Etusivu » Älyllinen kehitysvammaisuus

Älyllinen kehitysvammaisuus

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Älyllisessä kehitysvammaisuudessa lapsen tai aikuisen älyllinen suoriutuminen on keskitasoa merkittävästi huonompaa. Yksilöllisesti tehdyissä älykkyystesteissä älykkyysosamäärä (ÄÖ) on noin 70 tai vähemmän. Pikkulapsilla arvio perustuu kliiniseen arvioon keskitasoa selvästi huonommasta älyllisestä suoriutumisesta. Keskimääräistä selvästi huonomman älyllisen suoriutumisen ohella lapsi tai aikuinen kärsii erilaisista sosiaalisista ongelmista esimerkiksi sosiaalisessa viestinnässä, itsensä hoitamisessa, kotona asumisessa, koulussa, työssä tai harrastuksissa.

Älyllinen kehitysvammaisuus alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa ennen aikuisikään tuloa.

Noin 1 % väestöstä kärsii eriasteisesta älyllisestä kehitysvammaisuudesta. Älyllisessä kehitysvammaisuudessa erotetaan lievä älyllinen kehitysvammaisuus (ÄO 50–69), keskivaikea kehitysvammaisuus (ÄO 35–49), vaikea kehitysvammaisuus (ÄO 20–34) ja syvä älyllinen kehitysvammaisuus (ÄO alle 20).

Älyllinen kehitysvammaisuus on monisyinen keskushermoston kehityshäiriö. Noin 5 % kehitysvammaisuudesta johtuu erilaisista perinnöllisistä syistä, noin 30 % sikiökautisista kehityshäiriöistä, noin 10 % raskauden ja synnytyksen aikaisista haitoista, kuten äidin raskauden aikaisesta runsaasta alkoholin käytöstä, noin 5 % lapsuuden aikaisista infektioista, kallovammoista ja myrkytyksistä, noin 15–20 % muista psykiatrisista sairauksista ja erilaisista ympäristötekijöistä, kuten äärimmäisen vaikeista lapsuuden olosuhteista. Noin 30–40 %:ssa älyllisen kehitysvammaisuuden syyt ovat tuntemattomia.

Itsehoito ja hoito

Epäiltäessä älyllistä kehitysvammaisuutta on aina syytä heti kääntyä lääkärin puoleen kehitysvammaisuuden syyn ja luonteen selvittämiseksi, jotta hoito ja kuntoutus voidaan suunnitella parhaalla mahdollisella tavalla.

Lapsen itsetunnon kehittymisen kannalta on tärkeätä, että lapsi kokee tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi itsenään. Vanhempien on tämän vuoksi tärkeä muistaa, että älykkyystestit eivät mittaa sosiaalista älykkyyttä, joka on lapsen ja aikuisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta usein tärkeämpää kuin kognitiivinen tai matemaattinen älykkyys.

Lisätietoa aiheesta

Korkeila J, Leppämäki S. Keskushermoston kehitykseen liittyvät häiriöt > Älyllisen kehityksen häiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 94–102.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecim: «Kehityshäiriöt lapsilla»1.

Kotineuvola: «Neurologisten ongelmien seulonnat»2.