Raskauden suunnittelu

Kroonista munuaissairautta potevien olisi hyvä käydä neuvonnassa ennen raskautta. Raskautta suunnittelevalta on tärkeää tutkia munuaisten toiminta, valkuaisen määrä virtsassa sekä verenpaine. Eräisiin kroonisiin munuaissairauksiin, kuten lupusnefropatiaan, membranoottiseen glomerulonefriittiin sekä polyarteritis nodosaan tai sklerodermaan liittyviin munuaismuutoksiin liittyy raskauden aikana suuri munuaisen vajaatoiminnan vaara, minkä vuoksi näitä tauteja sairastaville voidaan suositella jopa raskaaksi tulemisen välttämistä. Seerumin kreatiniinipitoisuutta yli 175 µmol/l pidetään yleensä aina raskauden esteenä.

Kroonisen munuaissairauden vaikutus raskauteen

Raskaus voi huonontaa kroonista munuaistautia sairastavan tilannetta. Proteiinin eritys tavallisesti kaksinkertaistuu raskauden aikana, mutta jos se on ainoa munuaissairauden löydös, on raskauden ennuste varsin hyvä. Jo kohtalaiseenkin munuaisten vajaatoimintaan liittyy raskauden aikana verenpaineen kohoamisen ja pre-eklampsian vaara. Nämä puolestaan voivat johtaa istukan toiminnan heikkenemiseen, sikiön kasvun hidastumiseen ja ennenaikaiseen synnytykseen.

Raskaudenaikaisen seurannan tulee olla hyvin tiivistä ja tapahtua aiheeseen erityisesti perehtyneissä sairaaloissa. Munuaispotilaan verenpainetaudin lääkitys on raskauden aikana samanlainen kuin muillakin raskaana olevilla.

Raskauden aikana oireeton bakteerivirtsaisuus hoidetaan mikrobilääkityksellä. Kuumeinen munuaistulehdus (pyelonefriitti) hoidetaan aina sairaalassa.

Raskaus munuaisensiirron jälkeen

Raskauden ennusteeseen vaikuttaa munuaisensiirtoon johtanut tauti. Pelkässä munuaissairaudessa ennuste on paras, mutta yleissairauksissa, kuten diabeteksessa, ennusteeseen vaikuttaa sairauden kokonaistilanne. Yleensä raskautta suositellaan vasta 1–2 vuotta siirron jälkeen ja kun munuaisen toiminta on normaalia ja verenpaine on normaali. Lisäksi hyljinnänestolääkityksen pitää olla hyvin hallinnassa. Tarkassa seurannassa raskaudet onnistuvat hyvin, kun nämä edellytykset täyttyvät.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).