Etusivu » Ovatko riskit samanlaisia eri maissa?

Ovatko riskit samanlaisia eri maissa?

Arsenikista öljyyn - 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä
15.6.2020
Jouko Tuomisto

Ympäristön aiheuttamat terveysriskit kuten monet muutkin riskit ovat hyvin erilaisia eri maissa. Kehittyneiden teollisuusmaiden ongelma on ennen muuta suuri globaalinen vaikutus ympäristöön, kehitysmaiden ongelma suuret henkilökohtaiset riskit.

Riskien suhteen eri maat ovat hyvin erilaisia. Etenkin kehitysmaissa riskit ovat aivan toiset kuin kehittyneissä teollisuusmaissa. Nopeasti teollistuvissa maissa kuten Kiinassa riskit poikkeavat sekä länsimaista että kehitysmaista.

Kansainväliset arviot

Terveyttä on mitattu haittapainotettujen elinvuosien (DALY) avulla (ks. «Puhuvatko asiantuntijat hepreaa, jota ei voi ymmärtää?»1) vuodesta 1990, jolloin Maailman terveysjärjestö WHO otti mittarin käyttöön Global Burden of Disease Study -raportissa. Vuodesta 2010 lähtien näiden tulosten tuottamista on koordinoinut Institute for Health Metrics and Evaluation (IHME). Viimeisimmässä raportissa on 195 maan tai alueen vertailukelpoiset tautitaakka-arviot 359 taudille ja tapaturmalle sekä useille käyttäytymiseen, aineenvaihduntaan ja ympäristöön liittyville riskitekijöille.

Maailman terveysjärjestön WHO:n terveysraportti "World Health Report 2002" listasi kymmenen tärkeimmän terveysriskin joukkoon koko maailman tasolla alipainoisuuden, turvattoman seksin, korkean verenpaineen, tupakanpolton, alkoholinkäytön, epäterveellisen juomaveden ja puutteellisen hygienian, raudanpuutteen, sisäilman savun kiinteistä polttoaineista, korkean kolesterolin ja liikalihavuuden. Nämä riskitekijät selittävät yli kaksi kolmasosaa kuolemista maailmassa. Erityisesti kehitysmaissa muutama harva riskitekijä selittää suuren osan sairastumisista ja ennenaikaisista kuolemista.

WHO:n raportti nosti esille viisi keskeistä ympäristöterveysriskiä: epäterveellinen juomavesi ja puutteellinen hygienia, ilmansaasteet, sisäilman savu kiinteistä polttoaineista, lyijyaltistus ja ilmastonmuutos. Myös ympäristöriskeistä suurimmat ovat tyypillisiä nimenomaan kehitysmaille, eivät ilmansaasteita lukuun ottamatta kehittyneille teollisuusmaille.

Global Burden of Diseases raportin (2019) kärjessä ovat mm. korkea verenpaine, tupakanpoltto, korkea paastoverensokeri, liikalihavuus, pieni syntymäpaino, alkoholinkäyttö, ulkoilman hiukkaset, korkea kolesteroli, lasten alipainoisuus, saastunut vesi, sisäilman saasteet. Kehitystä on tapahtunut ympäristötekijöiden suhteen ilmansaasteita lukuun ottamatta, mutta elintapojen huonontuminen näkyy globaalisesti, ja ns. elintasotaudit valtaavat alaa.

Keskeisimmät työhön liittyvät riskit ovat työtapaturmat ja onnettomuudet, työhön liittyvät syöpävaaralliset aineet, hengitysilman hiukkaset, huonoista työasennoista johtuvat ergonomiset ongelmat ja työstä aiheutuva melu. Myös näissä on tyypillisesti suuria eroja riippuen siitä, onko työsuojelu maassa hyvin kehittynyt vai ei. Tämä ei välttämättä ole kaikissa pitkälle kehittyneissä länsimaissakaan hyvin kehittynyt alue.

Miksi eri maissa on niin suuria eroja?

Läntisten demokraattisten teollisuusmaiden riskejä vähentävät tiukka kemikaalikontrolli ja uudenaikaiset tuotantomenetelmät, mutta myös vapaan julkisen sanan ja ärhäkän yleisen mielipiteen vaikutus on selvä. Yrityksillä ei ole varaa tuottaa vaarallista tavaraa, tai käyttää vaarallisia menetelmiä.

Toisaalta kaupungistuminen ja suuri väestötiheys johtavat merkittäviin riskeihin. Korkea kulutustaso, matkustus, liikenne kaiken kaikkiaan ja energiankäyttö johtavat suuriin energian tuotantovaatimuksiin ja suuriin päästöihin ja suuriin jätemääriin. Kaikesta tästä aiheutuu se, että yksittäisen kansalaisen riskit ovat melko pieniä, mutta paine ympäristöön (ns. "ekologinen jalanjälki") on suuri erityisesti tekijöistä, joiden kurissa pitäminen on epäsuosittua (liikenne, energiantuotanto). Siksi mm. ilmansaasteet ja kasvihuonekaasut pysyvät keskeisinä ongelmina.

Kiinassa (ja aikaisemmin kaikissa Euroopan sosialistimaissa) ympäristövaikutuksia on pienentänyt melko alhainen elintaso, mutta toisaalta riskejä ovat lisänneet ongelmien kieltäminen, huono hyötysuhde ja haaskaus, vanhanaikainen teollisuus, asian hallinnollinen laiminlyöminen (olemassa olevia lakeja ei noudateta) sekä maan elintasoon nähden raskas armeija. Näistä tekijöistä seuraa suuria henkilökohtaisia riskejä, mutta myös suuret alueelliset (esim. rikkipäästöt) ja globaaliset vaikutukset.

Useimmissa kehitysmaissa riskejä vähentävät erittäin matala kulutustaso, monissa paikoissa vähäinen väestöntiheys (tästä monia poikkeuksia) ja vähäinen teollistuminen. Toisaalta riskejä lisäävät olematon lainsäädäntö ja kontrolli, lahjonta, huono koulutustaso ja tieto riskeistä ja usein elintarviketuotannon ensisijaisuus, niin ettei esim. torjunta-aineiden riskejä pidetä tärkeinä. Tästä seuraa usein erittäin suuria riskejä henkilötasolla (esim. torjunta-ainemyrkytykset ovat tavallisia), mutta globaalinen vaikutus on pieni. Kehitysmaiden megapolikset ovat luku sinänsä, ja esim. ilman laatu voi olla järkyttävä hajautetun kiinteää polttoainetta käyttävän energiantuotannon ja huonoa kalustoa käyttävän liikenteen takia.

Kuva 1. a) Suomalaisten tautitaakka vuonna 2016 GBD-arvion mukaan ja b) Saharan eteläpuolisen Afrikan vastaava kokonaiskuva. Tautitaakan pääosa aiheutuu Suomessa kroonisista ei-tarttuvista taudeista (sininen), Afrikassa tartuntataudit (vihreä) ovat pääosassa. Onnettomuudet (tummanvihreä) ovat suhteellisesti samaa tasoa. Kunkin värin tummempi sävy osoittaa osuuden, joka selittyy tunnetuilla riskitekijöillä. (GBD Compare 2018). Lähde: Hänninen O. Terveys ja sen riskitekijät. Kirjassa: Mussalo-Rauhamaa H, Pekkanen J, Tuomisto J, Vuorinen HS (toim.). Ympäristöterveys. 2. painos. Kustannus Oy Duodecim 2020; s. 38.