Etusivu » Alkoholivieroitusoireyhtymä (”krapula”)

Alkoholivieroitusoireyhtymä (”krapula”)

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Alkoholivieroitusoireyhtymällä tarkoitetaan oireita, jotka ilmenevät henkilön lopettaessa pidempään jatkuneen alkoholin päivittäisen käytön tai vähentäessään aikaisempaa runsasta alkoholin päivittäistä käyttöä.

Vieroitusoireet ovat merkki fysiologisen alkoholiriippuvuuden kehittymisestä. Voimakkaat vieroitusoireet saavat henkilön helposti jatkamaan alkoholinkäyttöään. Yksinkertainen krapula on oirekuvaltaan lieväasteinen alkoholin kertakäytön jälkeinen vieroitus- tai lopetusoire.

Vieroitus- tai lopetusoireiden voimakkuus ja kesto riippuvat osin alkoholin käytön määrästä ja kestoajasta, osin henkilön rakenteellisista ominaisuuksista.

Alkoholin käytön jälkeiset vieroitusoireet ilmenevät yleensä 4–12 tunnin kuluessa käytön lopettamisen tai olennaisen vähentämisen jälkeen. Joskus harvoin oireet alkavat vasta muutaman päivän kuluttua. Oireet ovat voimakkaimmillaan 1–2 vuorokautta lopettamisen jälkeen, minkä jälkeen ne asteittain lievenevät 4–5 vuorokauden kuluessa. Pitkään kestäneen runsaan alkoholin käytön jälkeiset vieroitusoireet – kuten ahdistuneisuus, unettomuus ja ärtyneisyys – voivat kestää jopa viikkoja alkoholinkäytön loputtua.

Alkoholivieroitusoireyhtymän oireita ovat hikoilu, nopea sydämen syke (yli 100/min), käsien vapina, unettomuus, ahdistuneisuus, pahoinvointi ja oksentelu, liikkeisiin liittyvä (motorinen) kiihtyneisyys, joskus hetkelliset näkö-, kuulo- tai kosketusharhat tai epileptiset kouristukset. Pienellä osalla alkoholivierotusoireyhtymä etenee voimakkaan harhaiseksi ja hengenvaaralliseksi juoppohulluudeksi (ks. «Juoppohulluus»1) eli delirium tremens -tilaksi.

Itsehoito

Alkoholivieroitusoireyhtymä on luonteensa vuoksi aina ohimenevä kestäen yleensä 2–7 vuorokautta alkoholinkäytön lopettamisesta. Etenkin pidempiaikaisen ja suurempiannoksisen alkoholinkäytön jälkeen ilmenevät ahdistuneisuus, unettomuus ja ärtyneisyys voivat kuitenkin jatkua alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen jopa useiden viikkojen ajan.

Vähänkin tavanomaista krapulaa voimakkaampien vieroitusoireiden ilmeneminen on lähes aina merkki alkavasta tai jo kehittyneestä alkoholiriippuvuudesta (ks. «Alkoholiriippuvuus (alkoholismi)»2). Oireiden ilmetessä henkilön tulee kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä lopettamaan säännöllinen alkoholinkäyttö ja pyrkiä vain satunnaiseen vähäiseen käyttöön tai täysraittiuteen ainakin 3–6 kuukauden ajaksi.

Milloin hoitoon

Alkoholin vieroitusoireet voivat olla niin voimakkaita, että henkilö ei omin avuin kykene lopettamaan alkoholinkäyttöään. Näissä tilanteissa henkilön tulee vuorokauden sisällä tai lähivuorokausien kuluessa kääntyä lääkärin tai päihdehoitoyksikön puoleen. Mikäli henkilöllä ilmenee vierotusoireiden yhteydessä epileptisiä kouristuksia tai harha-aistimuksia, hänen tulee hakeutua tai hänet tulee toimittaa hoitoon kiireellisesti.

Vieroitusoireiden hoito perustuu ensi sijassa lääkehoitoon. Ahdistuksen hoidossa käytetyt pitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit (esimerkiksi diatsepaami) ovat tavallisimmat lääkkeet vierotusoireiden hoidossa, mutta myös muita lääkkeitä voidaan käyttää vierotusoireiden lieventämiseksi. Vierotusoireiden lääkkeellisen hoidon ei kuitenkaan tulisi johtaa päihteiden ja oireiden hoidossa käytettyjen ahdistuslääkkeiden sekakäyttöön.

Muita alkoholinkäyttöön liittyviä artikkeleita

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Alkoholiongelmaisen hoito»4.

Käytettyjä lähteitä

Kuoppasalmi K, Heinälä P, Lönnqvist J. Päihdehäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 491-559.

Aalto M, Alho H, Kiianmaa K, Lindroos L (toim.). Alkoholiriippuvuus. 3., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2015.

Stenberg J-H, Service H, Saiho S, Pihlaja S, Koivisto E-M, Holi M, Joffe G. Irti alkoholista. Kustannus Oy Duodecim 2014.