Etusivu » Mikä on maallikon tavallisin väärinkäsitys riskistä?

Mikä on maallikon tavallisin väärinkäsitys riskistä?

Arsenikista öljyyn - 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä
15.6.2020
Jouko Tuomisto

Kyky aiheuttaa haittoja ei vielä tarkoita, että haittoja syntyy. Palava kynttilä ei tarkoita, että poltat sormesi. Riskin arviointi seisoo kolmella jalalla, haittaominaisuuden lisäksi tarvitaan tieto altistuksesta ja annoksen ja haitan keskinäisestä riippuvuudesta.

Maallikkoja taitaa olla niin monenlaisia, että vastausta otsikon kysymykseen on vaarallista lähteä arvailemaan. Veikkaukseni on kuitenkin, että tavallisin erehdys on vaaran tunnistuksen ja riskin arvioinnin sekoittaminen keskenään. Kyse on samanlaisesta erosta kuin Villen joutumisessa käräjille viinankeitosta, kun kartanolta oli löytynyt viinapannu. Vallesmannin mielestä asia oli ilmeinen, kun kerran löytyi pelit ja vehkeet. Ville puolustautui vastasyytöksellä, että hän syyttää vallesmannia väkisinmakaamisesta, kun kerran löytyy pelit ja vehkeet. Syytteet hylättiin tuomarin naurun säestyksellä.

Vaaran tunnistus

Riskinarvioinnin ensimmäinen vaihe on vaaran tunnistus (engl. hazard identification). Tällä tarkoitetaan sen ominaisuuden määrittämistä, josta terveysvaaraa voisi todennäköisimmin aiheutua. Tyypillisiä vaaraominaisuuksia ovat kyky aiheuttaa syöpää, kyky aiheuttaa epämuodostumia, kyky aiheuttaa maksavaurioita, kyky aiheuttaa munuaisvaurioita, kyky aiheuttaa hermoston vaurioita. Sellaisia ovat myös pippurisumutteen kyky aiheuttaa silmävaurioita ja suolan kyky nostaa verenpainetta.

Vaaraominaisuus voi paljastua monilla eri tavoilla, myrkytysonnettomuuksista, eläinkokeista, solukokeista, jopa aineiden sukulaisuuden perusteella ns. rakenne-aktiivisuusanalyysillä tietokonetta käyttäen. Vaaraominaisuudella on kaksi tyypillistä piirrettä, se on aineen ominaisuus, ja se on puhtaasti laadullinen ominaisuus. Vaikutuksen todennäköisyyttä ei tässä analyysin vaiheessa vielä arvioida. Lipeän eli natriumhydroksidin vaaraominaisuus on syövyttävyys, se on aineen emäksisyyteen perustuva ominaisuus. Jos natriumhydroksidia sisältävää pesuainetta juo väkevänä liuoksena, se voi syövyttää ruokatorven piloille. Siitä ei kuitenkaan voi tehdä mitään päätelmiä astioissa tiskaamisen jälkeen olevien natriumhydroksidijäämien vaarallisuudesta lautasten ja lasien käyttäjille.

Miksi vaaraominaisuus ei riitä riskin mitaksi?

Ehkä tavallisin vaaraominaisuus, josta kuvitellaan pelkän mahdollisuudenkin riittävän pelkäämisen syyksi, on syöpää aiheuttava kyky. Monet tutkijatkin ovat ajatelleet, että pieninkään syövän mahdollisuus ei ole hyväksyttävä, ja siksi kaikki syöpää aiheuttavat aineet pitäisi kieltää.

Amerikkalainen biokemisti Bruce Ames, joka itse kirjoitti 1970-luvulla, että yksikin (karsinogeeni)molekyyli voi aiheuttaa syövän, tuli myöhemmin siihen tulokseen, että nykyisten koeohjeiden mukaan testattuna yli puolet synteettisistä aineista voidaan todeta syöpää aiheuttaviksi, samoin lähes joka toinen luonnon aine. Siten joutuisimme hylkäämään noin puolet kaikista olemassa olevista aineista, jos haluaisimme kieltää kaikki teoriassa syöpää aiheuttavat aineet. Siinä menisivät mm. useimmat käyttämämme kasvit, jotka sisältävät monia syöpää aiheuttavia luonnonaineita.

