Käypä hoito -suositus Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret)

  • Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
  • Patientinformation på svenska (käännettävänä)

Yleistä

Kehityksellinen kielihäiriö on elinikäinen neurokehityksellinen häiriö, jossa kielellinen toimintakyky ei kehity iänmukaisesti. Vaikeuksia on kielellisessä ilmaisussa, kuullun ja luetun ymmärtämisessä tai molemmissa.

Häiriötä on aiemmin kutsuttu dysfasiaksi ja kielelliseksi erityisvaikeudeksi.

Kehityksellinen kielihäiriö ei johdu neurologisesta vammasta tai sairaudesta, aistitoimintojen poikkeavuudesta, tunne-elämän ongelmista, kasvuympäristön puutteista eikä kaksi- tai monikielisestä kasvuympäristöstä. Sen aiheuttaa lapsen geeniperimä.

Lapsen kasvuympäristössä voidaan vähentää kielihäiriön aiheuttamaa haittaa käyttämällä arjen tilanteissa (kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja toisen asteen opinnoissa) kuullun puheen, ohjeiden ja opetusmateriaalin rinnalla runsaasti visuaalista tukea (kuvat, eleet, tukiviittomat, pikapiirtäminen, opetusvideot).

Milloin tutkimuksiin?

Huoli lapsen kielellisen toimintakyvyn kehityksestä voi herätä kotona, neuvolassa, varhaiskasvatuksessa tai koulussa. Huoleen on tärkeää suhtautua vakavasti.

Kuulon normaalius on tärkeä varmistaa kielihäiriöepäilyn herättyä, samoin lähi- ja kaukonäön normaalius.

Lapsi ohjataan puheterapeutin arvioon tarvittaessa jo 2–2,5 vuoden ikäisenä, vaikka kehityksellinen kielihäiriö voidaan todeta luotettavimmin noin 4–6 vuoden iässä. Arvio on moniammatillinen, ja siihen kuuluvat se lääkärin, puheterapeutin ja psykologin tai neuropsykologin tutkimukset.

Tutkimuksissa arvioidaan lapsen vuorovaikutusta, leikkiä, toimintaa arjen tilanteissa, sanavarastoa, lausemuotoilua, kerrontaa, kuullun ja luetun ymmärtämistä, sanojen ja lauseiden toistamista, kielellistä muistia ja kielellistä ja näönvaraista päättelykykyä.

Vanhempien haastattelu sekä varhaiskasvatuksen ja koulun palautteet ovat tärkeitä.

Kielihäiriöisen lapsen tutkimuksissa arvioidaan aina myös näönvaraista hahmottamista, motoriikkaa, tarkkaavuutta, toiminnanohjausta, tunteiden ilmaisua ja tunne-elämän hallintaa.

Monikielisessä ympäristössä kasvavan lapsen kielellistä toimintakykyä arvioidaan mahdollisuuksien mukaan kaikilla lapsen päivittäin käyttämillä kielillä. Kielihäiriön ilmiasu voi vaihdella keskimääräisen kielikohtaisen altistumismäärän mukaan.

Ks. myös kuva Kielenkehityksen viiveen selvittely Kielenkehityksen viiveen selvittely.

Miten kehityksellinen kielihäiriö ilmenee?

Lapsen sanavarasto kasvaa useimmiten hitaasti, lausepuhe voi kehittyä tavallista myöhemmin, ja puhe voi olla pitkään epäselvää. Sanojen löytäminen ja asioista kertominen voi olla vaikeaa, taivutuspäätteet puuttua tai olla virheellisiä.

Kuullun puheen ymmärtämisvaikeutta on usein hankala huomata arjen tilanteissa, koska pikkulapselle ja leikki-ikäiselle puhutut asiat ovat hyvin usein puhumisen aikana näkyvissä lähiympäristössä. Kielihäiriöinen lapsi voi sen vuoksi pystyä toimimaan kotona suunnilleen iänmukaisesti. Sujuva kommunikointi kotona ei kerro siitä, miten lapsi pärjää varhaiskasvatuksessa tai koulussa.

Ymmärtämisvaikeus voi ilmetä myös keskittymättömyytenä, levottomuutena, vetäytymisenä, passiivisuutena tai käytösoireina.

Koulussa opetuskieli on arkikieltä käsitteellisempää, joten vaikeudet korostuvat usein kouluiässä.

