Etusivu » Hakutulokset » Papakoe

Papakoe

Lääkärikirja Duodecim
25.9.2019
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Gynekologinen irtosolukoe eli papakoe (alun perin Papanicolaoun koe) on kehitetty kohdunkaulansyövän ja sen esiasteiden tutkimiseksi. Lisäksi sen avulla saadaan hyödyllistä tietoa valkovuodon syistä ja gynekologisista tulehduksista. Hormonitasojen tutkimisessa siitä ei nykypäivänä ole apua.

Näytteenotto

Papanäytteen voi ottaa joko lääkäri tai näytteenottoon koulutettu hoitaja. Papanäytettä otettaessa nainen on gynekologisella tutkimuspöydällä ja tähystimen (spekulan) avulla kohdunnapukka täytyy saada hyvin näkyviin. Ensimmäinen näyte otetaan lastalla emättimen pohjukasta, toinen näyte otetaan lastalla kohdunnapukan pinnasta ja kolmas näyte pienellä harjalla kohdun kaulakanavasta harjaa hiukan pyöräyttäen. Näytteenotto ei ole kivulias; pientä nipistystä voi tuntua. Tutkimuksen jälkeen voi olla niukkaa rusehtavaa vuotoa.

Papanäytettä ei mielellään oteta kuukautisten aikana, koska runsas veri näytelasilla vaikeuttaa näytteen luotettavaa tulkintaa. Raskaus, imetys tai kohdunpoisto eivät ole este näytteenotolle.

Papavastaus

Näytteestä tulkitaan solukuva ja tulehdukseen viittaavat löydökset. Perinteisesti on käytetty numeroluokitusta, jossa solulöydöstä kuvataan luokilla I–V. Tästä on luovuttu, ja nykyisin käytetään ns. Bethesda-järjestelmää. Siinä annetaan solulöydöstä kuvaava sanallinen lausunto (ks. «Papa-vastauksen tulkinta»1). Lääkärin tehtävä on selvittää poikkeavan löydöksen laatu potilaalle. On hyvä muistaa, että sukupuolitaudit, kuten klamydia (ks. «Klamydia»2), eivät näy papakokeessa.

Miten usein tutkimukseen?

Kohdunkaulan syövän seulonta toteutetaan Suomessa asetuksen mukaisesti: naiset saavat kutsun seulontaan viiden vuoden välein 30–60 vuoden iässä. Joissakin kunnissa kutsun saavat myös 25- ja/tai 65-vuotiaat. Papaseulonta on Suomessa käynnistynyt 1960-luvulla, ja sen ansiosta kohdunkaulan syövän esiintyvyys maassamme on vähentynyt 80 %. Parhaillaan kohdunkaulan syövän seulontaan tulee mukaan HPV-testi (ks. «HPV (papilloomavirus) -testi»3), jonka tarkennustutkimuksena tehdään tarvittaessa papakoe. Seulonnan kustantaa kotikunta, eli se on osallistujalle maksuton.

Nainen voi hakeutua myös oma-aloitteisesti papatutkimukseen, erityisesti jos hänellä on poikkeavia gynekologisia oireita. Alle 25-vuotiailta ei ole aihetta ottaa papakoetta seulontatarkoituksessa. 20–24-vuotiailta papakoe voidaan ottaa, jos sille on ilmeistä tarvetta oireiden, yksilöllisten riskitekijöiden, sukupuolitautien tai gynekologisen infektiodiagnostiikan perusteella. Papakoetta ei myöskään kannata ottaa vuosittain, jos sille ei ole aihetta ja seulonnan yhteydessä otetut näytteet ovat olleet normaalit. Kun tulos on normaali, seulontaväliksi riittää 5 vuotta. Jos irtosolunäytteestä tehdyssä papakokeessa todetaan lieviä muutoksia tai HPV-testin tulos on positiivinen, uuteen testiin kutsutaan 1–2 vuoden kuluttua.

Seulontaiän (60 vuotta) jälkeenkin tutkimuksia kannattaa ottaa noin 3–5 vuoden välein, jos jossakin vaiheessa on hoidettu kohdunkaulan esiastemuutos. Säännöllisesti osallistuneet, aina normaalin tuloksen saaneet naiset eivät todennäköisesti hyödy seulonnan jatkamisesta 65. ikävuoden jälkeen. On hyvä muistaa, että jos kohtu on poistettu kohdunkaulan solumuutoksien vuoksi, seuranta on aiheellinen.

Lisää tietoa papatutkimuksesta

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Kohdunkaulan solu- ja kudosmuutokset, Papa ja HPV»4.

Käytettyjä lähteitä

Nieminen P. Papa- ja endometriumnäyte. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 23.4.2019.