Samoin kuolema voidaan aiheuttaa kaikilla aineilla jollakin annoksella. Tämän kyvyn voimakkuus tosin vaihtelee niin paljon, että esimerkiksi torjunta-aineissa on sellaisia, joiden tappava annos eläinkokeessa on yksi milligramma eläimen painokiloa kohti, ja toisaalta sellaisia, joilla se on yli viisi grammaa kiloa kohti, eli ero on yli 5 000-kertainen. Jos mennään luonnon aineisiin, tappava annos rotalle vaihtelee 0,01 mikrogrammasta (0,000 000 01 grammasta) botulinustoksiinia 10 grammaan etyylialkoholia, eli ero on miljardikertainen. Mutta kuten Paracelsus sanoi 1500-luvulla, kaikki on myrkyllistä, myrkyttömyys seuraa vain annoksesta (ks. «Mitä tarkoittaa ”määrä tekee myrkyn”?»1); niinpä alkoholi tappaa tuhansia kertoja useampia ihmisiä kuin botulinustoksiini.

Riskin mittaaminen

Vaara on laadullinen ominaisuus, riski on määrällinen ominaisuus. Riski perustuu siihen vaaraan, joka vaaran tunnistuksessa on saatu selville, mutta sen lisäksi riskiin vaikuttaa kaksi muuta asiaa, altistuksen tai annoksen suuruus, sekä aineelle ominainen myrkyllisyyden riippuvaisuus annoksesta. Kun nämä kolme asiaa pannaan yhteen, vaaraominaisuus, esimerkiksi kyky aiheuttaa syöpää, annos, jolle ihminen voi altistua, ja tieto siitä, millä annoksella syöpää voi aiheutua, meillä on palaset koossa sen arvioimiseksi, mikä on riski. Riski on siis se todennäköisyys, jolla syöpä ihan oikeasti voisi syntyä.

Riski arvioidaan usein elinikäisenä todennäköisyytenä. Jos syövän riski aineen takia on yksi sadasta, eli yksi prosentti, se tarkoittaisi, että joka sadas ihminen saisi syövän, jos altistuisi lasketulle annokselle ainetta joka päivä koko elämänsä ajan. Tämä on erittäin suuri riski. Jos koko Suomen kansa altistuisi koko ajan tälle määrälle, siitä seuraisi noin 500 syöpää vuodessa. Ultraviolettivalon aiheuttamia melanoomia on jonkin verran tätä enemmän. Vaikka riski on suuri, seurauksena on kuitenkin vain murto-osa syövistä, joita tällä hetkellä on Suomessa yli 30 000 vuodessa.

Amerikkalaiset Curtis Travis ja Holly Hattemer-Frey ovat arvioineet, että jos kuoleman riski tai muu vakava riski on vähintään yksi tuhannesta, yhteiskunta on aina pyrkinyt tekemään sille jotakin. Tämä näyttäisi pätevän, olipa kysymys liikenneonnettomuuksista, työhön liittyvistä kuolemista tai vakavista onnettomuuksista, myrkytyksistä, tai syövistä. Tämänsuuruinen riski on niin suuri, että terveyskeskuslääkäri näkee sen toteutuvan muutaman kerran uransa aikana. Suomessa tämä tarkoittaisi noin 50 kuolemantapausta tai syöpää tai muuta vakavaa seurausta vuodessa.

Sen sijaan Traviksen ja Hattemer-Freyn mukaan yhteiskunnassa on monia riskejä, joiden suuruus on noin yksi kymmenestätuhannesta, ja joille ei ole kovin aktiivisesti yritettykään tehdä mitään. Tämä tarkoittaisi Suomessa noin viisi tapausta vuodessa. Siten ilmeisesti ihmisten luontainen herkkyysraja toimenpiteille on jossakin välillä yksi tuhannesta – yksi kymmenestätuhannesta.

Kemikaaliriskien torjunnassa riskejä hallinnoidaan paljon herkemmin. Esimerkiksi juomaveden myrkyllisten aineiden raja-arvoja asetettaessa Maailman terveysjärjestö WHO pitää rajana useimmiten yhtä syöpää sadantuhannen väestössä sen elinaikana, Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA on joissakin tapauksissa käyttänyt rajana yksi miljoonasta. Nämä ovat erittäin pieniä riskejä, yksi miljoonasta tarkoittaisi, että Suomessa tulisi yksi syöpä noin 20 vuodessa, vaikka koko kansa altistuisi koko ikänsä suurimmalle sallitulle määrälle säädeltyä ainetta.

Tämä kappale pyrkii vastaamaan yhteen yleiseen väärinkäsitykseen, eli vaaraominaisuuden ja riskin sekoittamiseen keskenään. Vaaraominaisuus on vain riskinarvioinnin välivaihe, syöpää aiheuttava kemikaali ei aiheuta syöpäriskiä, ellei tarpeeksi suurille määrille altistuta, eikä tippa tapa, mutta sitä tärkeämpää on huolehtia, että tippoja ei ole liian paljon ja liian suuria.