Uusien sanojen, käsitteiden ja kokonaisuuksien oppiminen edellyttää yleensä selvästi keskimääräistä runsaampia toistoja pitkällä aikavälillä; myös visuaalinen tuki (kuvat ja pikapiirtäminen) auttaa niiden oppimista.

Luetun ymmärtämisessä, kirjoittamisessa, sanallisissa matematiikan tehtävissä, kuullun ja luetun muistamisessa, kerronnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa voi olla vaikeuksia.

Kehityksellisen kielihäiriön ilmiasu muuttuu lapsen kasvaessa. Puhe yleensä selkiytyy, mutta uusien sanojen ja käsitteiden oppimisen, pitkien lauseiden ymmärtämisen, kerronnan, lukemisen ja/tai kirjoittamisen vaikeudet voivat jatkua kouluikään, nuoruuteen ja aikuisuuteen.

Kehityksellinen kielihäiriö on oppimisvaikeuksien riskitekijä. Kuvan antama tuki ja sanojen merkityksen tarkistaminen tarvittaessa auttavat ymmärtämistä ja oppimista.

Taustalla geeniperimä

Kehityksellisen kielihäiriön aiheuttaa lapsen geeniperimä. Lapsen ja nuoren kasvu- ja toimintaympäristö voi kuitenkin vaikuttaa paljon siihen, miten kielihäiriöisyys haittaa toimintaa ja oppimista.

Runsas visuaalinen tuki (kuvat, eleet, tukiviittomat, pikapiirtäminen, opetusvideot) auttavat kielihäiriöistä lasta ja nuorta ymmärtämään ja oppimaan sekä uusia sanoja ja käsitteitä että laajempia kokonaisuuksia paremmin, parhaimmillaan iänmukaisesti.

Visuaalinen tuki auttaa myös kielihäiriöistä aikuista työelämässä.

Runsas ruutuaika (kännykkä, televisio, tabletti, älykello, tietokone ja pelikonsolit), niukka tai laadultaan heikko kielellinen vuorovaikutus ja päivittäinen melu voivat sekä haitata kielellisen toimintakyvyn kehittymistä että lisätä kielihäiriön aiheuttamaa haittaa.

Kehityksellisen kielihäiriön kanssa voi esiintyä samanaikaisesti motorista kömpelyyttä, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksia, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, tunne-elämän tai käyttäytymisen ongelmia tai autismikirjon häiriö.

Varhainen tunnistaminen, arjen tukitoimet (kuvan tuki, eleet, pikapiirtäminen) ja oikea-aikainen kuntoutus ehkäisevät ja vähentävät oppimisen, käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen ongelmia.

Tukitoimet aloitetaan heti

Arjen tukitoimet aloitetaan heti, kun kielellinen vaikeus on todettu; diagnoosin varmistumista ei tarvitse odottaa.

Hoito perustuu toimintakyvyn tukemiseen arjessa, vanhempien ohjaukseen, varhaiskasvatuksen ja koulun tukitoimiin sekä yksilöllisen tarpeen mukaiseen kuntoutukseen.

Hoito- ja kuntoutussuunnitelma

Lapselle laaditaan yhdessä huoltajien kanssa kuntoutussuunnitelma, jonka tavoitteet ovat selkeitä ja konkreettisia, lapsen arjen toimintakyvyssä näkyviä.

Kuntoutussuunnitelmassa huomioidaan lapsen vahvuudet, vaikeudet, kiinnostuksen kohteet sekä perheen tarpeet, toiveet ja voimavarat.

Kuntoutussuunnitelma on suositeltavaa liittää oppimisen tuen asiakirjoihin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja koulussa (tähän tarvitaan vanhemman tai huoltajan lupa).

AAC-keinot (kuvat, pikapiirtäminen, eleet ja tukiviittomat)

Puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen käyttö aloitetaan, jos ymmärtämisen ja/tai ilmaisun vaikeudet haittaavat vuorovaikutusta tai uusien sanojen, käsitteiden ja kokonaisuuksien oppimista.

Ruutuajan rajoittaminen

Aikuisten on tärkeä rajata lapsen ruutuaikaa. On suositeltavaa, että 2–5-vuotiaat ovat ruudun äärellä vain yhdessä vanhemman kanssa. Ruudulla pelattaessa pelikielen on tärkeä olla kodin arjessa lapsen kanssa käytetty kieli.

