Huumetestaus voidaan karkeasti jakaa kahteen muotoon: terveydenhoidolliseen ja valvonnalliseen. Kaiken huumetestauksen, niin terveydenhoitoon kuin valvontaan liittyvän, tavoitteena on terveyden edistäminen. Testaukseen kuuluu myös valmius ohjata positiivisen näytteen antanut hoitoon.

Terveydenhoidollinen testaus on osa potilaan hoitoa ja siitä päätetään yhteistyössä potilaan kanssa ja se tehdään hänen luvallaan. Terveydenhoidollisen huumetestauksen syynä voi olla esimerkiksi päihteiden ongelmakäytön tunnistaminen ja hoidon seuranta. Sen avulla voidaan myös pohtia johtuvatko oireet päihteiden käytöstä, psykiatrisesta häiriöstä, myrkytyksestä tai sairauksista. Testauksen toteuttaminen ja tuloksen merkitys sovitaan potilaan kanssa etukäteen ja periaatteet kirjataan hoitosuunnitelmaan.

Päivystyksellisissä tilanteissa, joissa potilaan hengen ja terveyden turvaamiseksi tarvitaan tieto esimerkiksi tajunnantilaltaan alentuneen tai sekavan potilaan mahdollisesta huumeiden käytöstä testi voidaan tehdä, vaikka potilaalta ei olisi mahdollista saada suostumusta.

Valvonnallisen huumetestauksen tuloksesta voi tulla tutkittavalle oikeudellisia, taloudellisia, sosiaalisia tai muita oikeusturvaan liittyviä seurauksia.

Valvonnallisista syistä voidaan tehdä huumetestejä oikeuslääketieteellisiä selvityksiä varten, kuten rikosten, huumaantuneena ajamisen tai kuolinsyyn selvittelyssä, sekä huumausaineiden käytön selvitystä varten vankien, työnhakijoiden, työntekijöiden, oppilaitosten oppilaiden ja lastensuojelun piirissä. Valvonnallisen huumetestauksen perusperiaatteisiin kuuluu, että kaikki seuraavista toteutuvat: valvottu näytteenotto, näytteiden koskemattomuus, analysointi akkreditoidussa laboratoriossa, kaikkien positiivisten tulosten varmistaminen ja tulosten oikea tulkinta.

Päihteiden käyttöä seulotaan tavallisesti virtsasta. Virtsan huumetestit kertovat testattavan aineen käytöstä muutamia päiviä ennen seulan ottamista. Jotkut aineet saattavat olla todennettavissa virtsasta jopa joitakin viikkoja. Pienet pitoisuudet ja käyttömäärät, käytön jäänteet ja useita päiviä sitten tapahtunut käyttö voi jäädä havaitsematta niin pikaseuloissa kuin seulojen varmistuksissakin.

Esimerkkejä virtsasta ja verestä tehtävistä huumeseulonta- ja varmistustutkimuksista

U -Huseula: Huumepikaseula on tarkoitettu vain lääketieteellistä käyttöä varten. Positiivinen vastaus osoittaa, että näytteessä saattaa olla mitattavia määriä tutkittavaa huumetta/lääkeainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tulosta ei pidä ilman varmistusmäärityksiä käyttää päätöksentekoon, jolla voi olla sosiaalisia, taloudellisia tai juridisia vaikutuksia potilaalle.

U-Huum-O: Huumeseulonta on tarkoitettu vain lääketieteellistä käyttöä varten. Seulontatulosta ei pidä ilman varmistusmäärityksiä käyttää päätöksentekoon, jolla voi olla sosiaalisia, taloudellisia tai juridisia vaikutuksia tutkittavalle. Tulos kertoo, onko virtsanäytteessä mahdollisesti sellaisiin ryhmiin kuuluvia aineita, jotka testin vasta-aineet tunnistavat eli voiko näyte sisältää etsittävää ainetta. Tavallisin ryhmä on amfetamiini, bentsodiatsepiinit, buprenorfiini, kannabis, kokaiini, metadoni ja opiaatit.

B-HuumL-O: Tutkimus on laaja huume- ja lääkeainetutkimus verinäytteestä.

U -HuumLCt: Tutkimus kattaa laajalti huumaavat aineet, huumeet, tavanomaiset toksikologisesti merkittävät lääkeaineet ja muuntohuumeet.

U-HuumCt: (esim. U-AmfetCt tai U-CannaCt): Yksittäisen positiivisen immunologisen seulonnan varmistusmääritys.

U-HuumL-O: Laajaan huume- ja lääkeaineiden massaspektrometrinen seulonta ja varmistus virtsanäytteestä. Tulos kertoo varmistustasoisesti, mitä aineita annettu näyte sisältää. Laajoja huume- ja lääkeainetutkimuksia tekevät huumetestaukseen erikoistuneet akkreditoidut tutkimuslaboratoriot. Tutkimusten sisältämät aineet voivat vaihdella eri laboratorioissa.

Virtsanäytteen antaminen huumetestaukseen

Virtsanäytteenotto voidaan tehdä joko valvotusti tai tavanomaisena näytteenottona. Yleensä on tarve valvottuun näytteenottoon. Mitä merkityksellisempi seuraamus näytteen antajalle mahdollisesta positiivisesta tuloksesta on, sitä tärkeämpää on valvottu näytteenotto ja näytteen aukoton jäljitettävyys.

Virtsanäytteen otossa näytteen antajan tulee jättää päällysvaatteet, taskujen sisällöt, laukut sekä muut tavarat näytteenottotilan ulkopuolelle. Näytteen lämpötilan, ulkonäön, värin ja hajun tulee olla normaalit. Jos on syytä epäillä näytteen aitoutta tai kelvollisuutta, tulee tutkittavalta pyytää uusi näyte. Näytteenottaja merkitsee näytepurkin/-purkit selkeästi testattavan läsnä ollessa. Purkkien kannet suljetaan (mielellään sinetöidysti).

Näytteenotto-WC:ssä ei saa olla vettä, saippuaa tms. käytettävissä. Huuhteluveden tulisi olla värjätty. Ovea ei saa lukita.

Testattava pesee kätensä näytteenottajan valvonnassa ilman saippuaa tai muita puhdistusaineita ennen virtsaamistaan ja kuivaa kätensä. Testattava valitsee näytteenottoastian. Testattava on koko ajan näytteenottajan valvonnassa. Näytteen antoa saatetaan valvoa kameran kautta. Kuvaa ei tallenneta. Näytteen antajan intimiteettisuojaa pyritään kunnioittamaan. Näytteenoton jälkeen keräysastian ja putkien tulee olla koko ajan sekä testattavan että näytteenottajan näkyvissä, kunnes virtsanäytteet on suljettu ja merkitty. Testattava vahvistaa allekirjoituksellaan asianmukaisen toiminnan.

Kirjallisuutta

  1. Mykkänen S, Kuoppasalmi K, Tissari P, Henriksson M (toim.). Suositus terveydenhoidollisesta huumetestauksesta. Asianmukaiset menettelytavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille . Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Ohjaus 5/2015. Helsinki 2015.
  2. Huumeongelmat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu 18.12.2025).
  3. HUS Diagnostiikkakeskus
  4. THL:n päihdetestauspalvelut