Yleistä

Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleisin imukudossyöpä. Tautiin sairastuu Suomessa vuosittain yli 600 ihmistä. Sairastuneiden keski-ikä on yli 65 vuotta. Tauti on hieman yleisempi miehillä kuin naisilla.

Oireet

Tavallisin tutkimuksiin johtava oire on suurentunut imusolmuke esimerkiksi kaulalla, kainalossa tai nivusessa. Hieman yli puolella potilaista syöpä on levinnyt laajasti imusolmukkeisiin tai niiden ulkopuolelle sen toteamisvaiheessa. Tällöin voi esiintyä yleisoireita, kuten laihtumista, väsymystä, kuumeilua ja yöhikoilua. Oireet etenevät yleensä nopeasti viikkojen tai muutaman kuukauden kuluessa.

Sairauden tutkiminen

Tauti on nopeasti etenevä, joten tutkimukset järjestetään kiireellisinä. Diagnoosin tekemiseksi sairastuneesta imusolmukkeesta pitää ottaa näytepala mikroskooppista tutkimista varten. Viimeistään diagnoosin varmistuessa tehdään levinneisyystutkimukset, joihin kuuluvat ainakin koko vartalon tietokonekerroskuvaus (TT) sekä positroniemissiotomografiakuvaus (PET-TT).

Hoito

Ilman hoitoa suurisoluinen B-soluinen imukudossyöpä johtaa nopeasti kuolemaan. Tämän vuoksi hoito aloitetaan heti diagnoosin ja levinneisyyden selvittyä.

Hoito valitaan yksilöllisesti. Hoitona käytetään tavallisesti rituksimabi-vasta-ainehoidon ja solunsalpaajien yhdistelmää, johon liitetään suuriannoksinen kortisonilääke. Rituksimabin ja solunsalpaajien yhdistelmähoitoa annetaan tavallisesti kolmen viikon välein sairaalan osastolla tai poliklinikassa. Hoitokertoja on yleensä kuusi. Hoidolla pyritään pysyvään paranemiseen.

Sädehoitoa käytetään vain tarpeen mukaan. Hoitojen aiheuttamaa veren valkosolujen määrän vähentymistä saatetaan ehkäistä pistoksina annettavilla valkosolukasvutekijöillä. Jos hoitojen välissä ilmaantuu kuumetta, aloitetaan herkästi antibioottitiputukset sairaalassa, sillä solunsalpaajien aiheuttama valkosolujen väheneminen heikentää elimistön puolustuskykyä bakteereita vastaan.

Hoidon tehoa seurataan kolmen tai neljän solunsalpaajahoitojakson jälkeen sekä kaikkien suunniteltujen hoitojen päätyttyä TT- tai PET-TT-tutkimuksella.

Imukudossyövän hoitojen jälkeen potilaan vointia seurataan säännöllisesti syöpäsairauksien poliklinikassa kahdesta viiteen vuoden ajan. Mikäli suurisoluinen B-soluinen imusolmukesyöpä uusiutuu, tehdään tilannearvio, jonka perusteella suositellaan mahdollisesti sopivaa hoitoa.

Taudin uusiutuessa hoidon valintaan vaikuttaa uusiutumisen ajankohta sekä potilaan kunto ja muu terveydentila. Nopeassa, alle vuoden sisällä tapahtuvassa uusiutumisessa voidaan harkita CAR-T-soluterapiaa. Myöhäisemmässä uusiutumisessa voidaan harkita kantasolusiirtohoitoa tai bispesifisiä vasta-aineita.

Nykyhoitojen avulla 75 % alle 65-vuotiaista potilaista paranee. Vanhemmilla potilailla hoitotulokset ovat huonommat. Yli 65-vuotiaista paranee 46 %. Ennusteeseen vaikuttaa iän lisäksi myös taudin levinneisyys sen toteamisvaiheessa. Laajalle levinneessä ja suuren uusiutumisriskin taudissakin hieman yli puolet sairastuneista on elossa kolmen vuoden kuluttua taudin toteamisesta.

Ehkäisy

Sairauteen ei tunneta ehkäisyä.