Vanhempien ruutuajan on todettu vaikuttavan lapsen ruutuaikaan, joten myös vanhempien kannattaa rajoittaa omaa ruutuaikaansa lapsen ollessa läsnä.

Miten tuen arjessa lapsen puheen kehittymistä?

Kuntoutus

Puheterapia Puheterapia kehityksellisessä kielihäiriössä on keskeinen kuntoutusmuoto Kuntoutus, jonka tavoitteena on vahvistaa puhumista ja kielellistä ilmaisua, kielellistä ymmärtämistä, sanavarastoa, kielioppirakenteiden hallintaa, kerrontaa ja vuorovaikutusta. Puheterapian määrä, toteutustapa ja kesto suunnitellaan yksilöllisesti. Kuntoutus voidaan järjestää yksilö- tai ryhmäkäynteinä tai etäyhteydessä.

Vanhemman säännöllinen osallistuminen terapiakäynneille on tärkeää, jotta harjoitellut taidot yleistyvät arjen toimintakykyyn.

Toimintaterapiaa voidaan suositella, jos lapsella on huomattavia motoriikan, toiminnanohjauksen, hahmottamisen tai leikkitaitojen vaikeuksia ja jos moniammatillinen työryhmä arvioi, että toimintaterapiasta on odotettavissa hyötyä.

Neuropsykologista kuntoutusta voidaan suositella, jos lapsella tai nuorella on koulun riittävistä tukitoimista huolimatta vaikeita oppimisen, tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen tai vuorovaikutuksen ongelmia, ja jos moniammatillinen työryhmä arvioi, että kuntoutuksesta on odotettavissa hyötyä.

Kuntoutukseen voi kuulua myös kommunikoinnin apuvälineitä (kuvatauluja, kuvakansio tai niiden mobiilisovelluksia), kuntoutusohjausta ja Kelan järjestämää sopeutumisvalmennusta kielihäiriöisille lapsille perheineen.

Seuranta

Hoidosta vastaava taho (hyvinvointialueen perustaso tai erikoissairaanhoito) seuraa lapsen toimintakyvyn kehittymistä ja päivittää kuntoutussuunnitelman tarvittaessa. Seuranta-arvioissa hyödynnetään kuntouttajien, vanhempien, varhaiskasvatuksen ja koulun ajankohtaisia palautteita.

Kouluiässä seuranta jatkuu kouluterveydenhuollossa ja tarvittaessa (kielihäiriön vaikeusasteen mukaan) erikoissairaanhoidossa.

Tuen jatkuvuus on varmistettava varhaiskasvatuksesta kouluun, peruskoulusta toiselle asteelle ja myöhemmin opintoihin ja työelämään siirryttäessä. Peruskoulun loppuvaiheessa arvioidaan kielihäiriön vaikutusta jatko-opintoihin ja tarvittaviin tukitoimiin.

Ks. Käypä hoito -lisätietoartikkelit:

Kehityksellinen kielihäiriön yleisyys

Kehityksellistä kielihäiriötä on noin 7 prosentilla lapsista, nuorista ja aikuisista.

Potilaiden osallisuus

Potilaiden ja huoltajien näkökulmia on huomioitu suosituksessa potilasjärjestön keväällä 2024 tekemän kyselyn avulla.

Lisätietoa aiheesta

  • Suomen Kielipolku SLI ry:n tavoitteena on tukea henkilöitä, joilla on kehityksellinen kielihäiriö sekä heidän läheisiään ja perheitä.
  • Papunet tarjoaa tietoa, materiaaleja ja työkaluja vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin tueksi.
  • Oppimisen tuen keskus Valteri : tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin
  • Terveyskylä: Lapsen puheen- ja kielenkehityksen tukeminen arjessa
  • Kela: kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvä kuntoutus

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Tekijät

Potilasversion tekstin ovat Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret) pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, foniatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri, LT Marja Asikainen ja kokoavat kirjoittaja, FL, erikoispuheterapeutti Leena Ervast Pirkanmaan hyvinvointialueelta ja TAYS:sta sekä LT, neurologian dosentti, neurologian erikoislääkäri, Käypä hoito -toimittaja, tutkija Krista Nuotio Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista ja HUS:sta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.