Etusivu » Silmän siipikalvo (pterygium)

Silmän siipikalvo (pterygium)

Lääkärikirja Duodecim
12.11.2018
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Silmän valkoisen osan päällä oleva kerros on sidekalvo. Silmän kirkas, valoa läpäisevä keskeinen osa on sarveiskalvo. Normaalisti sidekalvo ei kasva sarveiskalvon päälle, mutta joskus näin tapahtuu. Useimmiten sidekalvoa kasvaa ylimäärin nenän puolelta, ja se ulottuu kolmiomaisena kärpäsen siipeä muistuttavana muutoksena sarveiskalvon päälle (kuva «Siipikalvo (pterygium)»1). Siipikalvon nimi tulee kreikan kielen sanasta pterygos = pieni siipi.

Jos siipikalvo vaikuttaa näkökykyyn, se hoidetaan leikkauksella. Leikkauksessa siipikalvo poistetaan, mutta leikkauksen jälkeen siipikalvo voi kasvaa uudestaan takaisin.

Yleisyys

Siipikalvoa esiintyy runsaammin kuumassa ja kuivassa ilmastossa. Siipikalvo on yleisempi ikääntyvillä.

Riskitekijät

Pitkäaikainen vuosia kestävä työskentely pölyisissä ja kuivissa olosuhteissa lisää riskiä saada siipikalvo. Runsas ultraviolettisäteilylle altistuminen lisää myös siipikalvon esiintymistä.

Oireet

Siipikalvo voi alkuvaiheessa olla varsin vähäoireinen. Kasvaessaan siipikalvo voi aiheuttaa silmään roskan tunnetta ja kuivasilmäisyysoireita. Lisääntynyt kasvu voi aiheuttaa näköoireita.

Siipikalvo voi vaikuttaa sarveiskalvon muotoon siten, että esiintyy kahtena näkemistä. Myös silmän hajataitto (sylinterilinssin tarve) voi lisääntyä. Tällöin esimerkiksi kirjaimet voivat näkyä kahtena siten, että kirjainten alla on himmeämpi samansuuntainen varjokuva.

Taudin toteaminen

Tutkiva lääkäri erottaa siipikalvon usein paljain silmin. Jos yleislääkäri toteaa siipikalvon, on vielä silmälääkärin tutkimus aiheellinen. Silmälääkärin suorittamassa tutkimuksessa voidaan arvioida leikkaushoidon tarpeellisuutta sekä suunnitella oireita helpottava hoito.

Itsehoito

Sidekalvon liiallisen kuivumisen ja pölyisten olosuhteiden arvellaan lisäävän riskiä siipikalvomuutoksen kasvulle. Tästä syystä silmälääkäri usein suosittelee kostuttavien tippojen runsasta käyttöä. Kostuttavat tipat saattavat hidastaa siipikalvon etenemistä ja vähintäänkin ne tuovat usein helpotusta oireisiin.

Runsas ultraviolettisäteilyn määrä saattaa myös vaikuttaa siipikalvon syntyyn. UV-suojauksella varustettujen aurinkolasien käyttö saattaa hidastaa siipikalvomuutoksen lisääntymistä.

Hoito

Siipikalvon hoitona käytetään alkuvaiheessa kosteuttavia silmätippoja. Siipikalvoon voi liittyä ajoittaisia silmän sidekalvon ja sarveiskalvon tulehduksellisia oireita. Tulehduksellisten jaksojen aikana hoitona harkitaan silmälääkärin toimesta paikallisia kortikosteroidihoitoja lyhytaikaisina kuureina.

Jos siipikalvon alue on ärtynyt, voi silmälääkäri harkita esimerkiksi 1–3 viikon kestoista deksametasonikuuria paikallisesti annosteltavina tippoina kolme kertaa vuorokaudessa. Pitkäaikainen kortikosteroiditippojen käyttö voi joillakin nostaa silmänpainetta (ks. «Silmänpainetauti (glaukooma)»1). Jos oireisiin tarvitaan pidempiaikaista kortikosteroiditippalääkitystä, on silmänpaine hyvä tarkistaa 4–6 viikon välein. UV-säteilyn välttäminen ja siltä suojautuminen voi hidastaa siipikalvon etenemistä, ja tästä syystä aurinkolasien käyttö on hyödyllistä niillä potilailla, joilla on todettu siipikalvo.

Jos siipikalvo uhkaa levitä keskeisen näköalueen päälle (siis sarveiskalvon keskelle) tai jos se aiheuttaa merkittävää hajataittoisuutta (astigmatiaa), harkitaan leikkaushoitoa. Leikkauksessa siipikalvo kuoritaan mekaanisesti pois ja normaali sarveiskalvo pyritään säästämään mahdollisimman koskemattomana. Leikkauksen yhteydessä poistetun alueen päälle kiinnitetään ohut sidekalvosiirre tai amnionkalvo. Siipikalvo voi kasvaa takaisin poistetulle alueelle. Jos siipikalvo aiheuttaa voimakasta hajataittoisuutta, saatetaan siitä päästä leikkauksella eroon.

Käytettyjä lähteitä

Mettälä P. Siipikalvo. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018.