Hyttyset

Hyttyset ovat Suomessa yleisimmät ihoreaktioita aiheuttavat lentävät hyönteiset. Lähes kaikki suomalaiset herkistyvät hyttysenpistoille, ja noin joka kymmenes reagoi pistoihin voimakkaasti.

Välitön reaktio hyttysenpistoon on pistokohtaan ilmestyvä nokkospaukama, joka painuu pois muutamassa tunnissa. Viivästyneessä ihoreaktiossa kutiseva näppy syntyy parin tunnin kuluttua pistosta ja voi kestää useita päiviä.

Suomessa on nelisenkymmentä hyttyslajia, joista yleisimpiä ovat metsähyttynen (Aedes communis) ja rämehyttynen (Aedes punctor). Pistoreaktiot vaihtelevat hyttyslajin mukaan ja ovat voimakkaimmillaan alkukesällä hyttyskauden alussa. Ne heikkenevät kesän kuluessa sietokyvyn eli toleranssin kehittyessä, mutta herkkyys palaa seuraavan talven aikana.

Hyttysen aiheuttamia reaktioita voi hoitaa paikallisesti kortisonivoiteella ja suun kautta otettavalla antihistamiinilla. Mikäli mahdollista, antihistamiini kannattaa ottaa etukäteen ennen altistumista. Hyttyskarkotteet tepsivät hyvin hyttysiin.

Hyttyset voivat Suomessa levittää jänisruttoa eli tularemiaa ja pogostantautia eli nivelrokkoa. Muualla maailmassa hyttysten välittämiä tauteja ovat muun muassa malaria ja dengue.

Mäkärät ja polttiaiset

Mäkärien (Simulium sp) ja polttiaisten (Culicoides sp) sylki aiheuttaa ihoon kutisevan puremareaktion (kuva  ). Mäkäränpuremasta seuraa yleensä pieni ihonalainen verenpurkauma, jonka ympärille muodostuu pitkäkestoinen punainen ja lievästi turvonnut alue. Polttiaisen 1–3 mm:n kokoista puremakohtaa polttelee voimakkaasti. Mäkärän ja polttiaisen puremia voi olla myös vaatteiden peittämällä alueella, sillä ne ryömivät usein vaatteiden alle. Allergia niiden pistoille on hyvin harvinaista.

Paarmat

Kärpäsiin kuuluvien paarmojen (Tabanidae sp) puremat aiheuttavat tyypillisesti puremakohtaan laajan, turvonneen paukaman, jonka keskellä on vetistävä näppylä. Myös voimakkaita allergisia reaktioita, kuten nokkosihottumaa ja laaja-alaista turvotusta, voi esiintyä.

Reaktioita hoidetaan kortisonivoiteella, antihistamiinilla ja tarvittaessa kortisonitableteilla.

Hirvikärpänen

Hirvikärpäset (Lipoptena cervi) ovat levittäytyneet lähes koko Suomen alueelle Lappia lukuun ottamatta. Ne lentävät loppukesällä ja syksyllä alueilla, joilla hirvet ovat oleskelleet. Hirvikärpäset hakeutuvat pääasiassa hiuspohjaan ja vaatteiden alle muualle ihoon. Herkistyneille tulee punoittavia pieniä kyhmyjä, jotka kestävät yleensä joitakin viikkoja, pisimmillään kuukausia.

Hirvikärpäsreaktioita hoidetaan paikallisesti kortisonivoiteella. Hirvikärpänen ei levitä bakteeri- tai virusinfektioita, ja siltä suojaudutaan parhaiten peittävällä vaatetuksella.

Ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset

Ampiaiset ja mehiläiset aiheuttavat pistoillaan paikallisen punoituksen ja turvotuksen lähes jokaiselle. Kyseessä on myrkkyreaktio, mutta myös allergiset reaktiot ovat mahdollisia. Mehiläis- ja ampiaisallergian yleisyys aikuisilla on muutaman prosentin luokkaa. Kimalaisallergia on harvinaista.

Ampiaisia (Vespidae sp) on Suomessa useita lajeja. Ne pesivät usein katonrajassa tai maassa. Toukat kehittyvät aikuisiksi loppukesästä, jolloin ampiaiset lähtevät pesästä ja saattavat muuttua aggressiivisiksi. Muuten ne pistävät vain häirittyinä. Ampiaisen pistin ei jää ihoon kiinni, eikä ampiainen kuole pistäessään.

Mehiläisiä (Anthophila sp) on sekä tarhamehiläisiä että villimehiläisiä. Nekin pistävät vain häirittyinä. Mehiläisen pistin myrkkypusseineen irtoaa ja jää ihmisen ihoon ja mehiläinen kuolee.

Kimalaisiakin (Bombus sp) on useita lajeja. Ne pistävät vain vahingossa, esimerkiksi silloin, kun astuu niiden päälle paljain jaloin.

Ampiais- ja mehiläisallergiassa pistokohtaan ja sen ympärille tulee turvotusta ja nokkospaukamia. Reaktio voi levitä laajalle alueelle, ja voi kehittyä myös hengenvaarallinen anafylaktinen reaktio. Henkilöillä, jotka aiemmin ovat saaneet voimakkaan reaktion pistosta, on suurentunut riski saada vaikea allerginen reaktio. Ampiaisallergiset eivät yleensä ole allergisia mehiläisen myrkylle ja päinvastoin.

Allergisen reaktion ilmaantuessa otetaan heti antihistamiinia ja kortisonitabletteja (reseptivalmistetta tai itsehoitovalmisteena saatavilla olevia hydrokortisonitabletteja, esim. "Kyypakkaus^® tai "Ampikyy^®). Pistokohta asetetaan lepoon, jottei myrkky leviäisi laajemmalle, ja siihen laitetaan kylmä kääre. Ihoon jäänyt mehiläisen piikki poistetaan mahdollisimman nopeasti terävällä esineellä pyyhkäisemällä, jottei myrkkypussin koko sisältö ehtisi siirtyä ihon sisään.

Henkilöiden, jotka saavat voimakkaita allergisia reaktioita mehiläisen tai ampiaisen myrkystä, tulisi pitää mukanaan kertakäyttöistä adrenaliiniruiskua. Myös arvio siedätyshoidon suhteen on tarpeen.