänsairauksien lisäksi osa muistisairauksista, aivoverenkiertohäiriöt, Parkinsonin tauti, epilepsia, tulehdussairaudet, anemia ja nestetasapainon häiriöt.

Kaatumisen syyn selvittelyssä on tärkeää selvittää kaatumisen ajankohta ja olosuhteet sekä mahdolliset samanaikaiset oireet (huimaus, rintakipu, muistikatko, pahoinvointi, tajuttomuus), äskettäin käytetyt lääkkeet (nitro, verenpainelääkkeet, keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet) sekä kauanko kaatumiseen johtanut tila kesti.

Aina kaatuiluun ei löydy muuta syytä kuin iän myötä heikentyneet elintoiminnot. Silloin päähuomio on kiinnitettävä kaatuilun aiheuttamien haittojen ehkäisyyn.

Iäkkään kaatumisen seuraukset

Joka toinen kaatuminen aiheuttaa ikääntyneelle jonkin vamman ja joka 20. kaatuminen luunmurtuman. Koska vanhan ihmisen reaktiot ovat yleensä nuorta hitaampia, normaalit suojaamisrefleksit eivät aina ehdi toimia. Kaatumisen seurauksena vähäisimpinä vammoina syntyy yleensä mustelmia. Jos kaatumisesta ei ole jäänyt muistikuvaa, "yllättäen" ilmaantuneet mustelmat voivat olla ainoa merkki kaatumisesta.

Vakavampia toiminnanvajeita syntyy, jos kaatuessa murtuu luita. Nuoremmat eläkeläiset ottavat liukastuessaan vastaan kädellä saaden herkästi rannemurtuman. Myös olkaluu saattaa helposti murtua (ks. Yläraajan vammat). Selkänikama voi murtua istualleen kaaduttaessa tai pudottaessa. Tällöin murtunut nikama näkyy tavallisessa röntgenkuvassa painuneena. Kivusta huolimatta liikkuminen onnistuu yleensä pian, ja murtuma luutuu lähes kivuttomaksi viikoissa (ks. Selän ja selkärangan vammat). Lantiorenkaan hiusmurtumat ovat myös tavallisia. Nekin paranevat kipuhoidolla ja kuntoutuksella.

Hyvin iäkkään kaatuessa tai pudotessa sängystä voi seurauksena olla reisiluun kaulan murtuma (lonkkamurtuma), jonka hoito on yleensä leikkaus ja kuntoutus. Reisiluun kaula murtuu alle 1 prosentilla kotona asuvista 75 vuotta täyttäneistä vuodessa, kun vastaava luku on yli 5 prosenttia tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Tämä kertoo, että haurastuminen suurentaa nopeasti merkittävien tapaturmien riskiä. Lonkkamurtuma onkin merkittävä laitoshoitoon joutumisen riskitekijä. Nykyään ikääntyneille lonkkamurtumapotilaille on tehostettu nopea hoitopolku, jotta toimintakyky ei ehtisi romahtaa.

Toistuvat kaatumiset voivat aiheuttaa kaatumisen pelkoa ja masentuneisuutta, mikä vähentää liikkumista entisestään ja heikentää elämänlaatua.

Milloin hoitoon?

Jos yksittäisen kaatumisen yhteydessä oireet tai kipu ovat välittömästi hyvin voimakkaat, tai jos henkilö vaikuttaa kaatumisen jälkeen kovin sairaalta (esim. sekavuus, puheen puuroutuminen, halvaus, korkea kuume), arvio terveydenhuollon yksikössä voi olla tarpeen päivystyksellisesti tai lähipäivinä.

Lääkärikäynti on tarpeen myös pään kolhimisen jälkeen, jos vointi alkaa heiketä pari viikkoa kaatumisesta esimerkiksi hitaasti kehittyvän kallonsisäisen verenvuodon takia.

Toistuvat vähäoireisetkin kaatumiset edellyttävät syiden selvittämistä. Jos syy on selkeästi ympäristöön liittyvä (liukkaus, epätasainen kulkualusta, huono valaistus), se tulee luonnollisesti korjata.

Lääkärin tutkimuksissa kiireettömällä vastaanotolla voidaan selvittää kaatuiluun johtavat sairaustilat sekä tarkistaa lääkitykset, jotka vaikuttavat kaatumistaipumukseen. Lääkärikäynnille on hyvä ottaa mukaan lista kaikista käytössä olevista lääkkeistä ja itsehoitovalmisteista sekä muutaman päivän ajalta aamuin illoin kirjatut verenpainearvot.

