Yleistä

Karvasoluleukemian nimi johtuu tautisolujen erityisestä ulkonäöstä mikroskoopilla katsottuna. Sairaiden imusolujen ulkoreunan repaleiset ulokkeet muistuttavat karvoja.

Harvinaiseen karvasoluleukemiaan sairastuu vuosittain 10–20 suomalaista. Sairastuneiden keski-ikä on noin 50–55 vuotta. Karvasoluleukemia on yleisempi miehillä kuin naisilla.

Karvasoluleukemia on imusolujen, B-lymfosyyttien, syöpäsairaus, jossa tautisoluja on yleensä luuytimessä, pernassa ja veressä. Tauti on tavallisesti hitaasti etenevä ja hyväennusteinen. Erään raportin mukaan yli 90 % karvasoluleukemiaa sairastavista potilaista elää vähintään yhdeksän vuotta taudin toteamisen jälkeen.

Karvasoluleukemian oireet

Karvasoluleukemia todetaan usein oireettomassa vaiheessa, kun muun syyn vuoksi otetuissa verikokeissa huomataan poikkeavat verisoluarvot ja päädytään tekemään lisäselvittelyjä.

Karvasoluleukemiasta johtuva anemia voi aiheuttaa väsymystä. Monilla potilailla perna on selvästi suurentunut, ja osalla potilaista esiintyy siksi painontunnetta ylävatsalla. Imusolmukkeiden suureneminen on paljon harvinaisempaa. Karvasoluleukemia heikentää elimistön puolustusta, ja siksi potilailla voi olla harvinaisempienkin mikrobien eli pieneliöiden aiheuttamia sairauksia.

Karvasoluleukemian toteaminen

Karvasoluleukemian jäljille päästään useimmiten anemian, trombosytopenian (verihiutaleiden vähäisen määrän) ja valkosolujen vähäisen määrän vuoksi tehdyissä tutkimuksissa. Verikokeiden lisäksi otetaan luuydinnäyte ja tehdään vatsan ultraäänitutkimus tai tietokonekerroskuvaus. Karvasoluleukemiassa luuytimeen kertyy sidekudosta, minkä vuoksi imunäytteen saaminen luuytimestä voi olla vaikeaa. Tällöin riittää, että luuytimestä otetaan biopsia eli koepala.

Karvasoluleukemian hoito

Karvasoluleukemia voi olla oireeton jopa useita vuosia diagnoosin varmentumisen jälkeen. Oireetonta tautia seurataan ilman hoitoja. Karvasoluleukemiapotilaalle suositellaan lääkehoitoa, jos tautiin liittyvät tulehdustaipumus, huomattavan suuri perna tai huomattavan alhaiset veriarvot. Hoitona käytetään nykyään useimmiten kladribiini-nimistä solunsalpaajaa suoneen tai ihon alle annettuna 5–7 peräkkäisenä päivänä. Verisoluarvot saattavat pienentyä hoidon jälkeen, mutta alkavat korjaantua muutaman viikon kuluttua. Hoidolla on saavutettu erinomaisia tuloksia, sillä veriarvot saadaan normaaleiksi ja perna pienenemään 75–95 %:lla potilaista. Tavallista onkin, että yhden hoitokerran jälkeen potilas on oireeton ja tautia voidaan seurata taas useita vuosia ennen uuden hoidon tarvetta.

Tauti uusiutuu osalla potilaista ajan myötä. Tavallisesti tähän kuluu useita vuosia. Taudin uusiessa hoitona voidaan käyttää uudestaan kladribiinia tai pentostatiinia, joiden lisäksi hoitoon voidaan harkinnan mukaan liittää myös rituksimabi. Myös muita lääkevaihtoehtoja saatetaan harkita.

Pienellä osalla potilaista on karvasoluleukemian variantti eli muunnos, jossa yllä mainitut hoidot tehoavat huonommin kuin taudin tavallisessa muodossa.

Ehkäisy

Sairauteen ei tunneta ehkäisyä.