Etusivu » Punaiset luomet ihossa (verisuoniluomet)

Punaiset luomet ihossa (verisuoniluomet)

Lääkärikirja Duodecim
27.11.2018
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola

Punaiset luomet ovat lähtöisin ihon pienistä verisuonista. Verisuoniperäisistä luomista yleisimpiä ovat tuliluomi, hämähäkkiluomi, mansikkaluomi, ontelomainen (kavernoottinen) verisuoniluomi ja kirsikkaluomi. Verisuoniluomiin voidaan lisäksi laskea imusuonista peräisin olevat luomet, lymfangioomat.

Angiokeratoomat ovat puolestaan pieniä, pikimustia tai punaisenmustia ja karheapintaisia verisuonimuutoksia, joita voi esiintyä eri puolilla kehoa, usein kivespussin alueella (ks. «Angiokeratoomat (ihon tummat verisuonipatit)»1).

Tuliluomi

Tuliluomi (naevus flammeus) sisältää laajentuneita hiusverisuonia. Pinnallinen muoto on vaaleanpunainen ja sijaitsee lähellä kehon keskiviivaa. Tyypillisin se on niskakuopassa tai takaraivolla, jolloin sitä kutsutaan ”haikaran puremaksi”. Se voi olla myös kasvoissa (ks. kuva «Tuliluomi kasvoissa»1), esimerkiksi silmäluomessa, suun seudussa tai otsassa (ns. ”enkelin suudelma”). Kasvojen läiskät vaalentuvat tai häviävät useimmiten muutamassa kuukaudessa tai vuodessa. Haikaran purema niskassa todetaan lähes puolella vastasyntyneistä, ja se voi jäädä pysyväksi.

Syvempi ja punaisempi tuliluomi on nimeltään portviiniluomi tai punaviiniluomi (ks. kuva «Portviiniluomi»2). Se sijaitsee kauempana keskiviivasta kuin vaalea tuliluomi, ja se voi olla kyhmyinen. Portviiniluomi voi joskus olla merkki harvinaisesta synnynnäisestä sairaudesta. Luomi ei häviä itsekseen vaan saattaa korostua vuosien varrella. Tuliluomia voi hoitaa verisuonilaserilla.

Kalvakkaluomi

Kalvakkaluomi (naevus anaemicus) on kalpea, lähes veretön läiskä tai verkkomainen tai läiskäinen muutos tavallisimmin vartalolla (ks. kuva «Kalvakkaluomi»3). Kyseessä ei ole luomi, vaan ihon kalpeus johtuu ihoverisuonten pysyvästä supistumisesta. Kun muutosta painetaan esimerkiksi mikroskoopin objektilasilla, luomen ympäristö muuttuu yhtä kalpeaksi kuin itse kalvakkaluomi. Kun sitä hankaa, ympäristö muuttuu punaiseksi, luomi ei. Muutos on täysin vaaraton, ja se on joskus tuliluomen ympäristössä. Se ei häviä vuosien saatossa. Kalvakkaluomi muistuttaa usein vitiligoa eli valkopälveä (ks. «Valkopälvi (vitiligo)»2).

Hämähäkkiluomi

Hämähäkkiluomi (naevus araneus) on yksittäisenä kasvoissa yleinen muutos. Siinä on kirkkaanpunainen keskuspiste eli pieni valtimo, josta lähtee säteittäin hentoja punaisia juovia, jotka ovat laajentuneita hiusverisuonia (ks. kuva «Hämähäkkiluomi»4). Keskusvaltimo voidaan polttaa sähköneulalla tukkoon. Myös verisuonilaser tai nestetyppijäädytys sopivat hoidoksi. Iso määrä hämähäkkiluomia voi olla merkki maksasairaudesta.

Mansikkaluomi ja kirsikkaluomi

Mansikkaluomi ja kirsikkaluomi koostuvat hiussuonista. Mansikkaluomi on kirkkaanpunainen, muutaman millimetrin tai muutaman senttimetrin läpimittainen ja kohoaa ihosta. Se todetaan usein jo vastasyntyneellä. Suurin osa häviää itsekseen muutamassa vuodessa (ks. kuva «Mansikkaluomi»5).

Paksua ontelomaista verisuoniluomea eli kavernoottista hemangioomaa kutsutaan myös mansikkaluomeksi. Se on usean senttimetrin kokoinen ja selvästi koholla ihosta. Lapsilla kavernoottinen hemangiooma on yleensä kasvoissa tai muualla pään alueella (ks. kuva «Ontelomainen verisuoniluomi»6). Suurin osa häviää itsekseen kouluikään mennessä jättäen yleensä pienen arven. Joskus isoon tai verta vuotavaan verisuoniluomeen tarvitaan lääke-, leikkaus- tai verisuonilaserhoitoa.

Kirsikkaluomi on keski-ikäisten ja vanhusten luomi, joita on erityisesti naisilla vartalossaan tai raajoissaan. Se on kirkkaanpunainen, muutaman millimetrin läpimittainen ja kohoaa hieman ihosta (ks. kuva «Kirsikkaluomi»7). Kirsikkaluomea ei tarvitse hoitaa millään tavalla.

Huulikohju

Tummansinistä verisuonimuutosta auringolle altistuvalla alueella, tavallisimmin huulessa, kutsutaan huulikohjuksi (venous lake tai kansanomaisesti "mustikka huulessa"). Se paranee usein verisuonilaserilla tai nestetyppijäädytyksellä (kuva «Huulikohju (venous lake) ylähuulessa»8).

Imusuoniluomi

Imusuoniluomi (lymphangioma) on yleensä paikallinen muutaman senttimetrin läpimittainen rykelmä ihonvärisiä imusuonten pullistumia, joiden sisällä on väritöntä imunestettä ja joskus verta. Luomen sanotaan muistuttavan sammakonkutua. Imusuoniluomi voi olla jo syntyessä, tai se ilmaantuu lapsuudessa, harvemmin enää aikuisena. Haittana on runsas imunestevuoto, kun imusuoni puhkeaa. Hoito riippuu imusuoniluomen koosta ja sijainnista. Poisto voidaan tehdä kirurgisesti tai pinnallisessa muutoksessa esimerkiksi laserilla tai nestetyppijäädytyksellä.