Ehkäisy

Kaatumisia voidaan ehkäistä monella tavalla ja samalla ylläpitää itsenäistä toimintakykyä. Kaatumisen pelkoa ei saa lietsoa. Tässä on kaatumisten ehkäisyyn useita tutkittuja vinkkejä, joiden noudattaminen kannattaisi aloittaa jo keski-iässä. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä. (ks. THL:n julkaisu Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy.)

• Ympäristön turvallisuuden parantaminen: liian paksut matot ja teräväkulmaiset piirongit pois, apuvälineet käyttöön (lonkkahousut, rollaattori tai kelkka, hyvät kengät, liukuesteet, turvateknologia, tukikaiteita, miehelle ns. sorsa yövirtsausta varten, asunnon valaistus ja sopivat näön apuvälineet)
• Alkoholinkäytön vähentäminen
• Hyvät ruokailutottumukset: monipuolinen ravitsemus, riittävä D-vitamiinin saanti (alle 70-vuotiaat 10 µg, yli 75-vuotiaat 20 µg päivässä) yhdistettynä kalsiumin saantiin (1 000 mg päivässä)
• Säännöllisen liikkumisen lisääminen: lihasvoimaharjoittelu, luuliikunta ja tasapainoharjoittelu säännölliseksi
  • Lihasvoimaharjoitteluun voi saada apua. Jos itsenäisen harjoittelun toteutus ei onnistu, kannattaa oman kunnan liikuntatoimesta tai seniori-infosta tiedustella maksuttomia ohjattuja ja jopa yksilöllisiä mahdollisuuksia. Tällöin liikunta voidaan suunnitella juuri kyseisen henkilön rajoitteet huomioiden.
  • Hyppiminen estää luukatoa (osteoporoosi) ja siten murtumia. Myös hölkkä ja kävely ovat hyvää luuliikuntaa.
  • Helppo ja tehokas tasapainoharjoite on yhdellä jalalla seisominen mahdollisimman kauan. Jos horjahdus tapahtuu heti, huoneen nurkassa seisten harjoitus onnistuu helpommin. Kun tämä alkaa sujua, tulee yhdellä jalalla seistessä piirtää sormella ilmaan samanaikaisesti numeroa kahdeksan. Tämän harjoituksen voi tehdä useita kertoja päivässä, esimerkiksi aina puhelun tai uutisten aikana.
• Lääkitys ja sairauksien hyvä hoito
  • Hyväkin lääkitys saattaa muuttua vuosien mittaan tarpeettomaksi tai huonoksi. Siksi kaatumisriskin suurentuessa on tarpeen tehdä säännöllisesti kokonaisarvio sairauksien hoidosta ja lääkityksistä.
  • Joskus lyhytaikaiseen tarpeeseen aloitetut unilääkkeet (bentsodiatsepiinit) ovat jääneet pitkäaikaiseen käyttöön, jolloin henkilö ei huomaa niihin kehittynyttä tottumista, mutta aivoissa ne saattavat kertyä haitallisesti. Samaa riskiä ei ole muissa pitkäaikaiskäyttöön tarkoitetuissa unta parantavissa lääkkeissä. Lääkeannoksen pienentäminen aiheuttaa vierotusoireina unettomuutta parin viikon ajan.
  • Kivunhoidossa on Suomessakin yleistynyt kipulaastareiden ja muiden vahvojen kipulääkkeiden käyttö, vaikka ne on tarkoitettu syöpäkivun hoitoon. Niiden käytön vähentäminen on tarpeen tilanteissa, joissa kaatumiset ovat iso haitta ja kivunhoitoon on vielä muita vaihtoehtoja.
  • Jotkin lääkkeet aiheuttavat huimausta käytön alussa, mutta tottumisen jälkeen ne ovat turvallisia (useat hermokipulääkkeet).
  • Sydänsairauksien oireiden hoitoon käytetyt nitrolääkitykset voivat altistaa kaatumiselle. Niiden lopettaminen voi olla mahdollista, jos fyysinen rasitus on selvästi vähentynyt, eikä oireita enää aikaisempaan tapaan esiinny. Asiasta tulee keskustella ja sopia hoitavan lääkärin kanssa.