Persoonallisuuspiirreajatus vie helposti harhaan silloin, kun mietimme, voimmeko vaikuttaa omaan toimintaamme. Jos olen hyvin ulospäin suuntautunut ihminen, minun on tietysti huomattavasti muita helpompaa aloittaa keskustelu tuntemattomien kanssa ja tutustua ihmisiin. Entä jos en ole? Onko mitään tehtävissä? Usein erilaiset kategoriat – persoonallisuuspiirreluokittelut tai psykiatriset diagnoosit – kahlitsevat hyvien ideoiden keksimistä: olen sellainen ja sellainen enkä siitä tule muuttumaan. Ideoita ja energiaa tilanteen muuttamiseen – silloin kun sitä haluamme – löytyy kun tarkastelemme asioita toiminnan kautta. Esimerkiksi mitä tarkoittaa, että olen sisäänpäin suuntautunut? Käytännössä en ala keskustella vieraiden tai puolituttujen kanssa. Tai yhteyden pitäminen muihin ihmisiin ei tunnu niin tärkeältä tai siinä on jokin vaikeus. Haluanko muuttaa toimintaani? Tuntuuko se minusta tärkeältä tai hyödylliseltä? Kysymys on taidosta, jota en ole harjoitellut ja johon liittyy yleensä koko joukko erilaisia ajatuksia siitä, miksi uuden taidon oppiminen ei ole mahdollista. On selvää, ettei persoonallisuuteen liitettyjen taitojen oppiminen ole aivan helppoa, mutta pienin askelin se on mahdollista.
Mitä tulee taas asioiden huomaamisen suhteen, voin tehdä erilaisia rentoutumis- tai meditaatioharjoituksia. Niiden tekemisestä on paljon hyötyä myös seuraavan asian eli intuition kehittämisessä.
Intuitio ja onnellisuus
Meillä kaikilla on vaistonvaraisia aavistuksia esimerkiksi siitä, voiko johonkin ihmiseen luottaa. Wiseman (2003) kertoo esimerkiksi naisesta, joka koki olevansa erittäin huono-onninen etenkin ihmissuhteissaan. Nainen oli hiljattain lopettanut hyvin onnettoman suhteen. Kun Wiseman oli kysynyt naiselta, sanoiko hänen vaistonsa jotain ennen suhteen alkamista, naisen vastasi, ettei hänen vaistonsa ollut sanonut mitään. Se oli huutanut, että hänen pitäisi pysyä erossa siitä kaverista. Nainen ei kuitenkaan ollut luottanut sisäiseen ääneensä vaan oli päättänyt jatkaa suhdetta.
Rentoutus- ja meditaatioharjoitusten on todettu lisäävän ihmisten tietoisuutta omista intuitiivisista ajatuksistaan. Mistä intuitiiviset ajatukset sitten tulevat? Ihmissuhteissa olemme elämämme aikana oppineet huomaamaan luotettavuuden tai epäluotettavuuden merkkejä, joista emme kuitenkaan aina ole täysin tietoisia, vaan meillä on vain jonkinlaisia aavistuksia.
Jotain siitä, miten kaikki toimintamme ei aina ole täysin tietoista, kertoo seuraava psykologinen tutkimus. Koehenkilöille näytettiin paperille piirrettyjä erilaisia abstrakteja kuvioita. Sen jälkeen heille näytettiin toinen paperi, jossa oli joitain samoja ja joitain uusia kuvioita. Koehenkilöiden oli vaikea sanoa, mitkä kuvioista he olivat nähneet aiemmin. Seuraavassa vaiheessa koehenkilöille näytettiin taas joitain uusia ja joitain aiemmin nähtyjä kuvioita ja heitä pyydettiin kertomaan, mistä kuvioista he pitivät eniten. Valtaosa valituista kuvioista oli sellaisia, joita koehenkilöt olivat nähneet kokeen ensimmäisessä vaiheessa. Tosin kukaan koehenkilöistä ei yhdistänyt mieltymyksiään siihen, että he olivat nähneet kuviot aiemmin, vaan perustelivat valintojaan erilaisilla esteettisillä syillä (Moreland, Zajonc, 1982). Myös yksi mainonnan lähtökohdista on, että tuotteen esillä oleminen lisää sen kysyntää.
Olemme tietenkin erilaisia siinä, miten intuitiivisia olemme asioiden suhteen. Silloin kun toimimme toisin kuin sisäinen äänemme sanoo – kuten Wisemanin haastattelema nainen – syynä on se, että emme luota siihen, että asiat tulevaisuudessa voisivat olla hyvin. Jätämme vaistonvaraiset ajatukset huomioimatta, koska pelkäämme, ettei uusia mahdollisuuksia tule.
Positiiviset odotukset ja onnellisuus
Wisemanin tutkimuksen hyväonniset ihmiset odottivat epäonnisia selvästi enemmän asioiden olevan hyvin tulevaisuudessa – niin lottovoittojen kuin muidenkin asioiden suhteen. Positiivisten odotusten merkityksestä puhutaan muuallakin tässä kirjassa, koska se on hyvin keskeinen asia ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta. Psykologi Martin Seligman (1990) tutki aikoinaan optimismia ja pessimismiä opittuina psyykkisinä toimintatapoina. Optimismi ja pessimismi mielletään usein pysyviksi ominaisuuksiksi. Kysymys on kuitenkin nimenomaan opituista toimintatavoista, jolloin myös niiden muuttaminen on mahdollista. Se ei usein kuitenkaan ole helppoa.
Pessimismi on rakentunut usein hyvin pitkän ajan kuluessa ja voi tuntua ainoalta ymmärrettävältä suhtautumistavalta. Se onkin hyvin ymmärrettävä tapa suhtautua maailmaan. Sen psykologinen ydin on siinä, että se suojelee meitä pettymyksiltä. Jos suhtaudumme asioihin pessimistisesti, meillä on yleensä siihen hyvät syyt. Pessimismin suurin ongelma on siinä, että se on erittäin hyvin toimiva itseään toteuttava ennuste. Kun mistään ei kuitenkaan tule mitään, en lähde edes kokeilemaan. Pessimismin ja optimismin tai myös hyvä- ja epäonnisuuden suhteen keskeinen kysymys on se, miten suhtaudun väistämättä eteen tuleviin epäonnistumisiin.
